Moikka! Viimeinen viikko on ollut taas aikamoinen. Terveyden kanssa on saanut viime vuosien aikana kamppailla aikamoisen paljon ja moni asia on selkiytynyt ja parantunutkin jo, mutta yksi pitkäaikainen vaiva haluaa muistutella olemassaolostaan taas kovemman käden kautta. Maha on vaivannut minua rajummin jo viikon ajan ja voin kertoa, ettei kyseessä ole mikään pieni kipuilu, vaan kokonaisvaltainen heikkous ja huonous, kun maha ei ole kunnossa. Söin tänään ensimmäistä kertaa kunnolla viiteen päivään ja se oli sellainen kokemus, että huhhuh! Vieläkään ei todellakaan ole terve tai normaali olo, mutta olen onneksi ottanut edes askeleita parempaan suuntaan. Tiedän, ettei tämä vaiva hetkessä parane, mutta jos edes täältä syvimmästä kuopasta taas pääsisi ylös niin olisin oikein onnellinen.
Tällä hetkellä sää on sen sijaan mitä mainioin. Huomaa heti, kuinka mieliala paranee, kun valon määrä lisääntyy ja aurinko paistaa jo lämmittävästi. Minun pikkuruisella takapihallani on pieni koskematon lumihanki ja olen katsellut sitä ikkunasta. Aurinko saa hangen hehkumaan pieninä timantteina ja kauempana pihassa karisseet pensaat sinnittelevät talven yli. Ilma on puhdasta ja raikasta. Ja ennen kaikkea valoisaa.
Minä nousen kuopastani. Niin kuin olen aina ennekin noussut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun suuresti kommentistasi!