Helmikuinen talvipäivä

25.2.17

Terveisiä Pihtiputaalta! Olen tämän viikonlopun tosiaan tällä Putaalla. Tuossa päivällä kävin äidin kanssa kävelemässä, koska ulkona on ihan täydellinen sää. Lunta riittää, aurinko paistaa ja taivas on syvänsininen. Tällä kertaa ei ole järkkäri mukana, mutta oli pakko päästä vähän kuvailemaan tuota säätä, joten ajattelin testailla, mihin Honor seiskan kamera oikein pystyy.


Ihan kivaa jälkeähän sillä sai vai mitä sanotte? Nauttikaa kovasti näistä ihanista säistä!

Mitä minulle kuuluu?

23.2.17


Meidän keittiön pöydän tilanne kuvaa meikän pään sisäistä maailmaa ja vähän ehkä elämääkin tällä hetkellä. Pientä, mutta vielä ihan hallittavissa olevaa kaaosta. Olen vaihtelevasti väsynyt ja täynnä energiaa, flunssainen mutta innostunut tekemään kaikkea. Ja sitä tekemistä kyllä riittää. Tasapainoilen opiskelujen, työnteon, vapaaehtoistyön ja sairastelun kanssa, eikä se meinaa aina olla helppoa. Olen nimittäin sairastellut tämän alkuvuoden aikana enemmän kuin laki sallii ja välillä meinaa hermo mennä ihan totaalisesti. Takana on kaksi antibioottikuuria, kymmeniä nenäkannuhuuuhteluja ja tuhansia teekupposia. Jotenkin ihmetyttää, miten sitä on taas terveytensä kanssa näin ongelmissa, mutta toisaalta koko elämäni ajan minulla on ollut näitä sairastelukausia. Pitää varmaan hyväksyä, että aina sitä jonkin verran tulee sairastelemaan, mutta tällä erää voisi jo vähän helpottaa, kiitos! Tosin Anttikin on nyt ollut jo yli viikon kipeänä, että kai nyt on oikeasti joku flunssa-aalto menossa niin en kai minä silloin nyt voi terveenä olla!

Olen sairastelustani huolimatta tehnyt kaikenlaista, välillä paremmin voimin ja joskus vähän hammasta purren. Jos seuraatte minua instassa tai snäpissä, olette varmaan huomanneet, että olin toissa viikonloppuna Nuuksiossa Planin sidosryhmäkoulutuksessa. Se oli ihan huikea viikonloppu ja antoi älyttömästi innostusta, mutta samalla valvominen ja pitkät päivät verottivat energiatasoja. Nyt on kuitenkin ollut ihan erilainen into tehdä hommia meidän Mitä-verkostossa, kun viikonlopun aikana kuuli, kuinka vapaaehtoisten työpanoksella on merkitystä ja miten kannattaa olla ylpeä siitä, että käyttää omaa aikaansa vapaaehtoistyön tekemiseen. Saatiin tosi paljon ideoita kampanjan toteuttamiseen ja parin viikon päästä on meidän kevään ensimmäinen tapahtuma, jota ollaan kovasti suunniteltu vuoden alusta saakka!

Opiskeluissa on tällä hetkellä menossa henkilöstöjohtamisen kurssin loppujutut. Pitäisi kirjoittaa ryhmässä 15 sivun tutkielma rekrytoinnista, mikä aiheuttaa välillä vähän harmaita hiuksia. Tuntuu niin hassulta kirjoittaa rekrytoinnista työnantajan näkökulmasta, kun ei ole työntekijänäkään oikeastaan ollut ikinä kunnon muodollisessa työhaastattelussa! Samalla pitäisi lukea tenttiin, joka on ensi viikon perjantaina. Uppoudun nyt siis seuraavaksi puoleksitoista viikoksi henkilöstöjohtamisen maailmaan ihan kunnolla.

Vuoden ensimmäisen työviikonlopunkin sain viime viikolla tehtyä, kun alkuvuodesta oli niin hiljaista, ettei ollut mitään tapahtumia, joista olisi voinut kirjoitella. Helmikuun alussa olisi ollut yksi viikonloppu, mutta silloin olin niin poskiontelotulehduksissa, että työnteko ei tullut kyseeseen. Viime viikonloppunakin olin välillä aika kipeänä, mutta jaksoin onneksi tehdä työjutut. Sain otettua vanhojen tansseista aika kivoja kuvia!

Nyt pitäisi pakata ja hypätä Onnibussiin, joka vie minut Pihtiputaalle. Olisi nimittäin heti putkeen luvassa seuraavaa työviikonloppua. Eihän siinä muuta kuin kamera ja kynä käteen huomenissa.

Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Ystävänpäivän sydänmuffinssit

14.2.17

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! Olettehan viettäneet päivää rakkaimpien kanssa ja kertoneet, kuinka tärkeitä he ovat teille? Ystävänpäivän tulisi olla joka päivä, mutta kyllä tällainen positiivisuuteen ja toisten ihmisten muistamiseen keskittyvä päivä vaan on kuitenkin kiva! On ihan erilainen fiilis kuin tavallisena tiistaina. Tänne blogiin tulin jakamaan teille reseptin sydämenmuotoisiin muffinsseihin, joita voi leipoa omalle rakkaalle, ystäville tai ihan vaan itselleen herkuteltavaksi! Ohjeessa olen hyödyntänyt Chocochilin mustikkamuffinien reseptiä ja muokannut sitä hieman omiin tarpeisiini sopivammaksi.


VEGAANISET GLUTEENITTOMAT SYDÄNMUFFINSSIT

1 dl herneproteiinia
3 dl gluteenittomia jauhoja
1/2 dl kaurahiutaleita
2 rkl pellavansiemeniä
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 dl sokeria
1 1/2 tl kanelia
hyppysellinen suolaa
3 dl kauramaitoa
3 rkl siirappia
2 rkl rypsiöljyä
2 dl marjoja

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Yhdistä kauramaito, siirappi ja rypsiöljy toisessa kulhossa. Kääntele seos yhdessä marjojen kanssa kuivien aineiden joukkoon. Lusikoi taikina sydämenmuotoiseen muffinssivuokaan. Paista muffinsseja uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes kokeilutikkuun ei enää tartu taikinaa. Anna muffinssien jäähtyä ennen niiden irrottamista vuoista. Jos haluat, voit lisäksi valmistaa sokerisen kuorrutteen muffinsseille.

1 prk Oatly påMackania
tomusokeria
Keijua
vettä

Sekoita ainekset keskenään tehosekottimen avulla. Varo laittamasta liikaa vettä, sillä minä yritin aluski tehdä kuorrutteen ilman margariinia, mutta siitähän ei tullut yhtään mitään. Joten kannattaa kokeilla veden lisäämistä varovasti, sitä ei välttämättä tarvita ollenkaan. Tässä minun kuorrutteessa sitä nyt oli jonkin verran, mutta saatttaa pärjätä ilmankin.

Maukasta ystävänpäivää kaikille!

Raakasuklaailta Foodinilla

10.2.17


Viime viikon keskiviikkona me kymmenen onnekasta JKL-bloggaajaa pääsimme viettämään raakasuklaailtaa Foodinin tukun tiloissa. Foodin on jyväskyläläinen perheyritys, joka myy eettisiä luomutuotteita. Valikoimissa on jauhoja, kaakaotuotteita, öljyjä, proteiinijauheita, kuivattuja marjoja ja hedelmiä sekä pähkinöitä ja siemeniä. Raaka-aineita on lähes 200. Foodin tuo raaka-aineet maahan itse ja tekee yhteistyötä viljelijöiden ja tuottajien kanssa. Viljely tapahtuu ilman teho- ja torjunta-aineiden käyttöä ja viljelijäyhteisöt saavat reilun korvauksen työstään. Foodin on maahantuonut raaka-aineita ja valmistanut luomuelintarvikkeita jo vuodesta 2009. Tässä jos jossain on todella eettistä ja ympäristöä kunnioittavaa liiketoimintaa!


Voitte siis vain kuvitella, kuinka innoissani olin tästä illasta. Lisäksi tuotteet ovat gluteenittomia, joten pystyin maistelemaan kaikkea huolettomin mielin. Foodinin ihana Aino, joka on bloggaaja ja todellinen superfoodien asiantuntija, kertoi meille yrityksestä, liiketoiminnasta ja tuotteista.


Alkuun saimme herkuteltavaksi ihanan chia-vanukkaan, jota oli höystetty raakasuklaalla ja gojimarjoilla. Jo mausta tunnisti, kuinka kyseessä oli luonnollinen ja terveellinen annos. Minä en todellakaan vieroksu tällaista sokerista ja rasvasta riisuttua makua, päinvastoin nautin tuoreista ja luonnollisista makuyhdistelmistä. Voi että kun jaksaisi itsekin valmistaa puhtaampaa ruokaa! Varmasti välillä tämä hieman heikko terveystilannekin paranisi, jos söisi entistä puhtaammin.


Herkuttelun ja Ainon kertoman infon jälkeen pääsimme tositoimiin eli valmistamaan raakasuklaata. Työparinani oli Belle Époque Wedding Diaryn ihana Teresa. Suklaanteon ja maistelun ohella tuli myös jutusteltua mukavia. Suklaanvalmistus aloitettiin sulattamalla kaakaorasvaa pienen kasarin ja vesihauteen avulla.


Kun rasva suli, sekaan laitettiin raakakaakaojauhetta, lucuma- ja tocojauhoja, suolaa sekä kookosnektaria makeutta tuomaan. Oikeanlaisen koostumuksen saaminen oli hankalaa ja kesti melko kauan ennen kuin saimme seoksesta tarpeeksi paksua. Kaakaota ja jauheita lisättiin useaan otteeseen, mutta sehän oli vain hauskaa, kun pääsi sekoittelun ohella maistelemaan seosta.  


Esillä oli paljon erilaisia marjoja ja pähkinöitä, joita sai laittaa täytteeksi omaan suklaaseen. Me valitsimme gojimarjat, saksanpähkinät ja kuivatetut hapankirsikat. 


Suklaamassa laitettiin muotteihin ja jähmettymään pakastimeen. Odottelun aikana jutustelimme mukavia ja saimme jokainen käydä valkkaamassa omanlaisemme sisällön goodie bagiin. Hyllyjen välissä kierrellessä meinasi tulla ihan sekopäiseksi. Olisin voinut ottaa sieltä mukaani ihan kaiken. Onneksi kanssani hyllyjä kiertämässä oli Minttu-Maaria, joka oli hieman määrätietoisempi kysellesään Ainolta tuotteista. Samalla sain itsekin valittua omat tuotteeni.


Mukaani lähti vaniljanmakuinen herneproteiini, joka on täydellinen ainesosa vegaanisiin smoothieihin. Gluteenittomaan leivontaan sain vinkiksi kokeilla teff-jauhoja, joten pussi sitä lähti mukaan. Pienin pussi on maca-jauhetta. Aino hehkutti tätä Perun Andeilta kotoisin olevaa kasvia niin paljon, että oli pakko ottaa pussi matkaan. Maca sisältää muun muassa proteiineja, C-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa. Purkissa taas on viherjauhetta, joka sisältää muiden hiven- ja kivennäisaineiden ohella C-, E- ja K-vitamiinia ja sillä on lukuisia terveysvaikutuksia.

Ilta oli todella ihana, oli hauskaa päästä tekemään itse raakasuklaata ja jutustelemaan bloggaajakollegoiden kanssa. Piristi kovasti ja oli mahtavaa saada mukaan noin paljon terveellisiä tuotteita. Lisäksi oli hieno kuulla ylipäänsä tästä jyväskyläläosestä yrityksestä, jolla on arvot kohdillaan. Suosittelen lämpimästi!

Tiimipostaus | Itsetunnosta

4.2.17


On helmikuun ensimmäinen lauantai eli tuttuun tapaan tiimipostauksen aika. Tällä kertaa halusimme tyttöjen kanssa kirjoitella aiheesta, joka raapaisee vähän pintaa syvemmältä, nimittäin itsetunnosta. Muistelen joskus miettineeni, että voisin kirjoittaa tästä aiheesta blogin puolelle, mutta jostain syystä se on aina jäänyt. Nyt on sitten hyvä hetki blogitiimin inspiroimana istahtaa miettimään tätä aihetta.

Itsetunto on herättänyt minussa paljon ajatuksia, sillä aiemmin minulla oli todella huono itsetunto. Olin peruskoulussa joinain aikoina todella yksinäinen, minkä vuoksi ajattelin, että minussa täytyy olla jotakin vikaa, kun en pääse porukoihin ja jään aina syrjään. Siitä ajattelutavasta on ollut hyvin vaikea päästä irti, mutta vuodet ovat opettaneet kaikenlaista ja voisin tällä hetkellä sanoa, että minulla on aika hyvä itsetunto. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin loistava esiintyjä tai saisin hurmattua kaikki puolelleni, vaan sitä, että minun on hyvä olla itseni kanssa ja tiedän, missä olen hyvä, missä huono ja millaisia ominaisuuksia minulla on. Itsetunto on mielestäni ennen kaikkea itsensä tuntemista ja sitä kautta hyväksymistä itsensä sellaisena kuin on. En todellakaan sano, että olisin itseeni ja kaikkiin osa-alueisiini koko ajan tyytyväinen, vaan välillä minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää itseäni ja tapoja, joilla toimin. Välillä mietin ihan hirveästi, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat ja kärsin siitä. Parempi itsetunto vain estää jäämästä märehtimään niitä huonoja puolia ja auttaa siirtymään ajatuksissa eteenpäin.

Nuorempana olin todella ujo ja sisäänpäin kääntynyt. Välillä ihmettelen sitä, mikä sai minut sellaiseksi. Vieläkään en ole mikään maailman luontevin uusissa tilanteissa ja joskus tietynlaiset sosiaaliset tilanteet hirvittävät minua, mutta pääosin nykyisin nautin ihmisten seurassa olemisesta ja uusiin ihmisiin tutustumisesta. Nykyään minua enemmän ahdistaa esimerkiksi se, että opiskeluni ovat siinä vaiheessa, että minun pitää tehdä paljon hommia yksin, lukea ja kirjoittaa itsenäisesti. Yksin pakertaminen tuntuu todella raskaalta ja aina kun näen ihmisiä, saan heistä valtavasti energiaa. Onneksi minulla on kavereita, joiden kanssa voi istua kirjastolla tuntikausia. Luemme ja opiskelemme välillä, kun taas joskus unohdumme höpöttelemään pitkäksikin aikaa. Mutta eihän sitä työpaikoillakaan töitä tehdä koko aikaa ihan sataprosenttisesti, haha!


Olen mielestäni aina ollut tällainen eli nauttinut ihmisten seurasta, minulla oli vain jossain vaiheessa suuria vaikeuksia itseni ilmaisemisessa. Siksi olen tehnyt paljon työtä itseni kanssa, että olen saanut parannettua itsetuntoani ja ulosantiani. Yksi käännekohta tässä matkassani oli se, että yläasteella hylkäsin minua alapäin katsoneet "ystäväni" ja etsin uusia kavereita, joihin tutustuminen oli olennaisen tärkeää. Heidän seurassaan sain olla paljon enemmän oma itseni ja siitä lähtien olen aktiivisesti pyrkinyt olemaan puheliaampi, sosiaalisempi ja antamaan itsestäni enemmän sosiaalisissa tilanteissa. Kun sain hyvää sosiaalista palautetta näiltä ystäviltäni, sain myös lisää itseluottamusta.

Toinen olennainen harppaus tällä matkallani oli toimittajan työn tekeminen. Aloitin työssä lukiosta juuri valmistuneena 18-vuotiaana. Olin edennyt pitkän matkan sulkeutuneesta itsestäni, mutta silti edelleen pelkäsin uudenlaisia sosiaalisia tilanteita. Osasin melko hyvin puhua ihmisten kanssa, mutta esimerkiksi puhelimessa puhuminen sai minut kauhun valtaan. Pelkäsin, jos puhelin soi tai minun piti soittaa jollekin. Toki tähän liittyi myös epävarmuus työn sisällöstä ja siihen, mitä piti sanoa ja millaisia käytännöt olivat, mutta kyllä minua pelotti itse soittaminenkin. Naamatusten ihmisten kanssa jutteleminen ja haastattelujen tekeminen oli paljon helpompaa. Ensimmäinen työkesä oli aika hankala, kun jännitin työskentelyä niin hirvittävästi. Toisena kesänä oli paljon helpompaa ja jonain kesänä vain huomasin, että ei tämä enää olekaan niin vaikeaa ja ihmisten kanssa puhuminen on helppoa. Edelleenkin joskus tulee mystisiä en minä oikeasti osaa tehdä tätä hommaa tai mitä ihmettä minä sanon tuolle, kun teen töitä, mutta ne ovat onneksi hyvin ohimeneviä ajatuksia ja saavat minut lopulta vain nauramaan itselleni.

Yliopistossakaan en aina ole ollut niin menestyvä porukoihin pääsemisessä, mutta iän kartuttua ja ajattelun kehityttyä olen oppinut ymmärtämään, että jos en sovi jonnekin, kyse ei ole siitä, että minussa olisi jotain vikaa, vaan siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja on parempi, ettei yritä väkisin mitään. Yliopistoaika on ollut minulle kullanarvoisen tärkeää, sillä minne ikinä olen mennytkin, pääosin ihmiset ovat olleet todella ihania ja avoimia ja olen saanut paljon uusia ystäviä. On ollut todella tärkeää, että olen saanut ihmisiltä vastakaikua ja sitä myötä olen saanut paljon lisää itseluottamusta.


Itsetunto on siitä hassu ilmiö, että kukoistaakseen se vaatii sekä työtä ja ajattelutapojen muutoksia itseltä, mutta myös vastakaikua itsensä ulkopuolelta. Ennen kaikkea täytyy toki oppia tuntemaan itsensä ja ymmärtää omia ominaisuuksiaan, mutta jos ulkopuolelta sataa koko ajan sosiaalista lokaa niskaan, on heikon itsetunnon vahvistaminen varmasti hankalaa. Toki jos on niin teräksinen sisimmässään, ettei tarvitse muilta hyväksyntää ollenkaan, on todella onnekas siinä mielessä, ettei tarvitse itsetunnon rakentamiseen muiden apua.

Työtä toki pitää tehdä itsekin omalla kohdallaan, sitä en todellakaan kiistä. Kuten todettua, itsekin olen tehnyt pitkän matkan tämän kanssa. Voisin listata muutaman jutun, jonka koen tärkeimpänä matkalla hyvään itsetuntoon.

* Älä syyttele itseäsi, vaan pyri ymmärtämään, miksi teet tai koet asiat jollakin tietyllä tavalla. Itsensä tunteminen ja ymmärtäminen ovat avainasemassa hyvässä itsetunnossa.
* Vie itsesi mukavuusalueesi ulkopuolelle. Mene juttelemaan uusille ihmisille, hae vaativaan työhön, aloita projekteja ja avaa suusi tilanteessa, jossa haluaisit vajota maan alle. Voin kertoa, että varmastikaan joka kerta vastassa ei ole onnistuminen ja takkiin voi tulla pahastikin, minkä ansiosta tuntuu hirveältä, mutta siitä sitä oppii. Kun epäonnistuu tarpeeksi monta kertaa, ei enää välitä ja sitten kun onnistutkin yrityksessäsi, fiilis on monin verroin parempi.
* Anna negatiivisten tunteiden tulla. Joskus hävettää, nolottaa ja turhauttaa ihan hirveästi, mutta entä sitten. Ota negatiiviset tunteet vastaan, minkä jälkeen anna niiden ajelehtia pois. Muista, että jos mokaat ihan ultimaattisesti, kukaan ei muista sitä kahta sekuntia pidempään kuin sinä itse. Ihmiset haluavat ajatella pääsääntöisesti toisista hyvää, eivätkä tiiraile suurennuslasin kanssa toisista virheitä. Sinä itse jäät märehtimään omia epäonnistumisiasi, ei kukaan muu.
* Karsi elämästäsi negatiiviset ihmiset. Jos joku "kaverisi" saa olosi tuntemaan epämukavaksi tai vähettelee sinua, heivaa hänet elämästäsi. Ihmissuhteet ovat sitä varten, että niistä saa voimaa ja energiaa. Jos sinulla ei ole hyviä ihmissuhteita, koita luoda uusia. Kenessäkään ei tulisi roikkua vain siksi, että pelottaa olla yksin tai ei ole ketään muitakaan. Muista, että sinä olet aina se tärkein ja jos joku ihminen ei arvosta sinua, hän ei ole sinun arvoisesi.
* Älä mieti, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat. Kukaan ei ole sellainen, josta kaikki pitäisivät. Kun itse tiedät, mitä teet, sinun ei tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat, koska sillä ei ole minkäänlaista merkitystä.
* Kehitä hyviä puoliasi ja hyödynnä niitä. Kun olet oppinut tuntemaan itseäsi yhä paremmin, tiedät missä olet hyvä. Kehitä näitä puoliasi ja hyödynnä niitä. Kun pärjäät jollain osa-alueella, huomaat, että onnistut muuallakin.
* Hyväksy itsesi. Jos et ole maailman sosiaalisin ihminen, joka ottaa johtajan roolin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, hyväksy se. Jos et omista hyviä geenejä, joiden avulla voi saavuttaa pyykkilautavastan, hyväksy se. Taitoja voi oppia ja monissa asioissa voi mennä eteenpäin, mutta kukaan ei voi olla paras kaikessa. Ole ylpeä hyvistä puolistasi ja hyväksy heikommat puolet. Meissä kaikissa on paljon hyvää ja ripaus niitä huonompia juttuja, sillä täydellisyys on tylsää.

Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka kuinka paljon, sillä olen miettinyt näitä juttuja elämäni aikana todella paljon. Kaikkein tärkeintä mielestäni on, että oppii tuntemaan itsensä ja hyväksymään myös ne huonommat puolet. Hyvä itsetunto on sitä, että on hyvä olla itsensä kanssa, missä ikinä onkaan. Ja kun on hyvä olla itsensä kanssa, vain taivas on rajana!

Alla olevista linkeistä löydät muiden tyttöjen ajatuksia itsetuntoon liittyen, käy ihmeessä lukemassa lisää tästä tärkeästä aiheesta!
Anniina // Heli // Jenna // Jenny // Jonna // Sini

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -arvostelu

2.2.17


(Kuva: http://stuckintraffic.com/fantastic-beasts-find/)

Kävimme viime viikon perjantaina katsomassa elokuvissa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Pakkohan tuo kyseinen raina oli päästä katsomaan, sen verran Potter-fani sitä vielä vuosienkin jälkeen on. Luin tuossa muutaman arvostelun tämän tekstini pohjaksi ja mielipiteet olivat niissä melko jakautuneita. Ymmärrän täysin molempien puolien argumentit. Yritän tässä hahmotella itselleni olennaisimpia seikkoja.

Elokuvan alussa Lisko Scamander (Eddie Redmayne) saapuu laivalla Britanniasta New Yorkiin taikaotuksia täynnä olevan salkkunsa kanssa. Otukset eivät pysy salkussa, vaan lähtevät vipeltämään pitkin kaupungin katuja, minkä ansiosta Lisko tutustuu tulevaan jengiinsä, leipuriksi haluavaan ei-taikiin Kowalskiin (Dan Fogler), entiseen auroriin Porpetina "Tina" Goldsteiniin (Katherine Waterston) sekä hänen vähemmän mainetta niittäneeseen sisareensa Queenieen (Alison Sudol). Sitten lähdetään metsästämään karanneita otuksia ja törmätään samalla kaupungissa riehuvaan pahaan henkeen.  

Ihmeotukset on selkeästi Harry Potterin velhomaailmaan sijoittuva, lainalaisuudet ovat vanhat tutut ja elokuvan efektit ja tunnelma ovat samanlaiset kuin edellisissä elokuvissa, mistä annan suurta plussaa. Lisäksi on kiva, että elokuvassa keskitytään teini-ikäisiä vanhempiin hahmoihin ja aikakausi on eri, joten Harrysta ei tarvitse puhua tai häneen viitata. New York on tapahtumapaikkana kiehtova, tosin elokuvan tummasävyisyys ei tuo esille kuplivaa 20-luvun jazz-aikaa kuin loppupuolen kohtauksessa, jossa Tina ja Queenie taikovat itselleen charleston-mekot ja poppoo astuu velhojen salakapakkaan. Muutoin elokuvassa keskitytään ei-taikaihmisten ja velhojen väliseen jännitteeseen sekä velhojen paljastumisenpelkoon, minkä vuoksi aika näyttäytyy räjähdysherkkänä. Tässä on myös onnistuttu hyvin. Tunnelmaa elokuvasta nimittäin löytyy.

Heikoimpia lenkkejä sen sijaan on tarinan kuljetus. Toisaalta pidän myös sellaisista leffoista, joissa keskitytään kuvaukseen ja ihmisten välisiin suhteisiin suuren ja näyttävän draaman kaaren rakentamisen sijaan, mutta tässä ei oikein hahmojen välille syntynyt uskottavia suhteita. Liskon ja Tinan välille rakennettu romanssi on epäuskottava ja turha ja sen kummallisuus tiivistyy vaivalloisen pitkäksi venytettyyn hyvästelykohtaukseen satamassa. Sen sijaan Kowalskin ja Queenin kiinnostus toisiinsa on aito ja kiinnostava. Eddie Redmayne on loistava sosiaalisesti taitamattomana Liskona, mutta elokuvan kannalta on ongelmallista, että alussa keskitytään vain häneen, sillä hän on hyvin vaikeasti lähestyttävä hahmo ja hänen olemukseensa pääsee kunnolla kiinni vasta suhteessa toisiin hahmoihin.

Kun tarinankerronta ei ole parasta mahdollista, eikä suhteiden kuvaus ole parasta mahdollista, mikä elokuvassa sitten kiehtoo? Se on velhomaailma, johon jäädään mukavan pitkiksi ajoiksi. Toimistoissa kirjoituskoneet kirjoittavat itse tekstiä, taikasauvan avulla valmistetaan helposti ruokaa ja taikaministeriössä hikoillaan paljastumisen pelossa. Taikaotukset ovat suloisia ja salkusta avautuu näyttäviä maisemia, joissa otukset elävät onnellisina. Lisäksi hahmot ovat itsessään kiinnostavia, mutta jäävät vain liian pintapuolisiksi. Kun tietää, että kyseessä on ilmeisesti viisiosaisen sarjan aloitus, tämän ymmärtää, mutta silti hahmoihin olisi voinut lisätä hivenen syvyyttä jo tutustumisvaiheessa.

Elokuva on ihastuttava ja mukaansatempaava, mutta joitakin puutteita valitettavasti löytyy. Odotan kuitenkin innolla tulevia osia tämän elokuvan tarjoaman potentiaalin ansiosta!

****

Tammikuun positiiviset

1.2.17

Moikka vaan kaikille! Tänään aloitellaan tämän vuoden uutta postaussarjaa. Mietin kovasti, mitä tekisin viime vuoden kiitollisuuksia-postauksien tilalle, kun kiitollisuuspäiväkirjan tekeminen jäi. Pidin kuitenkin kovasti ideasta koota joka kuun lopussa yhteen kaikkia kivoja juttuja, joita kuukauden aikana on tapahtunut ja halusin jatkaa. Päätin sitten tehdä yksinkertaisesti niin - tiivistää kuukauden positiiviset jutut yhteen postaukseen. Samalla julkaisen näissä postauksissa myös kuukauden aikana otettuja puhelinkuvia, sillä dadaa! Yksi tammikuun positiivisimmista jutuista on, se että sain viimein uuden puhelimen. Tuossa on ihan kelpo kamera, joten kuvausinto on kohonnut kovasti ja on kiva jakaa myös sillä otettuja kuvia täällä bloginkin puolella. Joten pidemmittä puheitta vuoden ensimmäisen positiivisten kimppuun!


Minulla oli joululoman jälkeen ihan jäätävä turvotus ja halusin alkaa liikkumaan kunnolla. Alkukuusta saatiinkin Antin kanssa käveltyä ihan hyvin.


Osasyynä tähänkin oli uusi puhelin, sillä saimme viimein näin puoli vuotta jälkijunassa ladattua Pokémon Go:n ja poksujen perässä tuli käveltyä useampikin kilometri. Tuo uusi puhelin on kyllä kaikin puolin silkkaa rakkautta.


Äiti on viime aikoina käynyt Jyväskylässä tiuhaan tahtiin työjuttujensa takia ja yhtenä päivänä tapasimme keskustassa ja kävimme lounaalla Rossossa. Söin ihanan kana-annoksen. Kotonakin tuli syötyä hyvää ruokaa, kun tehtiin Antin kanssa ihan täydellistä vegaanista pad thaita.


Viime viikon perjantaina oli aivan mahtava sää. Aurinko paistoi pitkästä aikaa täydeltä taivaalta ja Jyväsjärvi oli peittynyt sumuun. Oli niin nätin näköistä.


Perjantaina aloitimme Antin kanssa vuosipäivän juhlintoja. Tänä vuonna vuosipäivämme sattui maanantaille, joka nyt ei ole ihan paras päivä juhlistamiseen, joten tehtiin sitten viikonloppuna kaikkea kivaa. Perjantaina kävimme Seppälän PizzaBuffassa, kun Antilla oli sinne synttärialennuskuponki. Syötiin mahat täyteen pizzaa, siipiä ja jäätelöä. Ruoan jälkeen kävimme katsomassa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, joka oli ihana elokuva!


Lauantaina oli vuorossa escape room -pelit Mysteerissä. Jäimme muutaman sekunnin päähän ulospääsystä eli ihan hyvin siihen nähden, että pelattiin ihan kahdestaan! Pelailun jälkeen suuntasimme illalliselle Revolutioniin. Siellä herkuteltiin oikein pidemmän kaavan mukaan. Alkupaloiksi valitsimme valkosipulietanoita, juustokuorrutettua munakoisoa ja sipulirenkaita. 


Pääruoaksi söin falafel-burgerin kouruperunoilla, niin hyvää! Koska tunnollisesti hyödynsimme melkein kaikki Antin alennuskupongit, saimme jälkkärit kaupan päälle. Minä valitsin annoksen, jossa oli pähkinä-suklaakakkua, vanhan ajan vaniljajäätelöä, karamellikastiketta, vadelmamelbaa ja kermavaahtoa. Revolutionista kömmimme Villen kyytiin, sillä sain viimein pikkuveljeni tänne Jyväskylään iltaa istumaan. Ensin kuuntelimme musiikkia ja pelailimme SpeedRunnersia kotona, kunnes menimme keskustaan ja siellä aika kului Hemingway'sissä ja Passionissa istuen.


Sunnuntaina minä ja Ilona sekä mukaan houkuteltu Antti lähdimme Konnevelle Navettakinoon katsomaan elokuvaa. Ilona vinkkasi maakunnassa olevasta leffateatterissa joskus syksyllä ja silloin päätimme, että tuonne lähdetään. Viime viikonloppuna oli sopiva aika ja sitten otettiin Pallosalama alle ja lähdettiin ajelemaan. Elokuvana oli Armoton maa, joka ei ole mikään kaikkein pirtein raina, mutta pääasia oli, että pääsi näkemään tuon paikan. Yllättävän kauan kesti ajaa tuonne ja takaisin Jyväskylään, mutta mikäs kiire sitä sunnuntai-iltana olisi.


Maanantaina osallistuin Avon-iltaan ja siellä käytiin läpi kampanjoiden numero kaksi ja kolme esitteitä sekä hypisteltiin uusia tuotteita. Jos tätä kautta mahdollisesti löytyisi joku, joka haluaa tuolta tilata niin minun kauttani onnistuu, kun tosiaan syksyllä hommasin oman tilausnumeron. Itse mietin lompakon ja laukun tilaamista tuolta, sillä Avonin valikoimista löytyy kosmetiikan lisäksi hyvin paljon kaikkea muuta. Illan päätteeksi kävelin kotiin Kirkkopuiston kautta ja ihastelin valaistua kaupunginkirkkoa. Kyllä täällä Jyväskylässäkin on ihan nättiä!

Sellaisia kivoja juttuja piti sisällään tammikuu. Mitenkään parhaimmalla mahdollisella tavalla ei tämä vuosi ole käyntiin lähtenyt, sillä olen ollut taas aika väsynyt ja söin antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Tosin nyt on taas kipeämpi olo, joten ei ole vissiin taudit lähteneet pois vieläkään. Ärsyttää olla niin paljon puolikuntoisena. Liikuntainnostustakin olisi kovasti, mutta ei tässä kunnossa pysty urheilemaan. Onneksi tammikuussa oli parempiakin päiviä, joina kävin kävelemässä, pumpissa ja vesijuoksemassa. Mutta suunta on ylöspäin, joten toivotaan, että helmikuu olisi jo vähän valoisampi ja virkeämpi!
Proudly designed by Mlekoshi playground