#jokatytönoikeudet

17.7.17


Minun on pitänyt hyvin pitkään kirjoittaa tämä postaus, mutta vasta nyt oli sopiva hetki tälle. Pistimme siis Mitä-verkosto Jyväskylän kanssa keväällä aluilleen #jokatytönoikeudet-kampanjan ja tämä postaus on vastaus haasteeseen.

Postauksia aiheesta on tullut jo useita. Hyvin rankkoja tekstejä ovat kirjoittaneet Miss Ruvi Ver Pin The Fuck Ups -blogissaan ja Tinna Masentunut mutsi -blogissaan. Instagramin puolella osaa ovat kampanjaan ottaneet Yona, Arman Alizad ja Kotipizza. Myös Facebookista löytyy useita postauksia aiheeseen liittyen. Juttuja löytyy molemmista someista tägillä #jokatytönoikeudet.

Ajattelin ottaa itsekin Facebook-päivityksen ja Instagram-kuvan lisäksi osaa haasteeseen täällä blogin puolella. Minun jokatytönoikeuteni on oikeus vapaa-aikaan ja oikeus tehdä vapaaehtoistyötä.


Haluan kertoa teille kahdesta tytön tarinan. Ensimmäinen on kahdestaan isoäitinsä kanssa asuvasta 7-vuotias Jenny. Jenny asuu Andeilla, pienessä kylässä neljän kilometrin korkeudessa. Seutu kuuluu Ecuadorin köyhimpiin. Koulutus voi olla avain parempaan tulevaisuuteen, joten koulut ovat vuoristokylien lapsille hyvin tärkeitä.

Isoäiti on Jennylle maailman rakkain ihminen. Kahdestaan he muodostavat pienen perheen. Jennyn äiti kuoli, kun tyttö oli neljän, ja isä lähti omille teilleen jo ennen Jennyn syntymää. Hän saa olla lapsi vain koulussa. Köyhien perheiden lapset joutuvat selviytymään paljosta ilman aikuisten tukea. Jennylläkin on kotona paljon velvollisuuksia. Koulussa saa oppia uutta ja välitunneilla leikkiä.

Päivittäinen selviytyminen Andien syrjäkylissä vaatii kovaa työtä myös lapsilta. Erityisesti tytöt joutuvat tekemään raskaita kotitöitä. Macho-kulttuurissa vanhemmat arvostavat poikien koulunkäyntiä ja vapaa-aikaa, kun taas tytöiltä odotetaan jo nuorella iällä taloustöiden hoitamista, eikä heidän koulunkäyntiään nähdä yhtä tärkeänä kuin poikien.

Koska Jennyn isoäiti on sairas, pieni tyttö tekee lähes kaikki kotityöt. Hän herää joka aamu kuudelta lämmittämään pesuvettä. Tämän jälkeen hän tekee keittoa itselleen ja isoäidilleen. Koulun jälkeen Jenny pyykkää vaatteet, vie kotieläimet laitumelle ja hakee vettä kylän kaivosta. Vesi on usein likaista ja levittää sairauksia. Jenny valmistaa myös päivällisen. Tavallisesti se on keittoa, jossa on perunoita ja papuja perheen omalta pellolta. Jos talous sallii, kerran viikossa perhe syö lihaa. Torstait ovat viikon vaikeimpia päiviä. Silloin isoäiti menee torille myymään vihanneksia ja ostamaan muita elintarvikkeita ja Jenny joutuu olemaan yksin kotona.


Toinen tarina kertoo 23-vuotiaasta nepalilaisesta Swastikasta, joka joutui kotiorjaksi vanhempiensa velkojen takia 8-vuotiaana. Hän vapautui orjuudesta viisi vuotta myöhemmin 13-vuotiaana. Hän joutui kamalariksi, koska perhe oli hyvin köyhä. Hän työskenteli viisi vuotta rikkaissa perheissä, jotka asuivat lähellä hänen kotiaan. Swastika ei kuitenkaan päässyt käymään kotonaan kuin juhlapyhinä, koska työtaakka oli valtava. Aluksi hän ei päässyt lainkaan kouluun ja myöhemminkin vain parina päivänä viikossa. Hän kaipasi opiskelua ja kavereita. 

Kun Swastika vapautui kamalari-työstä, hän halusi palata kouluun. Yhteisö kuitenkin pilkkasi tyttöä ja sanoi, että hän on liian vanha palaamaan alaluokille. Sosiaalityöntekijä kuitenkin kannusti ja sanoi, että menestyä voi, kunhan opiskelee tosissaan ja uskoo unelmiinsa. Se inspiroi Swastikaa pärjäämään koulussa. Nyt hän opiskelee opettajaksi ja opettaa nuorille tytöille elämäntaitoja Planin ryhmässä.

Köyhillä alueilla lapset ja nuoret joutuvat tekemään äärettömän paljon työtä. Se on rankkaa ja hidastaa henkistä ja fyysistä kehitystä. Kouluun ei välttämättä pääse, eikä vapaa-aikaa juuri ole. Elämä on siellä hyvin erilaista kuin meillä täällä Suomessa. Meillä on hyvin paljon vapaa-aikaa. Monilla on tietysti elämässään vaikka millaisia kiireitä ja velvollisuuksia, mutta perustoimeentulon saaminen pitäisi olla mahdollista tekemällä työtä kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa.


Minulla on opiskelujen aikana ollut vapaa-aikaa. Olen ehtinyt opiskelujen ohella lepäämään, näkemään perhettä ja ystäviä, tekemään palkkatyötä, osallistumaan erilaisiin projekteihin ja tekemään vapaaehtoistyötä eri järjestöissä ja yhdistyksissä. Se on aikamoinen oikeus. Että on niin paljon vapaa-aikaa, että voi yrittää tehdä oman pienen osansa maapallon toisella puolella elävien hyväksi. Minun kaikki aikani ei kulu kotona työn tekemiseen tai toisen orjana olemiseen. Minulla on aikaa ja mahdollisuuksia pohtia maailman menoa ja yrittää kantaa edes pieni korteni kekoon.

Minulla on aikaa itselleni. Minulla on aikaa perheelleni ja ystävilleni. Minulla on aikaa lukea, opiskella ja kehittää itseäni. Minulla on aikaa selata tuntikausia Instagramia ja kirjoittaa blogia.

Minä haluan, että kaikilla maailman lapsilla olisi edes hitunen vapaa-aikaa leikkimiseen ja kavereiden kanssa touhuamiseen.



Plan tekee työtä tämän eteen. Plan työskentelee Jennyn kotiseudulla Ecuadorissa tukeakseen heikoimmassa asemassa olevia lapsia kuten Jennyä. Plan muun muassa parantaa lasten koulutusta, suojelua ja terveydenhoitoa ja kitkee perheväkivaltaa sekä tyttöjen syrjintää.

Planin tuen avulla Swastika taistelee kamalari-orjuutta vastaan. Hän haaveilee saavansa niin paljon rahaa, että voisi ostaa auton. Yksi hänen unelmansa on jo toteutunut ja ylittynytkin. Hän nimittäin haaveili pääkaupunki Katmandun näkemisestä, mutta hänet kutsuttiin paljon kauemmas: Suomeen tyttöjen päivän viettoon ja kamalareista kertovan näyttelyn avajaisiin. Hän tapasi koululaisia, Planin tukijoita, toimittajia ja Suomen entisen presidentin Tarja Halosen. Swastikan mukaan kokemus oli upea, eikä hän unohda kohtaamiensa ihmisten lämpöä.


Plan tekee erittäin tärkeää työtä maailman tyttöjen parissa. Osoita tukesi meidän kampanjallemme ja näille tytöille osallistumalla haasteeseen. Näppäile Facebook-postaus, nappaa kuva Instagramiin tai raapustele blogipostaus, jossa kerrot omasta tärkeästä oikeudestasi ja lisää tägi #jokatytönoikeudet.

Pidetään me tytöt yhtä!

Kuopiossa

11.7.17

Moikkelis! Viime viikonloppuna meikällä oli vapaata, joten päätin viimein lähteä katsastamaan, missä se Antti nykyään oikein asusteleekaan. Ollaan nyt asuttu siis puolitoista kuukautta eri osoitteissa, ja oli hassua mennä kyläilemään toisen luokse, kun asuttiin yhdessä kuitenkin se kaksi ja puoli vuotta. Mutta tällä tavalla yhteinen aika on hyvin erilaista ja sitä arvostaa paljon enemmän!


Kuopio on siitä tuttu kaupunki, että vierailin peruskouluaikoina ja vielä lukiossakin siellä säännöllisesti Suskin luona. Niistä ajoista on kuitenkin jo aika kauan. Nyt olen Antin kanssa käynyt siellä muutamaan otteeseen, koska se on lähin kaupunki Pielavedeltä ja siellä asuu niin paljon Antin kavereita. Nyt pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa näin aikuisiällä tekemään kunnon turistikierroksen kaupunkiin.


Sää onneksi suosi meitä lauantaina kun käppäilimme keskustassa katselemassa paikkoja. Tutuksi tuli eläväinen tori, Rock'n'dot-pinupvaatekauppa, Kuopion tuomiokirkko puistoineen ja Maljan terassi.


Torilta piti ostaa kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat. Menimme tuomiokirkon puistoon penkille istumaan ja nauttimaan herkuista. Ai että, kuinka hyviä ne olivatkaan!


Koska oli niin lämmin päivä, piti päästä terassillekin istahtamaan. Onneksi tuolla Maljassa sai tuollaisen pienemmänkin juoman, kun ei hirveästi tehnyt mieli alkoholia. Pääsi kuitenkin terassi- ja kesäfiilikseen tuolla istuessa. Aurinko porotti, ei ollut kiire minnekään ja saatiin höpötellä rauhassa niitä näitä. 

Kesäilta

4.7.17

Kovassa käytössä ollut, toinen omistamani Canonin 18-55mm-putki, ensimmäinen laatuaan aikoinaan kittiputkena saatu, alkoi vedellä viimeisiään. Kaikki sillä otetut kuvat olivat enemmän tai vähemmän suttuisia, mikä ei oikein inspiroinut valokuvaukseen. Nyt kun olen kesän töissä, ajattelin vähän tuhlata ja ostaa uuden perusputken kameraani ja kun Kärkkäisellä oli meneillään ihan huikea tarjous Tamronin 17-50mm f/2.8 -putkesta, oli pakko ryhtyä tuumasta toimeen ja ostaa uusi putki, samalla säästin 150 euroa. Nyt minulla on uusi putki eli kunnon kuvausvälineet, joten toivon, että tämä aina kesäisin iskevä bloggaus- ja kuvausinto jatkuisi syksyllekin!

Koska ihanaista oli pakko päästä heti testaamaan, pyysin ystäväni Miron malliksi ja lähdimme kiertämään kesäistä Pihtipudasta. Tässäpä olisi teille otoksia, joita saimme aikaiseksi!


Mitä tykkäsitte uuden putken jäljestä? Minä ainakin olen aika innoissani!

Kesäkuun positiiviset

3.7.17

Tällä kertaa olen melko lailla ajoissa katsastamassa edellisen kuukauden posiitivisia juttuja, jes! Nyt siis kerrataan muutaman kuvan kanssa, mitä kaikkea kivaa kesäkuussa oikein tapahtuikaan.


Kesäkuun ensimmäinen viikonloppu oli kolea ja kylmä, mutta juhlamieltä riitti, kun oli Antin pikkuveljen Ekin lakkiaisten aika. Juhlissa söin hyvin ja juttelin ihmisten kanssa, oli oikein mukavaa!


Seuraavana viikonloppua lähdin Antin ja Miron kanssa reissuun. Suuntasimme Tampereelle, jossa kävimme Antin serkun suloisen tyttövauvan nimiäisissä. Illalla söimme grilliruokaa Antin toisen serkun luona ja menimme vielä moikkamaan paria kaveria Kangasalle.


Juhannuksena aika kului mökkeillen, luonnonpuistossa retkeillen, hyvin syöden ja Pielavedellä käydessä. Olin vielä vähän kipeänä, joten piti myös nukkua aika paljon, joten oli ihan rentouttavat juhlapäivät.


Laitoin kaikki harvat kännykällä otetut julkaisukelpoiset kuvat tällaiseen kollaasiin. Ensimmäinen päivä olin Jyväskylässä käymässä spirometriassa YHTS:llä ja samalla kävin ostamassa H&M:ltä nahkatakin lakkiaisjuhlia varten. Töitä kesäkuussa tuli tehtyä ja otettiin minulle uusi pakinakuva. ☂ Tampereen reissulla ehdin tavata myös Jennyä ja Siniä, meidän blogitiimin ihania tyttöjä.
☂ Täällä blogin puolella en ole vielä päässytkään hehkuttamaan, mutta ostin uuden ihanan putken. Tamron 17-50mm f2.8 ihastuttaa nyt minua ja tuo uutta kuvausintoa. Ihana ihana juttu, että on taas kunnon perusputki, kun entinen alkoi jo vedellä ihan viimeisiään. Seuraavassa postauksessa näette tällä putkella näpättyjä otoksia! ☂

Mitä kaikkea kivaa sinun kesäkuuhusi kuului?

Tiimipostaus | Suosikkipaikkani Jyväskylässä

1.7.17

Moikka moi! On heinäkuun ensimmäinen lauantai, joten blogitiimipostausta olisi taas tarjolla! Tällä kertaa meillä oli ihan mahtava idea, sillä päätimme kukin esillä kotikaupunkimme parhaat paikat. Valitsimme tämän idean toteutettavaksi jo toukokuun aikana ja Suski saapui sopivasti luokseni viettämään tyttöjen päivää kuun lopulla. Oli siis ihan selvää, että lähdimme yhdessä kiertämään lempparipaikkojani Jyväskylästä. Siitä muotoutuikin oikein hauska päivä. Lähdetäänpäs sitten pidemmittä puheitta kierrokselle!

TOIVOLAN VANHA PIHA

Toivolan vanha piha on vanhoista rakennuksista koostuva tunnelmallinen ostos-, kulttuuri- ja herkuttelupaikka. Cygnaeuksenkatu 2:n tontti on ainoa Jyväskylän 1800-luvun puutalokaudelta ehjänä säilynyt kokonaisuus. Käsityöläisyys on ollut olennainen osa tapahtumarikkaan historian omaavan pihapiirin luonnetta. Käsityöläispiha on herännyt uuteen loistoonsa tunnelmallisen kahvilan, käsityöläispuotien, museotoiminnan ja yrittäjien myötä. Toivolan Vanhan Pihan käsityöputiikit ja -pajat, Kahvila Muisto sekä Keski-Suomen museon käsityöläismuseot palvelevat asiakkaita ympäri vuoden. Lisäksi kesäkautena pihamakasiineissa toimii käsityöläisten kesämyymälät. Pihan myymälöistä löytyykin shoppailijalle paljon erilaisia laukkuja, koruja, sisustusesineitä ja käsityötarvikkeita. Pihalla järjestetään myös erilaisia tapahtumia.

Piha on ollut pitkään yksi lempipaikoistani Jyväskylässä. Ainutlaatuinen vanhanaikainen tunnelma ja ihanat käsityötuotteet poikkeavat muusta kaupungista niin että tuntuu kuin hyppäisi toiseen maailmaan. Kahvila Muisto taas on yksi kaupungin parhaista kahviloista.


TEELEIDI

Aiemmin Lutakon leidissä sijainnut ihastuttava teehuone avaa tänään 1.7. ovensa yli 100 vuotta vanhassa Karpion talossa Älylässä, keskellä yliopiston kampuksia. Teehuoneessa on tarjolla yli sadan teen valikoima, uunituoreet leivonnaiset, raakakakut ja herkut sekä teemyymälä, jossa on tarjolla irtoteetä, teenvalmistustarvikkeita ja suklaatuotteita. Teeleidin tehtaanmyymälä ja Samovaari-baari palvelee Vaajakosken Varasaaressa, vanhassa Tulitikkutehtaassa. Teeleidi järjestää myös teekursseja sekä teetastingeja. Kursseja järjestetään erilaisilla teemoilla yrityksille ja yhdistyksille räätälöitynä tarpeen mukaan sekä avoimia teekursseja pidetään kaikille asiasta kiinnostuneille. Teeleidi on täydellinen paikka rentoutumiseen ja ajanviettoon ystävien kanssa.

Sisäkuvat on luonnollisesti entisestä, Lutakon leidissä sijainneesta teehuoneesta, jossa tuli useampaankin kertaan käytyä. En kuvannut taloa ulkopuolelta, koska toiminta loppui siinä kesäkuun puolivälin aikaan. Kävin ottamassa Karpion talosta kuvat toukokuun lopulla, enkä tiedä, kuinka teehuoneen väki on muokannut pihaa avajaisia varten, mutta ainakin talon sievyys tulee kuvista esille. Odotan innolla ensimmäistä vierailua ja teenmaisteluhetkeä uudessa teehuoneessa!


NAISSAARI

Naissaari on saari Kanavuoren kaupunginosassa Vaajakoskella. Saari on hurmaava kulttuurihistoriallinen kokonaisuus, jossa yhdistyvät luonto, nähtävyydet ja kulttuuri. Saarella on kolme 1800-luvulla rakennettua puutaloa, vuonna 1920 rakennettu puutalo, jossa toimii Naissaaren Kahvi- ja Juhlahuone sekä kaksi vuonna 1934 valmistunutta funkkistaloa. Saarta kiertää historiallinen polku kohdetauluineen. Entisessä korjauspajan rakennuksessa toimii Puttipajan tehtaanmyymälä, designpuoti Wanha Paja. Saarella on myös kesäteatteri, uimaranta ja käytöstä poistettu vanha vesivoimalaitos, joka toimii näyttely- ja tapahtumapaikkana nimellä Wanha Woimala. Saarella on hauska kävellä ja ihastella vanhoja taloa ja kaunista luontoa. Paikka on erinomainen myös valokuvaukseen!

Nämä kuvat on tosiaan otettu toukokuun lopulla, joten saarella on varmasti tällä hetkellä aika erilaiset näkymät! Naissaaressa on ihanan helppo nauttia luonnosta, historiasta ja veden läheisyydestä. Tuolla on tullut käytyä aina välillä valokuvailemassa ja designpuotiin on kiva viedä ihmisiä ihmettelemään. Kahvihuone on myös todella hurmaava vanhanaikaisine huonekaluineen. 


KUOKKALAN KARTANO

Kuokkalan kartano nousi Äijälänjoen rantaan vuonna 1904. Talo on kokenut monenlaisia vaiheita, se on toiminut muun muassa synnytyssairaalana 1940–60-luvuilla. Kauko Sorjosen säätiö otti kartanon hoiviinsa vuonna 1998 ja se entisöitiin täyteen loistoonsa. Kartanossa on kahvila, jossa myydään itsetehtyjä leivonnaisia, ja siellä voi järjestää erilaisia juhlia ja kokouksia. Kartanon kupeeseen avattiin vuoden 2016 alussa Talliteatteri Julius, jota on mahdollista vuokrata teatteri- ja esiintymistilaksi. Kartanon hurmaavissa huoneissa voisi käyskennellä ja nauttia hohdokkaasta 1900-luvun tunnelmasta vaikka kuinka pitkään!

Minulla kesti todella pitkään ennen kuin sain tietää Kuokkalan kartanon olemassaolosta, vaikka olen Jyväskylässä jo hyvän tovin asunut. Kävin siellä ensimmäistä kertaa Antin kanssa juhlistamassa vuosipäiväämme kakkukahveilla viime vuoden alussa. Parasta tuolla on vain kierrellä eri huoneissa nauttimassa 1900-luvun alun sisustuksesta ja tunnelmasta!


Oletko vieraillut näissä paikoissa Jyväskylässä? Jos et, niin kesällä voisi olla hyvä aika mennä tutustumaan näihin kotikaupungin nähtävyyksiin tai lähteä kauempaa kesäreissulle Keski-Suomeen. Muiden kaupunkien parhaita paikkoja pääset katsastamaan alla olevista linkeistä.

Proudly designed by Mlekoshi playground