Vuosi 2017

28.12.17

Vuosi on kulunut taas loppuun. On vähän ristiriitaiset fiilikset vuoden suhteen, mutta asiat ovat menneet niin paljon parempaan suuntaan, minkä vuoksi päälimmäinen tunne on tällä hetkellä kuitenkin kiitollisuus. Tuntuu, että elämässä alkoi uusi vaihe tässä vuoden loppupuolella, kun sain viimein lopullisen selvyyden siihen, mikä on vaivannut minua jo paljon kauemmin kuin näinä viime vuosina. Se on todella merkittävää.

Tein tänä vuonna paljon töitä opiskelujen suhteen ja toimittajan työtä tein kesällä melkein kolme kuukautta sekä keväällä ja syksyllä noin joka kolmas viikonloppu. Reissussa kävin Berliinissä ja Tuhkolmassa, mutta muuten olin paljon enemmän paikoillani kuin edellisinä vuosina, mikä oli oikein hyvä juttu. Kai sitä iän myötä oppii koko ajan enemmän rauhoittumaan ja tunnistamaan omien voimiensa rajat. 

Antti muutti pois Jyväskylästä ja minä muutin ensimmäiseen omaan asuntooni, jossa olen kuitenkin viettänyt aikaa melkoisen vähän, kun olen ollut paljon vanhempieni luona Pihtiputaalla. Olen löytänyt musiikin uudelleen ja fiilistellyt kappaleita ihan laidasta laitaan. Painoa on kertynyt taas lisää, mutta se on toissijaista ja kunhan terveys menee parempaan suuntaan, saa sillekin asialle tehtyä jotain.

On levollinen olo.


Hyviä hetkiä ja ihmisiä - niitä oli paljon. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka kiitollinen niistä olen.

Marras-joulukuun positiiviset

27.12.17

Täytyy sanoa, että viime aikoina ei ole valokuvaaminen tai vapaa-ajan aktiviteetit muutenkaan olleet ihan etusijalla, joten päätin jättää marraskuun positiiviset tyystin tekemättä ja yhdistää vuoden viimeiset kuukaudet yhteiseen postaukseen, että edes jotain materiaalia saisin tähän. Ihan mukavastihan niitä kuvia sitten kahdelta kuukaudelta lopulta löytyikin tähän!


♤ Marraskuun alussa oli kauniita säitä, joita ihailla yliopistolle kömpiessä. ♤ Antti muutti uuteen asuntoon, joten sehän tiesi reissua Ikeaan. ♤ Synttäriateria nautittiin Juttutuvassa.♤ Laittauduin iltaa varten. ♤


♤ Illalla etkoiltiin tyttöjen kanssa ja sitten lähdettiin katsomaan Reino Nordinia. Oli hauska ilta! ♤ ♤ Meidän pikkuporukka Fokuksen pikkujouluilla. ♤ Ihanista itsenäisyyspäivän juhlista jäi muistoksi paljon kuvia. ♤


♤ Jansku pääsi ylioppilaaksi, joten syötiin paljon ja nautittiin illasta. ♤ Sairastuin keuhkokuumeeseen, mutta pääsin onneksi sairaalaan paranemaan. ♤ Lunta on saatu viime viikkoina ihan kiitettävästi, joten Pallosalama näytti välillä pelkältä lumikasalta. ♤


♤ Sairaalareissun jälkeen sain antibioottikuurin, jolle olinkin allerginen, joten piti lähteä heittämään reissu Viitasaarelle uusia troppeja hakemaan. Samalla kävin ABC:llä syömässä soijapihvihampparin. Oli hyvvää. ♤ Sieltä joulukin viimein tuli, vaikka joulumieltä ei hirveämmin ollutkaan, kun keuhkokuume ei ihan hetkessä parane. Sen verran parempi olo kuitenkin oli, että jaksoin lähteä mökille ja kyllä siellä saatiin joulutunnelmaa aikaiseksi. Omaa postaustaan en nyt joulusta alkanut tekemään, kun en ottanut kuin muutaman kuvan puhelimella. Syötiin kuitenkin hyvin, laatikoita, muut kinkkua, minä hirvenlihaa ja salaatteja.  ♤ Tänä vuonna ei aattona ollut kuin tämä astetta isompi konvehtirasia, joten suklaata ei tullut ihme kyllä syötyä ihan niin paljoa kuin jouluna yleensä. Lahjaksi tuli meille kyllä useampi rasia, mutta niitä ei tule syötyä sentään yhden-kahden päivän aikana. ♤ Jätkänkynttilä valaisi pimeää joulumaisemaa. ♤

Tässä oli vuoden viimainen positiiviset-postaus. Saa nähdä, millä idealla jatketaan näitä ensi vuonna!

Lushin tuoksua

18.12.17

Tällä kertaa höpötellään vähän kosmetiikkajutuista. Sain nimittäin Lushilta testiin kaikkia ihania tuotteita, joten hypätääs hetkeksi kosmetiikan maailmaan kokeilemaan, miltä nämä jutut iholla tuntuu.


Testissä on neljä kasvojen puhdistamiseen tarkoitettua tuotetta, vartalovoide ja huulipuna. Sain valita Lushin jouluvalikoimista tuotteita ja päädyin valitsemaan vartalovoiteen ja huulivärin. Samaan pakettiin minulle oli laitettu näytteitä kasvojenhoitotuotteita ja olin jo aiemmin ostanut jellynaamion Helsingissä käydessäni, joten nyt on ainakin kasvojenhoitojuttuja luvassa.


Cup O'Coffee on kahvinaamio, joka muistuttaa koostumukseltaan hiekan ja saven sekoitusta. Tuotteessa on pieniä mustia kiteitä, jotka kiinnittyvät iholle. Naamiossa on voimakas tuoksu, joka ei ollut omaan nenääni kovin miellyttävä, tuoksuille kun vielä vähän herkkä olen. Koostumus sen sijaan oli hyvä ja tuote oli helppo levittää kasvoille. Vaikutusajan jälkeen kun naamion pesi pois, jäi iho vähän kiristävän tuntuiseksi. Tämä ei mene minulla jatkoon.

Herbalism on tasapainottavia ja kirkastavia yrttejä sisältävä putsari. Tämän tuoksu ei ole yhtä voimakas kuin Cup O'Coffeessa, mikä on minulle hyvä juttu. Tämän koostumus, samoin kuin
Bûche De Noëlin oli aluksi hieman hankala, koska se oli hyvin karkea ja mureneva, enkä tällaisena kosmetiikkatoopena meinannut aluksi tajuta, miten sitä käytetään. Netin avulla se onneksi selvisi.
Lopulta tuote oli helppo levittää kasvoille ja tuntui puhdistavan hyvin ihon pintaa. Ei tuntunut kuitenkaan niin ihmeellistä tuotteelta minulle.

Bûche De Noël on heleyttävä ja ravitseva kasvojenpuhdistussavi. Tämäkään tuoksu ei ollut yhtä voimakas kuin Cup O'Coffeessa ja vielä miedompi kuin Herbalismissa. Erityisesti tämän tuotteen koostumus oli hankala, koska se oli hyvin karkea ja mureneva. Lopulta minulle selvisi, että savea otetaan purkista hippunen kosteisiin käsiin ja aletaan hieroa sormissa niin että savi sulaa. Sulanut savi sisältää pieniä kiteitä ja kun sitä hieroo kasvoihin, tulee putsauksen ohella tehtyä pientä kuorintaa. Käsittelyn jälkeen iho jäi pehmeäksi ja mukavan tuntuiseksi. Tästä tykkäsin kovasti ja oli näistä kolmesta ehdottomasti paras, koska iho jäi kaikkein pehmeimmän tuntuiseksi tämän jälkeen. Tätä voisin ostaakin!


1000 Millihelens on hauska vihreä jellykasvonaamio. Koostumus on hauskan hyytelömäinen, jelly kun kyseessä on. Tässä on myös haasteena levittäminen, kun hyytelöä pitää osata hieroa oikein, jotta saa sen levitettyä hyvin. Kun tämän on antanut vaikuttaa ja pesee kasvot, ne tuntuvat ihanan sileiltä ja pehmeiltä. Tätä voin suositella lämpimästi. Ainoa miinus tässä on se, että se pitää käyttää suhteellisen pikaisesti, koska parasta ennen päivä kolkuttelee nurkan takana. Toisaalta se kertoo siitä, että kyseessä on luonnollisia ainesosia sisältävä eläväinen tuote, eikä kemikaalein kyllästetty teollinen tökötti.

Kun on kerran käyttänyt Lushin vartalovoidetta, ei halua käyttää enää muita - tai ainakin minulle kävi niin. Once Upon a Time on kosteuttava, omenan ja sitrusten tuoksuinen vartalovoide. Iho kiittää, kun on jälleen Lushin täyteläinen voide käytössä. Tuoksusta joudun taas herkkänä antamaan hivenen miinusta, mutta onneksi tämä on melko raikkaan tuoksuinen, ettei häiritse herkkää nenääni liikaa. Tämä tuote kuuluu Lushin jouluvalikoimaan.


Santa Baby -kiinteä huuliväri punaa ihanasti huulet. Koostumus on hauskan kiinteä, minkä vuoksi levittämiseen tarvitaan sivellintä. Lopputuloksesta syntyy ihanan luonnollinen, kun väriä saa levitettyä sopivan ohuen kerroksen. Silti pigmenttiä löytyy, että pusuhuulista saa kunnon punaiset. Joulunpukin neidon huuliväri kuuluu myös jouluvalikoimaan.

Lushin tuotteet ovat aina varma valinta ja mattimyöhäiset voivat vielä kääräistä pakettiin tuoksuvan lahjan, jos Lushin liikkeen lähelle sattuvat.

Tuoksuvaa joulunodotusta kaikille!


Heikkona

15.12.17


Enpä olisi uskonut, kun noin kuukausi sitten saavuin Pihtiputaalle gradulle omistautumaan, mitä kaikkea täälläkin tulisi tapahtumaan. Mutta mistäs sitä näitä koskaan etukäteen tietää. Kolmen viikon ajan sain enemmän ja vähemmän tehokkaasti litteroitua graduaineistoani ja olin jo oikein tyytyväinen etenemistahtiini. Viime viikolla oli kahdet juhlat ja kaikki tuntui menevän hyvin, kunnes sunnuntai-iltana katsoessamme C Morelta Kerro minulle jotain hyvää -elokuvaa, iski kova kurkkukipu kuin kirkkaalta taivaalta. Maanantaina nukuin koko päivän, koska olin niin kovassa kuumeesa. Tiistaina ei olo sen parempi ollut, mutta kurkkukipu piti hereillä ja yöllä happi meni sen verran tiukille, että piti kutsua ammattilaiset paikalle. Keskiviikkona sitten ajelin taksilla Jyväskylään, sain keuhkokuume-diagnoosin ja päädyin lopulta terveyskeskuksen vuodeosastolle kahdeksi yöksi.

Harvoin aika tuntuu kuluvan niin hitaasti ja toisaalta antavan niin paljon ajateltavaa. Makasin sairaalan sängyssä ja mietin, miten heiveröistä kaikki meille niin tärkeä onkaan. Siinä kun makaat, sinulla ei ole koulutusta, ei mainetta, ei kauneutta, ei ystäviä, ei instagramseuraajia, ei mitään, olet vain ihminen sanan vähäisimmässä merkityksessään, pelkkää luuta ja lihaa. Oli niin avuton olo, kun en saanut kannettua edes ruokatarjotinta pöytään, kun oikeassa kyynärtaipeessa ollut kanyyli esti käden taittamisen. Istuin vanhojen ja sairaiden keskellä ja kuuntelin heidän tarinoitaan ja ajatuksiaan ja mietin, ettei siihen niin pitkä aika ole, kun itsekin istun siinä pöydässä vanhana ja huonona, vailla velvollisuuksia. Nyt minä olin siellä vain käymässä, vilkaisemassa heidän todellisuuttaan ja pian nuori, näköjään kuitenkin aika paljon voimaa sisältävä ruumiini parantui ja kävelin sieltä kevein askelin pois. Toisin kuin huonekaverini, joka jäi itkemään sänkyynsä, kun minä lähdin pois.

Se sattui.

Suomi 100 vuotta

9.12.17

Keskiviikkona oli erityinen päivä koko Suomelle. Rakas maamme täytti 100 vuotta ja ilmassa oli ylpeyttä ja iloa. Minulla ainakin oli todella kiitollinen olo koko päivän. Vaikka täydellistä ei ole täälläkään, on Suomessa kuitenkin niin paljon kaikkea ihanaa ja hyvää, ettei sitä voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen on, että on saanut syntyä juuri tänne. Aina kun päivän mittaan kuului Finlandia jostain, oli kyyneleet herkässä. Minä olen saanut kouluttautua näin pitkälle, yliopistossa on menossa seitsemäs vuosi, olen aina lopulta saanut apua terveydenhuollosta vaivoihini, ikinä ei ole tarvinnut pelätä turvallisuutensa puolesta ja meidän luontomme on maailman kaunein ja puhtain. Siinä on jo monta syytä, miksi sydämessä oli niin rauhallinen ja iloinen olo siitä, että täyteen tuli 100 vuotta itsenäistä elämää täällä Pohjolassa. Historiamme ei ole ollut helpoin, mutta suomalaiset ovat aina tehneet kaikkensa, että tulevilla sukupolvilla olisi paremmat edellytykset elämälle. Minäkin haluan osaltani kouluttautumalla ja työtä tekemällä rakentaa parempaa Suomea. Se on meidän velvollisuutemme, koska olemme saaneet perinnöksemme näin hienon maan.


Ystävämme Sirkku, Ville ja Tuomas järjestivät asunnossaan itsenäisyyspäivän ja kahden vuoden kämppiselämänsä kunniaksi Kommuunigaalan. Päivän aikana laittauduimme ja valmistauduimme Antin kanssa illan juhlallisuuksia varten. Viimein illan hämärtyessä pääsimme pitkään odotettuihin juhliin. Isännät ja emäntä olivat loihtineet yhteen huoneeseen kuvausseinän, jossa minä sitten kuvasin vieraita. Itsekin pääsin joihinkin otoksiin toki mukaan.


Kuten itsenäisyyspäivän juhliin kuuluu, aluksi oli vuorossa kättelyt ja alkumaljat. Niiden jälkeen pääsimme pöydän antimien kimppuun. Tarjolla oli ruisleipäsiä lohella, pastasalaattia, ruisnappeja täytteellä, boolia sekä jälkiruoaksi mustikka- ja suklaakakut sekä kahvia.


Illan aikana poseraattiin kameran edessä useammallakin eri kokoonpanolla. Tässä Mitä-verkoston pitkäaikaisimpia jäseniä.


Viimeisenä kuva seurueestamme, jonka voimin ajelimme Pallosalamalla paikalle.

Ruoan ja valokuvaamisen lisäksi tanssimme valssia vanhojen kappaleiden tahdissa ja katsoimme linnan juhlien kättelyä, vaikka niiden seuraaminen taisi illan tuoksinoissa vähän jäädä kesken. Oli ihana nauttia ystävien seurasta, sillä voi olla, etten useampia heistä näe enää paljoakaan, kun monet lähtevät vaihtoon kevääksi ja minä toivon mukaan valmistun ennen kesää. Muutama kyynel illan päätteeksi tulikin tirautettua, vaikka koskaanhan tulevasta ei voi tietää etukäteen. Eikä nämä ihmiset minusta eroon pääse, vaikka mikä olisi!

Miten sinä vietit Suomen 100. syntymäpäivää?

Tiimipostaus | My day

2.12.17

Vuoden viimeisen blogitiimipostauksen aika on nyt! Tällä kertaa päätimme tyttöjen kanssa tehdä my dayn viime syksyn tapaan. Vaihtoehtona oli joko kuvata video tai tehdä perinteinen postaus kuvilla ja tekstillä. Yritin tehdä yhtä my day -videota tuossa aiemmin syksyllä, mutta siitä sekä sen editoimisesta ei tullut mitään, joten en jaksanut nytkään alkaa säätää videon kanssa, vaan ajattelin ottaa kuvia ja kirjoitella ajatuksia kännykän muistoon päivän mittaan. Koska marraskuussa tapahtui paljon kaikkea, tämä homma vähän suoraan sanottuna vähän jäi aina vain uudestaan, joten tämä päivä kertoo eilisestä 1.12. Taustatiedoiksi kerrottaneen se, että olin viettänyt puolitoista viikkoa Pihtiputaalla gradua ja töitä tehden. Edellisenä päivänä olin ajanut Jyväskylään viikoksi. Päivä ei ollut alkanut niin tehokkaasti kuin toivoin, sillä heräsin seitsemän aikaan, söin aamupalan ja ajattelin ottavani pienet unet, mutta heräsinkin vasta yhdeltä, joten lähtö venähti. Ehdin kuitenkin onneksi Fokuksen pikkujouluihin ja olin unen mailla joskus ennen yhtä. Eikun meikän kelkkaan mukaan sitten vain!


7.53 No ei tää herääminen ees tuntunu niin pahalta mitä illalla (tai yöllä) ajattelin. Mut kyl mä silti jatkan unia kunhan oon käyny siirtää ton auton.


8.05 Hui, olipas siellä kylmä! Kaksi astetta pakkastakin! Tässä tilanteessa huolettaa, ettei oo sitä parkkipaikkaa. Kiva, jos tuo pakkanen tuosta yltyy niin mitä mä teen tuon auton kanssa. En mä voi sitä tuohon vuoropysäköintikadulle enää myöhemmin tänään jättää, kun jos se jäätyy niin sitä on tuossa vähän pakko käynnistellä. Voi hitsiläinen, ku se mun autopaikka vietiin.


8.13 Oli pakko keittää kuumaa teetä, kun tuolla ulkona oli niin kylmä. Mietin aiemmin, että voisi mennä vielä nukkumaan tässä välissä, mutta ehkä mun ei kannata, ettei vaan käy niin kuin eilen.


8.27 Piti nyt ainaki maksaa laskut heti, kun yhdessäki oli menny eräpäivä kauan aikaa sitten, kun olin unohtanut tuon laskun tänne. Ihme, kun ei ollu mitään karhukirjeitä tullu. No hyvä vaan! Nuokin kaksi laskua oli lääkärimaksuja, että ei ole kyllä halpaa sairastaa, kun koko ajan saa olla jotain makselemassa.

9.02 En mä kyllä enää nukkumaan ehdi sittenkään. Luin tuossa yhden tutkimussuunnitelman ja pitäisi yhtä gradua vielä lukea iltapäivän seminaaria varten. Ja pitäisi laittaa Antille menevät tavarat kasaan, kun sen porukat ajaa tästä kohta ohi ja ottaa ne tavarat mukaansa mennessään Vantaalle. Ehkä mä kasaan ne nyt heti.

9.11 Määpäs meen nyt käymään tuolla varastossa vielä tsekkaamassa, onko siellä jotain Antille menevää.

9.18 Onpas tätä tavaraa lähössä paljon...


9.40 Oikeesti tätä tavaraa on ihan järkyttävän paljon. No meneepähän sinne jo valmiiksi, kun jos joutuu keväällä kaiken sinne kuitenkin rahtaamaan.


9.58 Nyt on murot syöty ja YouTubea katottu. Milloinkahan ne Antin porukat tulee? Pitäis suihkuunki vielä keretä ennen seminaaria. Ja lukee sitä yhtä gradua. Ehkä mä luen sitä nyt.

10.41 Nyt ne haki ne tavarat. Äkkiä suihkuun!


11.16 Miten mulle tuli taas näin kiire. No tuttuahan tää on.


11.28 Onneksi pääsin ilmaiselle parkkipaikalle.

11.41 Ehdin syömään, eikä ole edes niin hirveä kiire. Puoli tuntia aikaa.


11.57 En pysty syömään kaikkea. Ärsyttää, kun ruokahalu ei vieläkään ole kovin hyvä.

13.43 Tauko gradusemmassa. Kohta käsitellään mun työtä, hui!

15.16 Johan oli gradusemma! Mun aineisto herätti vilkasta keskustelua ja tuntuu, että oon ihan pärinöissä sen takia. Innostus! Kävin siirtämässä parkkikiekkoa autossa ja nyt pitäisi jatkaa vielä hommia jonkin aikaa täällä Ruusupuistossa.


17.47 Väsyttää! Nyt kotiin.



17.58 Auto oli ihan lumen peitossa. No hyvä, että sataa lunta! Jaksaisikohan sitä kotona vielä tehdä vähän hommia, kunhan on syönyt, kun meni vaan puhumiseksi tuo homma tuolla.

18.22 Kotona! Pakastepizza uuniin ja sängyn päälle makailemaan.


18.39 Pizzaa ja Mad Meniä. ❤

21.15 Tulipas katsottua muutama jakso Mad Meniä. Nyt litteroin vielä hetken, että voi mennä paremmin mielin nukkumaan.


22.01 Joo eiköhän tämä työnteko ollu tän päivän osalta tässä. Vois kattoa vielä Mad Meniä tai ruveta kohta puoliin nukkumaan. Joka tapauksessa lopettelen tämän my dayn tähän, kiva kun olit mukana!

Allaolevista linkeistä löytyy muiden tyttöjen my dayt.
Proudly designed by Mlekoshi playground