Kokemuksia Lushin tuotteista

28.1.17

Tällä kertaa ajattelin tulla höpöttelemään teille hieman kosmetiikkajutuista. Kuten jokainen teistä jo varmasti hyvin tietää, Lush on aikamoinen kosmetiikkamerkki. Sen lisäksi, että tuotteet ovat vegaanisia, pääosin luonnollisista ainesosista käsin tehty, pakkaukset ovat ihanan persoonallisia, jokaisella tuotteella on hauska nimi ja purkkien sisällöt tuoksuvat taivaallisilta. Monen muun bloggarin lisäksi minä olen aivan myyty tälle merkille. Nyt tarkoituksenani oli tulla hieman kertomaan muutamasta tuotteesta, joita itse olen kokeillut.


Esittelen kuusi erilaista tuotetta, jotka ovat meikkejä, voiteita ja hiustuotteita. Osa näistä on tilattu netistä ja osa ostettu Kroatiasta, minkä tarkkasilmäisimmät voivat huomata kroatiankielisistä etikettiteksteistä. (Meinasin seota vain hieman, kun tajusin, että hostellimme lähellä sijainneessa Mall of Splitissä oli Lushin myymälä. Onneksi en kuitenkin raahannut puolta matkalaukkua Lushin tuotteita mukanani palatessani Suomeen, haha.)


Ensimmäisenä tuotteenamme on tehohoitava, hiuksia vahvistava ja ihanan vaniljainen American Cream -hoitoaine. Minä en kyllä suoraan sanottuna osaa kovin hyvin perusteluin arvostella shampoiden ja hoitoaineiden toimivuutta, mutta mielestäni kyllä tämän hoitoaineen käyttämisen jälkeen hiukset ovat olleet jotenkin tuuheammat. Ainakin sen tuoksu on huumaavan vaniljainen, mikä on jo itsessään oikein hyvä syy käyttää tuotetta.

Seuraavaksi tarkastelemme nestemäistä huulipunaa, joka on sävyltään Voimakas. Tästä puhuinkin jo edellisessä kosmetiikkapostauksessa, jossa esittelin parhaimpia tuotteita. Tämä on nestemäiseksi huulipunaksi oikein kiva, hyvin pigmenttinen ja sävy on aavistuksen kimaltava ollessaan niin kirkas, todellakin siis mattaisen vastakohta. Tätä olen tykännyt käyttää aina silloin tällöin, ei ehkä paras arkipuna kirkkautensa vuoksi, mutta illanviettoihin ja muihin erikoisempiin tilaisuuksiin oikein sopiva. Harmi vain, että minun putiloni korkki lohkesi melko lailla heti otettuani punan käyttöön.

Kolmantena meillä on Eyes Right -ripsiväri. Tämä on niin suloinen pieni ripsiväri ja onkin vähän hassua levittää ripsille väriä harjalla, joka on kiinni korkissa. Tuote itsessään on melko nestemäinen ja sillä saa melko näyttävät ripset. Nestemäisyyden vuoksi väriä ei saa laitettua monta kerrosta, joten tulos ei kuitenkaan ole näyttävin mahdollinen. Sen sijaan tällä saa hyvin erotellun lopputuloksen. 


Seuraavaksi siirrymme voidepuolelle. Ensimmäisenä täällä on käsi- ja vartalovoide New Charity Pot. Jokainen voiteeseen käytetty euro veroja lukuun ottamatta lahjoitetaan ruohonjuuritason hankkeille, joilla autetaan ihmisiä, eläimiä ja ympäristöä. Voiteen koostumus on ihanan löysä, joten sitä on helppo levittää iholle. Ainakin minun iholleni tämä soveltuu hyvin, sillä saa mukavasti kosteutusta ja sileyttä.

Skindrink -kosteutusvoide sisältää luomuseesaminsiemenöljyä, aloe veraa ja tuoretta avokadoa. Tämä on kyllä ihan mahtava tuote! Koostumus on myös tässä ihanan löysä, joten voidetta on helppo levittää iholle. Kasvoille tulee ihanan pehmeä tunne heti voiteen levittämisen jälkeen, eikä sitä ala kiristää tai tuntua tukkoiselta kuten monen muun kasvovoiteen kanssa. Tämä todella kosteuttaa ja ravitsee ihoa!

D'fluff, mansikkainen sheivaussaippua ei saa kovin suuria kehuja minulta. Ensinnäkään en ole mikään mansikka-fani mitä tulee voiteisiin ja muihin maustettuihin tuotteisiin. Lisäksi tämän koostumus on hyvin erikoinen. Saippua irtoaa pieninä palasina, jotka ovat melko kovia, joten tätä on hankala vaahdottaa. Olen tätä käyttänyt jonkin verran, mutta kallistun enemmän kyllä nestemäisiin tuotteisiin, joita on helppo levittää säärille ja kainaloihin. Ehkä en ole vain osannut käyttää tätä, mutta en suosittele hankalan vaahtoutumisensa vuoksi.

Kokonaisuudessaan en voi kuin suositella Lushin tuotteita. Varsinkin voidepuoli ja hoitoaine saavat minulta suuren peukutuksen. Pitää jossain vaiheessa hankkia uusia juttuja Lushilta ja katsella, kuinka ne sitten toimivat. Kertokaa kommenttiboksiin omia kokemuksianne Lushista ja sen tuotteista. Olisi oikein hauska kuulla teidän suosikkituotteistanne tai vinkkejä, mitkä kannattaa jättää välistä. Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Lakto-pollo-demivegetaristeista ja muista ajan hermolla olevista

22.1.17

Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa, että minä en ole vegaani. Vaikka kuinka haluaisin olla ja edistää kasvissyöntiä, en ole. Olen kuitenkin monessa Facebookin vegaani-ryhmässä ja sieltä pomppaa aina silmien eteen sisältöä, joka saa verenpaineeni nousemaan. Viimeisimpään ajatuksiani herättäneeseen postaukseen oli linkitetty feissarimoka, jossa eräs naishenkilö kysyi, mikä hänen nimityksensä on, kun hän ei käytä maitoa, kananmunaa, kanaa eikä kalaa, mutta syö punaista lihaa. Feissarimokien kommenttipalstalla alkoi luonnollisesti paskamyrsky, jonka mukaan naishenkilö on ihan aivoton, koska menee kysymään jotakin tuollaista.


Sama meno jatkui vegaani-ryhmässä. Näin ainoastaan muutaman järkevän kommentin, jossa kyseenalaistettiin sitä, miksi joku saa kutsua itseään pesco-pollovegetaristiksi, toisin sanoen kasvissyöjäksi, vaikka nauttii kalaa ja kanaa eli eläinkunnan tuotteita, mutta jos joku ei käytä muita eläinkunnan tuotteita kuin punaista lihaa, ei hän saa nimittää itseään kasvissyöjäksi. Koska liha on lihaa ja silloin ei olla kasvissyöjiä. Mutta miksi kanansyöjä saa kutsua itseään kasvissyöjäksi, vaikka kanakin on kananlihaa ja sitä syödessään on lihansyöjä. Tällaisissa keskusteluissa naureskellaan muille ja heitellään kommenttia siitä, että ei näitä asioita päätetä itse, vaan nämä nimitykset ovat olemassa ja sillä selvä. Mutta selvästikään nämä nimitykset eivät ole aukottomia ja aiheuttavat ihmisissä hämmennystä.


Minun mielestä tämä keskustelu ylipäänsä on ihan naurettavaa. Olen sitä mieltä, että ihminen joko on kasvissyöjä eli vegaani tai sekasyöjä, käyttipä sitten vain maitokunnan tuotteita tai meren antimia. Miksi jokaiselle pitää olla omanlaisensa kategoria, sillä ei minua ainakaan kiinnosta, onko joku esimerkiksi otsikkoon huumorilla keksimäni lakto-pollo-demivegetaristi vai sekasyöjä. Sama kuin pitäisi olla joku termi ihmisille, jotka eivät syö vehnää, mutta syövät ruista. Tai ihmisille, jotka eivät syö pähkinöitä, mutta syövät sipsejä.


Yhtä naurettaviin sfääreihin on mielestäni mennyt tämä kasvissyöntikeskustelu. Jokainen ihminen syököön mitä syö ja arvostan jokaista, joka pohtii ruoan eettisyyttä ja pyrkii lisäämään kasvisten käyttöä ja vähentämään eläinkunnan tuotteita. Mutta ei jokaiselle mahdolliselle ruokavalioyhdistelmälle tarvitse olla erityistä nimeä, jota voi sitten toitottaa joka paikassa kaikille. Olen todella iloinen siitä, että kasvissyönnistä puhutaan koko ajan entistä enemmän ja vegaanituotteiden tarjonta laajenee. Kun asiasta puhutaan enemmän, myös ihmisten tietoisuus lisääntyy ja tapahtuu muutosta parempaan. Minua vain naurattaa tämä nimitysten hakeminen ja kyseleminen, sillä ihminen, joka ajattelee aidosti syömisensä vaikutusta ja haluaa tehdä jotakin asian eteen, ei tarvitse siihen tietynlaista nimikettä. Nimityksen kyseleminen on vain huomion, hyväksynnän ja kiitoksen hakemista siitä, että joissain kohdin tekee eettisiä valintoja, mutta ei tarvitse huomioida ollenkaan, että kaikessa ei sitten kuitenkaan jakseta näitä seurauksia miettiä. Sen takia tällainen on minun mielestäni niin turhaa ja aiheuttaa minussa kovaa närää niin että haluaisin erottaa itseni tuollaisista vouhottajista, vaikka pyrinkin koko ajan enemmän syömään mahdollisimman kasvispainotteisesti.


Mielestäni vegaani-ryhmät ovat oikein kivoja, silloin kun ne keskittyvät olennaiseen eli ihaniin, hyvänmakuisiin vegaaniresepteihin, keskusteluun siitä, mikä kasvimaito on kahvissa parasta ja mistä voi bongata nyhtökauraa. Mutta silloin kun paremmat ihmiset halveksuvat toisia tai uteliaat 1/4-vegaanit kyselevät, millä nimityksellä heitä voitaisiin kutsua, ollaan hakoteillä ja tekisi mieli poistaa itsensä noista ryhmistä. Mielestäni positiivisuudella, hyvien ruokien vinkkaamisella ja rohkaisemisella saavutetaan paljon enemmän kuin tiukkapipoisella arvostelulla. Mielestäni on lopputuloksen kannalta parempi, että sadasta ihmisestä 80 vähentää radikaalisti lihansyöntiä kuin se, että kaksi ihmistä syynää ruoastaan, ettei se sisällä pölyhiukkasia, jotka ovat joskus laskeutuneet itikan siipien päälle. Suuri plussa vegaaniryhmille, että niissä hyväksytään tuotteet, joissa on esimerkiksi merkintä "saattaa sisältää maitoa".


Kyllä itse ainakin, kun suurimman osan arjesta jaksan panostaa ja miettiä syömisiäni, syön vegaanisesti, enkä pyri pesco-pollovegetaristiksi, koska mielestäni ei ole sen parempi vaihtoehto syödä kalaa kuin lihaa. Vaikka sitten joku voisi kysyä, miksen itse en ole vegaani, kun näin ajattelen. En tässä ala valintojani sen enemmän ruotimaan, henkilökohtaisten ruokapreferenssien esittelyä kun tässä kritisoin, mutta sanon suoraan, että olen mukavuudenhaluinen. Joskus vain on helpompaa tilata ravintolassa kanaa kuin kysellä gluteenittoman vegaaniannoksen perään. Jos olen vierailemassa jonkun luona, joka on niin ihana ja ystävällinen, että haluaa tarjota minulle ruokaa, en ala valikoimaan ja sanomaan, etten syö tuota tai tuota, koska se on mielestäni epäkohteliasta.


Muutenkaan en ole vegaanien kanssa samaa mieltä kaikesta, ainakaan silloin kun pohditaan sitä, voiko kesällä tappaa itikoita, sillä kuitenkin on aina enemmän ja vähemmän eettisiä valintoja. Mielestäni on parempi syödä riistaa kuin tehotuotettua lihaa, vaikka tiukan vegaanimääritelmän mukaan mitään lihaa ei syödä eläinten kärsimyksen vuoksi. Olen kuitenkin silti sitä mieltä, että vapaana metsässä elänyt hirvi on viettänyt paremman elämän kuin syötäväksi tuotettu sika ja jos syön hirvenlihaa, on se vähän oikeutetumpaa kuin sianlihan syöminen. En kuitenkaan etsi tälle nimitystä ja toisten hyväksyntää, minä vain teen näin.


Kiitos ja anteeksi avautumisestani. Kertokaa mieluusti mielipiteenne aiheesta kommenttiboksiin!

Vaatevuosi 2016

17.1.17

Vanhaksi kai sitä on tullut, kun koko ajan voisi päivitellä ajan kulumista. Tosin tällä kertaa voi vähän syyttää myös poskiontelontulehduksesta aiheutunutta väsymystä, kun ei ole Bloggeria liian usein tullut viime aikoina avattua. Viime viikolla olin kuitenkin sen verran reipas, että tenttiin lukemisen sijaan kaivelin esille ainakin suunnilleen kaikki viime vuonna ostetut vaatteet ja kuvasin ne. Viime vuoden alussa kun tein lupauksen, etten ostaisi vuoden aikana uusia vaatteita. Ensimmäisen kerran saman lupauksen tein vuoden 2015 alussa ja kun vuosi sitten totesin, ettei ihan putkeen mennyt, halusin ryhtyä samaiseen haasteeseen uudelleen. Kuten tästä postauksesta voi päätellä, ei viime vuosikaan ihan putkeen mennyt. Monelta osin kuitenkin sanoisin viimevuotisen haasteen onnistuneen paremmin. Lisäksi näiden kahden vuoden aikana opin erittäin paljon omasta vaatteiden ostamisestani sekä pääsin eroon turhasta kaupoissa kiertelystä ja vaatteiden ostamisesta puoliksi huvin vuoksi. Ihan täydellinen en vieläkään ole, mutta mielestäni olen parantanut tässä kuitenkin erittäin paljon. Siirrytään kuitenkin viimein niihin vaatteisiin.

KÄYTETTYNÄ OSTETUT JA SAADUT VAATTEET

Tässä kuvassa näkyvät käytettynä ostetut ja ilmaiseksi saadut tai vaihdetut vaatteet. Vaalean jakun ja vihreän lyhythihaisen puseron hankin Keskussairaalantien SPR-kirppikseltä, keltainen lyhythihainen paita on Ruusupuiston kampuksen aulasta vaihtamalla saatu. Reikäpuserot, sininen tunika ja bling bling -bolero on YKP-tyttöjen kirppisillasta ostettu, kukkamekko Kilpisen kirppikseltä ja blingein koristeltu valkoinen t-paita sekä kukkahame on saatu Antin isosiskolta. Kuvasta puuttuu ilmaiseksi saatu harmaa tunika, samaisesta vaatteidenvaihtotapahtumasta sekin peräisin kuin tuo keltainen pusero.

NETISTÄ ONNISTUNEESTI TILATUT VAATTEET

Tässä kategoriassa paino on sanalla onnistuneet hankinnat, sillä menin keväällä vähän tilailemaan eBaysta ja Wishiltä vaatteita, mitä ei varsinkaan näiden muotojen kanssa tulisi ikinä mennä tekemään. Tilasin siis tässä postauksessa esittelemäni ruutukuviollisen tunikan, punaisen paitapuseron, pallokukkakuvoisen puseron, pitsikauluksisen raitapaidan ja pin up -bikinit. Niistä omaan käyttöön tulivat ainoastaan tuo raidallinen pusero ja bikinien yläosa, muut olivat joko hitusen tai aivan liian pieniä. Pallokuvioisen paidan sai äiti otettua käyttöönsä, muita olen yrittänyt myydä eteenpäin. Bikinien yläosaa olen tosiaan pystynyt käyttämään, kun Lindexistä löysin kokomustan alaosan. Näitä bikiniasioita en nyt alkanut kuvaamaan, mutta laskuissa mukana ovat! Ehkä edes hitusen onnistuneempi oli Collectifilta äidin kanssa tehty tilaus. Sain käyttööni siniset seilorihousut ja ihanan tummansinisen tyylimekon, jota en alkanut kaivelemaan esille hyvin pakatusta pukupussista kuvausta varten. Jos jotakuta kiinnostaa, millainen se on, löytyy kuvaa tästä postauksesta. Luonnollisestikaan nämä tilatut tuotteet eivät sopivankokoisia sellaisenaan olleet, mutta positiivista oli se, että ne olivat liian isoja, joten niitä pystyi muokkauttamaan ompelijalla. Tilasin myös mustat farkut itselleni, mutta ne eivät ompelijan käsittelyn jälkeenkään olleet sopivat, joten äiti sai ne käyttöönsä. Lisäksi tein yhden farssiksi muotoutuneen tilauksen RoseGalilta, jonka toista tuotetta en saanut ikinä, koska se oli loppunut varastosta ja toinen tilattu tuote oli ihan vääränkokoinen mekko. Sen yläosa oli punavalkoraidallinen ja alaosa musta kellohame. Mekko oli aivan ihana, mutta en edes tiedä, mikä vahinko oli päässyt käymään, kun sain mekon S-kokoisena. Ei ihan siis mahtunut päälle, mutta onneksi Sirkku osti sen pois!

UUTENA OSTETUT YLÄOSAT

Tässä kategoriassa taitaa olla eniten tavaraa. Alkuvuodesta ostin sininen Puman hupparin, sillä minulla ei ollut ainoatakaan hupparia. Oranssi-valkoraidallisen pitkän neuletakin ostin Kroatian reissua varten, samoin vaaleanpunaisen löysän t-paidan Lindexiltä. Kukkakuviollinen paita on Tampereen reissulla ostettu ja mustavalkokuviollinen löysä paita ja röyhelöhihainen musta t-paita Pihtiputaalta outlet-myymälästä. Loput on ostettu Kroatiassa, sillä t-paitoja siellä kuumuudessa ja pesulan puutteessa tarvitsi lisää. Ihan vain kotiin ostin Splitin NewYorkerista tuon mokkamaisen ruskean jakun.

UUTENA OSTETUT ALAOSAT

Tässä kategoriassa on vain muutama juttu. Päällimmäisenä on H&M:n viininpunaiset farkut, jotka ovat olleet kovassa käytössä. Toisena on harmaat shortsit, jotka piti ostaa Kroatian kuumuutta varten. Kovin monia shortseja kun en näiden viimeaikaisten Suomen kesien ansiosta omistanut, oli pakko käydä ostamassa yhdet lisää. Mustien pin-up -tyyppisten shortsien saamisaikaa en edes muista tarkalleen. Niiden tarina kun on sellainen, että tilasin vuoden 2015 kesällä itselleni pin up -shortsit, mutta on sanomattakin selvää, että ne olivat liian pienet. Vein ne sitten eräälle ompelijalle ja kysyin, onko niistä mihinkään, mutta ne olivat niin liian pienet, ettei niitä voinut korjata ja ompelija lupasi tehdä minulle samantyyppiset shortsit. Suostuin tähän tyytyväisenä, mutta projekti vei vähän odotettua kauemmin ja taisin useaan otteeseen sovitetut housut saada itselleni joskus viime vuoden alussa, joten menkööt tämän vuoden hankinnoiksi. Ainakin olivat Kroatiassa kovassa käytössä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä on ihanat Puman collarit, jotka ovat minulla ainoat laatuaan. Kuvasta puuttuvat keväällä Tampereelta ostetut farkkulegginssit.

UUTENA OSTETUT MEKOT

Collectifilta tilatun sinisen mekon olisi voinut sijoittaa tähänkin kategoriaan, mutta siitä ei tosiaan ole kuvaa, koska keksin parempaakin tekemistä kuin ahtaa tyllimekkoa pukupussiin. Kuvaa on sen sijaan helmikuiselta Turun reissulta mukaan lähteneistä Cybershopin kukkamekosta ja naamaisasuliikkeestä ostetusta charleston-mekosta. Khakinsävyinen pitkä napillinen mekko taas lähti Kroatiasta mukaani.

TAKIT

Takkeja hommasin viime vuonna kolme. Mustavalkoinen ihanuus lähti mukaan Tampereen reissulta, sillä matkustaessani junalla sinne hajotin vaaleanruskean trenssini vetoketjun, joten oli pakko ostaa uusi. Tuo oli niin tyylikäs, että valitsin sitten sen. Ainoa ongelma takissa oli, ettei siinä ollut vetoketjua. Minä en tarvitse takkia, jossa ei vetoketjua, joten vein takin ompelijalle ja nyt siinä on vetoketju. Vaaleanpunainen ulkoilutakki on oikein hyvä ostos, sillä se on söpönvärinen ja se päällä on kiva käydä lenkillä tai lähteä yliopistollekin. Punainen Espritin villakangastakki taas lähti matkaan Siivouspäivänä Helsingistä parilla eurolla. Takki oli aivan mahtava löytö, mutta harmikseni sen vetoketju hajosi tuossa loppuvuodesta. Pitää viedä sekin ompelijalle tässä jossakin vaiheessa.

KENGÄT JA ASUSTEET

Tämän kategorian kuva on kaikkein puutteellisin. Ensinnäkin asusteet puuttuvat kokonaan, toisin sanoen SPR-kipprikseltä ostettu leopardihuivi sekä Kroatiasta matkaan lähtenyt sininen hellehattu. Kengistä taas puuttuvat mustat kirpparilta hankitut niittikengät, koska ne hajosivat melko pian ja heitin ne roskiin, Kroatiasta hommatut punaiset viiden euron ballerinat, varvassandaalit ja pinkit uimakengät, koska ne ovat varastossa odottamassa kesää. Kuvassa komeilevat Arcopedicon ihanat pinkit tennarit, jotka olivat korvaamattomat reissussa, Kroatiasta ostetut ihanat herrainkengät sekä Collectifilta tilatut pilkkuballerinat, jotka ovat olleet mukana kuvauksissa.

Lopullinen luku on 52, joten se on suurempi kuin vuoden 2015 saldo. Toisaalta tällä kertaa mukana oli paljon kaikkea käytettyä, mistä olen ylpeä. Sen sijaan Kroatian reissu lisäsi kesävaatteiden ja -kenkien tarvetta ja muutenkin oli kiva shoppailla reissussa edes vähän. Lisäksi huppari, ulkoilutakki ja collarit olivat olennaisia hankintoja, sillä minulla ei ollut niitä aiemmin ollenkaan. En myöskään ostanut yhtään uutta vaatetta syyskuussa, lokakuussa, marraskuussa ja joulukuussa! Eli olin loppuvuodesta neljä kuukautta täysin ostamatta, mistä olen erittäin ylpeä. Viimeisimmäksi hankinnaksi jäi siis punainen muutaman euron kirpparilöytötakki elokuun loppupuolella. Turhuuksia taas olivat melkein kaikki eBay- ja Wish-tilaukset, kun sain niistä itse käyttööni vain bikinien yläosan ja yhden puseron. Collectifin tilauksesta sai paljon kaikkea sopivaa, mutta niitäkin piti muokata melko isolla rahalla ompelijalla, joten ei mennyt ihan putkeen sen osalta. Tämän vuoksi vaatteiden tilaaminen netistä saa kyllä jäädä minun osaltani.

Vaatelakkoilu ajatuksena saa nyt jäädä, sillä ei ihminen vain näköjään pysty olemaan ostamatta uusia vaatteita, kun aina on tarvetta jollekin. Näiden kahden vuoden aikana opin kuitenkin paljon kaikkea ja olen siksi tyytyväinen, että lähdin mukaan tähän haasteeseen. Osaan nyt säännöstellä vaatteiden ostamista entistä paremmin juuri niihin tarvitsemiini juttuihin, enkä tykkää enää vaatekaupoissa kiertelystä, mikä vähentää roimasti heräteostosten hankintaa. Sama juttu on nettikauppojen kanssa: opin, ettei minun kannata enää tilata niistä mitään, sillä koot ovat harvoin sopivia.

Sellainen oli siis vaatevuosi 2016. Eihän tämän postauksen tekemiseen mennytkään kuin pieni ikuisuus. Mutta pääasia, että sain tämän viimein ulos! Tässä olikin sitten viimeinen edellisen vuoden juttuja käsittelevä postaus, joten seuraavasta merkinnästä lähtien keskitytään tämän vuoden juttuihin. Hauskaa tiistai-illan jatkoa toverit!

Joulukuun kiitollisuuksia

8.1.17

Myönnetään, että olen hieman myöhässä, mutta vasta nyt on hyvä hetki kirjoitella tätä, joten näillä mennään. Vuorossa on siis vuoden 2016 viimeiset kiitollisuuden aiheet. Vuoden aikana tavoitteenani oli siis pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, josta tein sitten muutamia nostoja tänne blogiin kuukausittaisiin postauksiin kuvien ja kuukauden tapahtumien koonnin yhteyteen. Pyrin kirjoittamaan joka ilta kymmenen positiivista asiaa kuluneesta päivistä. Joinakin kuukausina sain kirjoitettua asioita hyvin, välillä se vähän jäi. En saanut kiitollisuuksien kokoamisesta jokailtaista tapaa, eikä reissuissa muutenkaan oikein ole hyvää aikaa kirjoitella, joten kirjoitin monesti takautuvasti monen päivän tai yli viikonkin päähän positiivisia juttuja. Koska en saanut hommaan rutiinia, tuli siitä vähän pakkopullaa, enkä oikein jaksanut loppuvuodesta käyttää aikaani päiväkirjan pitämiseen, vaikka varmasti hyvää olisi tehnyt. Siksi en aio jatkaa kiitollisuuspäiväkirjaa tänä vuonna. Sen sijaan jonkinlaista kuukausittaisia koontipostauksia tänne blogiini kuitenkin haluaisin tehdä, koska oli aina hauska muistella edellistä kuukautta merkinnän muodossa. Katsellaan, mitä tälle vuodelle keksin! Nyt kuitenkin siihen joulukuuhun, jotta saadaan se alta pois!


Joulukuun blogitiimipostauksessa esittelimme yllätyspaketit, jotka saimme muilta blogitiimin jäseniltä. Minä sain 10 euron lahjakortin Punnitse & Säästä -liikkeeseen. Pitääkin pian mennä ostelemaan sieltä jotain kivaa!


Joulukuun alussa oli vielä paljon opiskeluhommaa tehtävänä. Pikkuhiljaa sain kuitenkin tehtävän toisensa jälkeen valmiiksi. Alkoi olla vähän myös väljempää, joten ehdin käymään Antin kanssa Jarkko Martikaisen keikalla, Paviljongissa joulumarkkinoilla, viettämään Mitä-verkoston pikkujouluja ja lähtemään YFI-risteilylle. Risteily vain oli suoraan sanottuna minun osalta aika farssi, kun olin ihan kipeänä ja kuumekin nousi illan aikana. Hetken lepäilyn ja Panadolin avulla jaksoin kuitenkin valvoa muiden kanssa aamupuolelle asti. Tulipahan oltua mukana, vaikka vähän hankalaa olikin.


Puolessavälissä kuuta kaikki oli valmista, kämppä siivottuna ja tavarat pakattuna. Ajelimme Antin kanssa Pihtiputaalle ja otimme kuvia täysikuusta ja ihanan lumisista puista. Minulla oli myös vuoden viimeinen viikonloppuvuoro. Oli monenlaista keikkaa siinä viikonloppuna ja kävin maanantaina kirjoittelemassa jutut valmiiksi. Sen jälkeen alkoi viimein loma ja kävimme Antin ja Villen kanssa Viitasaarella kuntosalilla ja uimassa. Oli kyllä hauskaa!


Jouluvalmisteluihin syvennyin pari päivää ennen joulua ja aatonaattona lähdimme mökille. Siellä söimme paljon, katsoimme elokuvia ja pelasimme. Lisäksi vierailimme ahkerasti sukulaisten luona. Tapaninpäivän iltana palasimme takaisin kylälle ja torstaina lähdin vierailulle Pielavedelle. Vuosi vaihtui Kuopiossa, minkä jälkeen palasimme takaisin Pielavedelle. Sittenpä olikin jo vuosi 2017.

Kaikki viime vuoden kiitollisuuspostaukset löytyvät tunnisteesta kiitollisuuksia. En tosiaan jatka tällaisten kiitollisuuspostausten tekemistä, vaan keksin jotakin muuta tälle vuodelle. Tammikuun lopulla selviää, millaiseen tulokseen päädyin!

JOULUKUUN KIITOLLISUUKSIA

❤ Rentoa aikaa kotona ❤ Paketoitiin lahjat ❤ Löysin gluteenittoman Ristoranten mozzarella-pizzan ❤ Jaksoin mennä kahdeksaksi töihin ❤ Antti oli tehnyt crispy chickeniä ❤ Pelattiin Hearthstonea ❤ Söin neljä torttua ja join glögiä ❤ Värjäsin tukan hennalla ❤ Oli hauska pelata SpeedRunnersia ihan kunnolla ❤

Tiimipostaus | Tavoitteita vuodelle 2017

7.1.17


Uusi vuosi ja uudet kujeet! Päätimme blogitiimin tyttöjen kanssa miettiä vähän, millaisia tavoitteita haluamme asettaa uudelle vuodelle. Valitsimme yhdessä muutaman kategorian, johon jokainen sitten miettii omat tavoitteensa. En halua tehdä mitään uudenvuodenlupauksia tai muutenkaan aloittaa mitään haasteita tai lakkoja tälle vuodelle, sillä en koe niiden olevan paras tapa tehdä muutosta ainakaan tällä hetkellä. Monia lakkoja ja haasteita olen asettanut itselleni ja olen niistä oppinut paljon, mutta tänä vuonna en aio aloittaa mitään tällaisia tai jatkaa entisiä. Toisin sanoen kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen jää, samoin vaatteettomuus haasteen muodossa. En myöskään aio dieetata tai luvata, että tänä vuonna blogi olisi täydellisen aktiivinen. Tänä vuonna haluan oppia erityisesti kohtuullisuutta ja sitä, miten olla armollinen itselle ja tehdä muutoksia vähän kerrallaan, jotta ne todella olisivat pysyviä. Oli kuitenkin kiva listailla ajatuksia valitsemiimme kategorioihin liittyen. Siirrytään pidemmittä puheitta niiden pariin! 


OPISKELU
Piakkoin alkaa yliopistoaikani kuudes kevätlukukausi. Minulla on erittäin suuria tavoitteita tällä saralla, sillä olen laskeskellut, että minun pitäisi suorittaa kevään aikana suunnilleen 50 opintopistettä, jotta saan suurimman osan kursseista kasaan, jotta ensi lukuvuonna voisin keskittyä pelkkiin gradukursseihin ja pariin viimeiseen henkilöstöjohtamisen kurssiin, joita en voinut tänä vuonna käydä tiukkojen esitietovaatimusten takia. Mieluusti keväällä voisin jo alkaa aloitella jollain tavalla gradua ja syksyllä sitä pitäisi tehdä jo ihan tosissaan. Valmistuminen nimittäin kutkuttelisi jo pikku hiljaa. Tänä vuonna se ei ole vielä mahdollista, mutta jos olen oikein ahkera, ensi vuonna on mahdollisuus saada maisterin paperit!


TYÖ
Jatkan ainakin kevään ajan toimittajan töiden tekemistä joka kolmannen viikonlopun tahdilla eli joka kuukausi on yhdestä kahteen viikonloppuvuoroa. Tuo on ihan täydellistä, sillä samalla pääsen moikkaamaan perhettä ja vuorojen sijoittuessa viikonloppuun työ ei häiritse opiskelua, vaan ennemminkin tarjoaa hieman vaihtelua arkeen. Kesätöistä en tiedä vielä yhtään mitään, mutta aion tässä lähiviikkoina tarttua toimeen niiden suhteen. Syksyn työkuvioista ei ole vielä tietoa, mutta olisin erittäin onnellinen, jos viikonlopputyö jatkuisi vielä silloinkin.


LIIKUNTA
Minulla on ihan tosissani aikomus alkaa liikkua kunnolla tänä keväänä. Alkusyksystä liikuimme Antin kanssa kohtalaisen hyvin, mutta jäätävän kiireen ja stressin tultua ja pikkuflunssan vaivattua pidempään liikkuminen jäi. Ymmärrän täysin, että siinä tilanteessa ei paljoa liikkuminen stressannut, kun oli täysi työ saada tehtyä kaikki opiskelu- ja vapaaehtoisjutut, mutta yritän nyt keväällä korjata asiaa. Jos stressi painaa oikein pahasti päälle, pitäisi juuri lähteä päästelemään vähän höyryjä esimerkiksi pumppitunnille. Siksi toivon kovasti, että saisin liikunnan mahdutettua kalenteriini kevääksi, eikä tulisi liian kiire heti alkuvuodesta. Suurimmat tavoitteet tälle vuodelle kuitenkin ovat opiskelussa, joten ensisijaisesti sen ehdoilla mennään.


VAPAA-AIKA
Vapaa-ajan tavoitteiden asettaminen tuntuu hassulta. Äkkiseltään näytti, etten keksi vapaa-ajalle mitään tavoitteita. Hetken kun mietin, tulee mieleeni, että haluan katsoa paljon sarjoja Netflixistä, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa sekä lähteä toivon mukaan kesällä reissuun. Ulkomaanmatkakuumetta en kokenut ollenkaan koko syksyn aikana, eikä oikeastaan tälläkään hetkellä ole mikään palava tarve päästä minnekään. Mutta jos kesällä on mahdollisuus lähteä jonnekin, olisi se oikein kiva juttu!


BLOGITIIMI
Blogitiimiltä odotan paljon, sillä se potkii takapuoleen silloin, kun tuntuu, ettei bloggaamiselle ole aikaa. Kuukauden ensimmäisenä lauantaina on pakko väsätä postausta ja samalla se ryhdistää muutenkin bloggaustahtia. Odotan innolla, mitä kaikkea postattavaa tänä vuonna oikein keksitäänkään. Lisäksi meillä on suurena haaveena tavata kasvotusten koko porukalla. Se olisi ihan mahtava juttu, joten toivon kovasti, että löydetään keväällä tai kesällä kaikille sopiva ajankohta, jolloin pääsisimme järjestämään tapaamista!


Näiden viiden kategorian avulla sai hyvin jäsenneltyä tänne blogin puolelle kaikkea, mitä olen omassa päässäni pyöritellyt uuden vuoden suhteen. Kuten alussa totesin, tänä vuonna en halua vaatia itseltäni liikaa, sillä tiedän, että opiskelu tulee viemään paljon energiaa. Haluan kuitenkin panostaa siihen nyt kun valmistuminen häämöttää kuitenkin melko lyhyen ajan päässä, jos vain jaksan tehdä kovasti töitä. Siksi en aio asettaa mitään kunnianhimoisia muita tavoitteita tälle vuodelle. Jatkan toki edelleen esimerkiksi luonnonkosmetiikkaan tutustumista ja teinkin muutamia ostoksia tuossa pari päivää sitten sekä sain lahjaksi muutamia juttuja, pyrin taas palaamaan loman jälkeen ruotuun ruokavalion kanssa eli vehnä ja suurin osa eläintuotteista jää sivuun sekä pyrin vähentämään auton käyttämistä arjessa. Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, joiden haluaisin muuttuvan lopullisesti, joten tulen painiskelemaan niiden kanssa pidempään kuin tämän vuoden ajan. Siksi ne eivät oikein uudenvuodenlupauksia ole. Mutta kuten edellä jo todettua, suurimmat unelmat liittyvät tänä vuonna opiskelujen edistämiseen, joten toivon, että energiaa riittää istua luennoilla, lukea ja kirjoittaa. Maanantaina aloitankin kunnon rytäkällä opiskelun, kun pitäisi saada parissa viikossa luettua eräs 400-sivuinen kirja. Katsotaan, kuinka onnistuu!

Alta löytyvät linkit, joista voit katsastaa muiden tyttöjen tavoitteet vuodelle 2017!
Anniina // Heli // Jenna // Jenny // Jonna // Sini

Back in business

6.1.17


Moikka pitkästä aikaa ja oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Minä ja Antti palasimme tänään Jyväskylään kolmen viikon lomailun jälkeen. Vaikka lomaa oli noin pitkästi, ei tylsää ehtinyt tulemaan ja koneella oleminen jäi aika minimiin. Samoiten blogin kirjoittelu vähän jäi, mutta onneksi sain tehtyä pari joulupostausta sekä kaikki vuosikoostepostaukset ennen vuodenvaihdetta. Monta viime vuoteen kuuluvaa juttua olisi vielä kerrottavana ja postaankin hieman jälkijunassa vielä joulukuun kiitollisuudet ja vaatevuoden koosteen. Muutenkin lomalla piti lukea, kokeilla kampauksen tekoa ja mistähän kaikesta minä oikein haaveilinkaan reilut kolme viikkoa sitten. Sen sijaan tukka lyheni ja sai uutta väriä, sain paljon uusia kivoja juttuja joululahjaksi ja itse shoppailtuna, vietin vuodenvaihteen Kuopiossa, teimme jo perinteeksi muodostuneen uudenvuoden jälkeisen reissun Ylivieskan Kärkkäiselle ja söin ihan liikaa. Menoa ja melskettä olikin enemmän kuin olin alunperin kuvitellutkaan. Tänään pakkasimme Pallosalaman täyteen tavaraa ja siirsimme itsemme ja puoli omaisuutta 140 kilometriä etelämmäs. Nyt olemme Antin kanssa käpertyneinä kotikoloomme, minä uuteen ihanan isoon villapaitaani hautautuen. Onneksi on pari päivää aikaa asettautua taloksi ja vähän rentoilla vielä kotonakin ennen kuin alkaa armoton opiskelu-urakka. Sillä sitä herkkua tälle keväälle on luvassa ja paljon. Eipä tässä muuta, halusin vain ilmoittaa, että täällä ollaan ja hommat jatkuu taas. Huomenna on kuun ensimmäinen lauantai, joten palailen asiaan blogitiimimerkinnän voimin. Hauskaa loppuloppiaista kaikille!
Proudly designed by Mlekoshi playground