Avon ja eläinkokeet

30.11.16


Tämä on postaus on ollut tekeillä jo vaikka kuinka kauan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Sain nimittäin noin kuukausi sitten sähköpostia Avon Suomen PR-koordinaattorilta Katja Parkkiselta julkaistuani postauksen bloggaajien Avon-illasta. Postauksessani pohdin Avonin eettisyyttä ja mietin, käyttääkö Avon eläinkokeita testatessaan tuotteitaan. Jotta asia tulee mahdollisimman selkeästi esille, ajattelin liittää saamani viestin tähän.

"Halusin kommentoida mieltäsi askarruttaneeseen kysymykseen siitä, käytämmekö eläinkokeita. Tämä kysymys on ehdottomasti yksi yleisimmistä kysymyksistä brändiimme liittyen, ja toivommekin voivamme kitkeä tiettyjä siihen liittyviä väärinkäsityksiä.

Avon Cosmetics Finland Oy eli Avon Suomi kuuluu maailmanlaajuisessa yrityksessä Euroopan myynti- ja tuotekehitysalueeseen.

Avon ei tee Euroopassa eläinkokeita tuotteidensa turvallisuuden varmistamiseksi. Avon oli itse asiassa ensimmäinen suuri kosmetiikkayritys, joka luopui eläinkokeista kaikkien tuotteidensa osalta jo yli 20 vuotta sitten.

Vaikka Avon ei tee eläinkokeita tuotteidensa turvallisuuden varmistamiseksi, joidenkin harvojen maiden (esimerkiksi Kiina ja muutama muu Aasian maa) lainsäädäntö saattaa edellyttää tiettyjen ainesosien lisätestaamista, mikä joissain tapauksissa saattaa tarkoittaa esimerkiksi terveysviranomaisen valvonnassa tehtäviä eläinkokeita. Ennen lain tahtoon taipumista Avon pyrkii kuitenkin aina vetoamaan kyseisen maan viranomaisiin, jotta nämä hyväksyisivät tieteen tarjoamat toimivat vaihtoehdot eläinkokeille. Emme tietenkään voi rikkoa paikallisia lakeja, ja mikäli taivuttelut eivät tuota tulosta, meidän on toimitettava pyydetyt ainesosat testaukseen. Sama koskee kaikkia globaalisti toimivia suuria kosmetiikkayrityksiä. Avon ei siis ole ongelman kanssa yksin, mutta jatkamme sinnikästä työtämme edistääksemme vaihtoehtoisten testaustapojen hyväksymistä.

Avon on työskennellyt jo vuosikymmenten ajan edistääkseen tietoisuutta vaihtoehtoisista testausmenetelmistä. Avonin tuoteturvallisuusosaston varatoimitusjohtaja on mukana riippumattoman tutkimus- ja testausjärjestön, Institute for In Vitro Sciences -instituutin ohjausryhmässä. Järjestön tavoitteena on edistää niin kutsuttua in vitro -testausta eli eläinkokeisiin perustumatonta tutkimusta maailmanlaajuisesti. Avon on mukana tukemassa myös englantilaista FRAME-järjestöä (Fund for the Replacement of Animals in Medical Experiments), yhdysvaltalaisen Johns Hopkins -yliopiston Center for Alternatives to Animal Testing-tutkimuskeskuksen toimintaa sekä eurooppalaista EPAA-järjestöä (European Parnership for Alternative Approaches to Animal Testing). Kaikki kolme tahoa tekevät tutkimusta eläinkokeiden korvaamiseksi kosmetiikan testauksessa. Avon on myös yksi amerikkalaisen toksikologista testausta edistävän ASCCT-yhdistyksen (American Society for Cellular and Computational Toxicology) perustajajäsenistä. Lisäksi Avon tekee läheistä yhteistyötä muiden kauneusalan yritysten kanssa kosmetiikka-alan yrityksiä edustavan amerikkalaisen Personal Care Products Council -komitean kautta.

Voit siis olla varma siitä, että Avon jakaa aatteesi eläinten hyvinvoinnin edistämisestä. Eläinkokeiden vastustaminen ja eläinten hyvinvoinnin kunnioittaminen ovat Avonin tuoteturvallisuusohjelman kulmakiviä, ja Avon jatkaa maailmanlaajuista työtään vaihtoehtoisten testaustapojen edistämiseksi.

Ei eläinkokeita -mainintaa ei siis ole voitu myöntää Avonille, koska joissain harvoissa maissa joudumme toimittamaan ainesosia lisätestaukseen kyseessä olevan maan omien lakien mukaisesti."


Avon ei siis tee eläinkokeita itse. Mutta koska Avon vie tuotteita näihin tiettyihin Aasian maihin, joissa kokeita vaaditaan, ei Avon voi käyttää eläinkokeettomille tuotteille myönnettävää Leaping Bunny -logoa. Ne merkit, joille on myönnetty merkki eläinkokeettomuudesta eivät siis näin ollen vie tuotteitaan ollenkaan näihin Aasian maihin, joissa lainsäädäntö eläinkokeita vaatii.

Kaikkein kummallisinta tässä koko jutussa on siis se, että yritykset eivät välttämättä itse haluaisi käyttää eläinkokeita, mutta joidenkin valtioiden lainsäädäntö vaatii sitä. On todella outoa, että joissakin maissa ainoana tuotteen haitattomuuden todistamisen tapana pidetään eläinkokeita. Nykyaikaisilla tutkimusmenetelmillä voidaan varmasti löytää mahdolliset haittoja aiheuttavat ainesosat ilman, että täytyy käyttää eläimiä. Onneksi sentään Euroopassa on vaatimukset eläinkokeettomuudesta, mutta niin kauan kuin jossain puolilla maailmaa niiden käyttöä vaaditaan, ei olla kovinkaan hyvällä tiellä.

Toivotaan, että asiat paranevat jatkossa! Sinäkin voit vaikuttaa asiaan hankkimalla eläinkokeettomia cruelty free -tuotteita!

Edit: Jos tulit lukemaan tämän postauksen Facebookista, voisitko ystävällisesti kertoa, minne tämä postaus on linkitetty, sillä tämä on saanut niin paljon näyttökertoja verrattuna muihin postauksiin. Olen utelias ja arvostaisin apuasi kovasti. Kiitos!

Koskella ja Harjulla

27.11.16

Kerroin viime postauksessa, että sain erään kauan odotetun vieraan Jyväskylään. Näin siis pitkästä aikaa Suskia ja edellisestä kerrasta, kun Jyväskylässä ollaan yhdessä seikkailtu, oli kaksi ja puoli vuotta. En tosiaankaan ymmärrä ajan kulumista. Kävimme totta kai kuvailemassa, vaikka tiistaina sää oli mitä oli, eikä maisemat olleet kaikkein kauneimmillaan. Melkein kaikki lumet olivat sulaneet pois ja oli todella harmaata. Saimme kuitenkin olosuhteista huolimatta aika kivoja kuvia otettua. Kävimme kuvailemassa Korkeakoskella ja Harjulla.


Toivottavasti nähdään taas pian!

Lauantai Tallinnassa

25.11.16

Heipä hei! Taas on jäänyt blogi vähän taka-alalle, kun on ollut aika touhuntäyteinen viikko. Maanantaina palailin Jyväskylään, kävin Powerin ajavaisissa ja opiskelin, tiistaina sain viimein Suskin katsomaan meidän kämppää ja vähän kuvailemaan ja pelailemaan, keskiviikkona meillä oli Mitä-verkoston kanssa suuri päivä, kun järjestettiin dokkari-ilta ja neljän hengen porukalla leivottiin yhdestätoista asti. Eilen taas olin yliopistolla demoissa ja kirjoittelin kotona kovaa kyytiä erästä ihanaa politiikka-analyysia, kun taas illalla käytiin YKP:n tyttöjen kanssa kaupungilla kolmioilla pyörähtämässä. Tänään tulin Pihtiputaalle ja siinähän ne tämän viikon arkipäivät sitten menivätkin. Pian tulee vähän kuvamateriaalia tiistailta, kun kuvattiin niin kovin lyhyeltä tuntuneessa ajassa miltei kaksisataa kuvaa. Mennään nyt kuitenkin pikapikaa tämän postauksen aiheeseen, ettei nämä seikkailut jää tyystin kertomatta!


Kaksi viikkoa sitten viikonloppuna nimittäin lähdin Antin ja Antin siskon ja veljen kanssa reissaamaan. Antin pikkuveli täytti 18 vuotta syyskuussa ja sisarukset halusivat keksiä hänelle hauskan lahjan, joten päättivät ostaa matkaliput Tallinnaan. Lähdimme sitten perjantaina Antin ja Ekin kanssa Onnibussilla kohti Helsinkiä yöpymään Ellin luokse. Lauantaina aamulla hyppäsimme laivaan ja olimme päivällä Tallinnassa. Ensimmäisenä suuntasimme Telliskiven kaupunginosaan lounaalle. Menimme F-hooneeseen istuskelemaan ja syömään. Minä löysin listalta vegaanisen annoksen ja se oli todella hyvää!


Ruoan jälkeen kävelimme Telliskiven alueella ja etsimme baaria, johon mennä istuskelemaan. Astuimme sisälle erääseen rakennukseen ja kävelimme yläkertaan, jossa oli kirpputori. Se oli jännä paikka, myynnissä oli kunnon vanhaa tavaraa koriste-esineistä neuvostoaikaisiin rintaneuloihin. Siellä emme kovin kauaa viihtyneet, mutta alakerrasta löysimme oikein hauskan ja tyylikkään baarin, jossa istuskelimme jonkin aikaa.


Telliskivestä ajelimme taksilla Virukeskukselle. Siellä on Sanrion Hello Kitty -kauppa, josta kuulin ensimmäisen kerran joskus nelisen vuotta sitten porukoiden käytyä Tallinnassa. Kadehdin silloin kovasti, etten päässyt käymään liikkeessä ja nyt kun menimme ajan kanssa Tallinnaan, halusin päästä näkemään paikan. Etsimme Antin kanssa kauppaa varmaan tunnin ajan netin ja opastetaulujen avulla ja myyjiltä kysellen, mutta emme löytäneet sitä. Minua harmitti ihan vietävästi. Emme viettäneet aikaa keskuksessa kovin pitkään etsiskelyoperaation jälkeen, joten en enää kuin vilkaissut Kaubamajan luonnonkosmetiikkapuolen, mutta en ostanut sieltäkään mitään. Kauppakierroksen jälkeen lähdimme vanhaan kaupunkiin ja menimme Hell Hunt -nimiseen paikkaan syömään. Otimme kunnon alkupalat: leivitettyjä juustopalleroita, valkosipulileipää ja ranskalaisia. Minä tilasin pääruoaksi kasvispurilaisen ja oli muuten hyvää. Maha täyttyi kyllä ihan kunnolla! Ruoan jälkeen olikin aika mennä jo satamaan päin ja päättää reissu. Saimme siis vietettyä oikein hauskan lauantaipäivän ja minäkin pääsin hetkeksi irti kaikista velvollisuuksistani. Tuli kyllä tarpeeseen!

Someone said a long time ago, rock 'n' roll would never grow old

19.11.16

Tähän alkuun pitäisi kirjoittaa pitkä selitys siitä, kuinka viime aikoina on ollut niin kiire, että pahimmillaan tuntuu, ettei suunnilleen kerkeä hengittää. On ollut opiskelujuttuja, ihmisten näkemistä, kuoroharkkoja, Mitä-verkoston dokkari-illan järkkäilyä ja olinpa tällä viikolla oikolukemassa Jylkkäriäkin. En kuitenkaan aio nyt puhua näistä sen enempää, sillä tänään olen pitänyt kokonaisen päivän vapaata ja löhönnyt porukoiden luona. Kummasti on selkeämpi pää jo yhden rennon päivän jälkeen!

Tällä kertaa ajattelin nimittäin puhua vähän musiikista. Harmittaa ihan älyttömästi, miten vähän musiikkia tulee nykyään kuunneltua. Aikoinaan meikä oli kunnon musadiggari, mutta musan kuuntelu on jotenkin jäänyt. Enemmän nykyään tulee katseltua sarjoja tai videoita, räplättyä kännykkää tai luettua blogimerkintöjä vapaa-ajalla, eikä musiikkia tule kuunneltua kuin autossa kaikkia niitä samoja iänikuisia biisejä ja joskus tiskatessa tai muita kotihommia tehdessä. Pääosin syynä tähän on varmaankin sairastelu ja väsymys. Väsyneenä ei oikein jaksa kuunnella musiikkia, eikä siitä saa niin paljoa irti. Lisäksi kuuntelua on rajoittanyt todennäköisesti se, etten ole käyttänyt mp3-soitintani aikoihin, enkä oikein osaa kuunnella kännykästä musiikkia, kun se kuluttaa akun hetkessä. Monet bussimatkat olisivat varmaan kuluneet mukavammin musiikin parissa, mutta ikinä ei ole kuulokkeet tai soitin mukana. Tässä asiassa pitää ehdottomasti ryhdistäytyä!

Aloitin tämän ryhdistäytymiseni kuuntelemalla musiikkia tässä samalla kun pelailen ja luen blogeja. Olen rakastunut uudelleen Billy Talentiin uuden albuminsa ansiosta. Siltä löytyy oikein mainio kipale nimeltään Louder than the DJ, joka kertoo huolesta liittyen rockin alamäkeen nykypäivinä. Videon kommenttibokissa raivottiin sitä, kuinka media tuputtaa meille valtavirtamassamusiikkia ja rock jää koko ajan enemmän sivuun. Koska minä olen ehta rock-tyttö kaikista harharetkistäni räppitutkimuksen tekemisestä ja nykymusiikin tahdissa tanssimisesta huolimatta, ajattelin laittaa vähän rockia kehiin!


Tämä on yksi mahtavimmista biiseistä BT:n uudella Afraid of Heights -albumilla. Bändin kaikkien aikojen paras levy on Billy Talent III, enkä ikinä oikein päässyt täysin sisälle toiseksi uusimpaan Dead Silenceen. Tässä biisissä sen sijaan kulminoituu uusimman levyn timanttisuus ja tietynlainen paluu vanhempaan tyyliin. Ihan paras meininki!


Tämän kanadalaisen bändin löysin joskus vuonna 2013 tai 2014, mutta koska noiden aikojen jälkeen musiikinkuunteluni selkeästi vähentyi, en ikinä luukuttanut tämän kappaleita toden teolla. Useita tuttuja biisejä bändiltä kuitenkin löytyy ja nyt materiaalia tähän postaukseen etsiessäni huomasin, että bändiltä on tullut ulos tänä vuonna uusi albumi. Pitääpä laittaa kuunteluun! Toiseksi uusimmalta levyltä tämä kappale on oikein mukava.


Ääää, mikä vuosi, kun pitkäaikainen lempparibändini Green Daykin on julkaissut uuden kiekon! Täytyy kyllä myöntää, että innostukseni GD:hen hieman laantui trilogia-levyjen ilmestyttä, sillä en koskaan oikein innostunut niiden kappaleista. American Idiot ja 21th Century Breakdown on ikuisesti maailmankaikkeuden parhaat albumit minulle, mutta muuten alkaa Billy Talent viemään lempparibändin paikkaa. Pitää toki tutustua uuteen Green Dayn albumiin ennakkoluulottomasti ja tämä single on kyllä oikein kivankuuloinen jo parin kuuntelukerran jälkeen!


Seuraavaksi esittelen listan kolmannen kanadalaisen bändin eli Three Days Gracen. Oi, tätä bändiä on myös luukutettu aikoinaan oikein toden teolla. En ole oikein perehtynyt uuteen tuotantoon, jossa laulajana toimii Matt Walst. Olen kyllä vähän skeptinen sen suhteen, sillä Adam Gontierin ääni on se, joka tekee TDG:n musiikista niin persoonallisen. Sen kunniaksi linkkailen tämän hieman vanhemman kappaleen.


Eihän tämä postaus olisi mitään ilman Musea, jonka musiikkia ihan viimeaikaisia Billy Talentin luukutuksia lukuun ottamatta olen viime vuosina näistä bändeistä selkeästi eniten kuunnellut. Jotenkin se Musen musiikin eteerisyys on vedonnut enemmän viime aikoina kuin suoraviivainen rock. Tämä kappale ei ole sieltä rauhallisimmasta päästä, mutta yksi uusimman albumin parhaista kappaleista, joten valikoitui siksi tähän.

Mitäpä sanotte tästä listasta? Oliko tuttuja kappaleita? Jos ei, jaksoitteko kokeilla uutta musiikkia? Tykkäättekö te ylipäänsä yhtään rockista?

Piristystä arkeen

10.11.16


Nyt ajattelin tulla höpisemään vastapainoksi vähän kevyempää juttua. Koneella oli kuvat periaatteessa kahteen eri postaukseen, mutta koska en ole kotona paljoa vapaa-aikaa tällä viikolla viettänyt ja viikonloppuna olen lähdössä taas reissuun, ei bloggaamiselle jää niin paljon aikaa, joten ajattelin laittaa nämä kuvat samaan postaukseen ja höpötellä tähän vähän pidemmin.


Olimme siis viime viikonloppuna Antin kanssa Turussa. Sain tietooni joskus heinäkuussa, että Billy Talent on tulossa Suomeen ja esiintyy Turussa. Liput oli saatava heti ja kysyin tädiltäni, pääsisimmekö majoittumaan hänen luokseen. Myönteisen vastauksen saatuani varasimme Antin kanssa liput.


Matkasimme Turkuun Onnibussilla perjantaina ja menimme suoraan Piikkiöön tätini luokse. Siellä söimme hyvin, näimme serkkuja ja höpöttelimme paljon, minkä merkeissä perjantai-ilta kului nopeasti. Lauanataina lähdimme aamupalan jälkeen Turun keskustaan kiertelemään kauppoja. Kävimme katsastelemassa Powerista läppäreitä, sillä uuden koneen osto häämöttää. Olemme Antin kanssa tehneet pitkään jo tutkimusta mahdollisista sopivista läppäreistä ja aina tilaisuuden tullen pitää käydä hypistelemässä niitä. Kiersimme myös vaatekauppoja ja H&M Homessa ihastelimme kaikkia kivoja sisustusjuttuja. Mukaan lähti kuitenkin onneksi vain käytetty Assassin's Creed 2 GameStopista.


Illalla oli keikan aika ja se oli MAHTAVA. Tunsin toki kaikki kappaleet ja suurimman osan sanoja muistin ulkoa ja tuli biletettyä ihan täysillä. Hiki virtasi ja melkein kyyneleetkin valui jossain vaiheessa. Oli kyllä huikea meininki. Otin muutamia kuvia kännykällä, mutta ne eivät ole kovinkaan laadukkaita, joten jätän tällä kertaa julkaisematta keikkakuvia blogin puolella. Pääasiassa siellä keikalla oli kuitenkin fiilistely. Tätini luokse yöllä päästyämme kirjoitimme ylös kaikki biisit, jotka keikalla soitettiin. Uudeltakin levyltä soittivat viitisen kipaletta, mikä oli oikein kiva juttu, sillä sitä on tullut viime viikkoina luukutettua oikein urakalla.


Maananataina taasen oli meikän syntymäpäivä eli tällä hetkellä olen jo 24-vuotias! Meikkasin ja laitoin vähän normaaleja arkivaatteita erikoisempaa päälle yliopistollekin. Luentojen jälkeen pyörimme kotona hetken, minkä jälkeen suuntasimme keskustaan pienelle kauppakierrokselle. Piti nimittäin päästä näkemään Jyväskylän uusi Flying Tiger. Kynttilöitä olisin ostanut, mutta jonot olivat niin pitkät, ettemme jääneet tuikkujen takia odottamaan. Pitää käydä uudemman kerran vielä kunhan alkuhuuma on laantunut.


Keskustaan lähdön pääsyynä oli kuitenkin ravintolassa käynti. Olemme syksyn aikana jättäneet Antin kanssa ulkona syömisen aika minimiin, enkä edes muista milloin olisimme käyneet kahdestaan syömässä jossain. Lähdimme siis synttäreiden kunniaksi hieman herkuttelemaan. Ravintolaksi valikoitui Passion Food, koska siellä on vaan niin hyvät sapuskat. Minä tilasin gluteenittoman vuohenjuusto-kasvishampurilaisen ja Antti Club Sandwich -annoksen, joka oli ihan valtava.


Facebookissa tuli kovasti onnitteluja ja Whatsapin kautta sain myös ihania viestejä, mikä piristi mieltä todella paljon. Muutenkin päivä oli oikein hauska ja ilta hyvän ruoan ja sen jälkeen katsotun Liikkuvan linnan parissa oli oikein mukava. Tavallinen maanantai muotoutui oikein piristäväksi päiväksi!

Tällaisia kivoja juttuja on tapahtunut tässä viikon sisään. Ensi viikolla palaillaan blogin pariin muiden aiheiden parissa. Oikein hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Opiskelusta ja työllistymisestä

9.11.16

Osallistuin tänään meidän ammattiliiton opiskelijajärjestön järjestämään työpaikkavierailuun Kansalaistoiminnankeskus Matarassa. Meille esiteltiin kattavasti Mataraa ja sen yhteydessä toimivia erilaisia yhdistyksiä sekä työntekijät kertoivat omista taustoistaan, mitä ovat opiskelleet ja kuinka ovat järjestötyöhön päätyneet. Lisäksi eilen tuli opiskelukavereiden kanssa puhuttua aika pitkästi töistä, työllistymisestä ja yhteiskuntatieteilijöiden tulevaisuudennäkymistä. Nämä herättivät minussa niin paljon ajatuksia, että ajattelin kirjoittaa aiheesta postauksen.

Varmasti kaikilla opiskelijoilla, mutta erityisesti korkeakouluopiskelijoilla tai yliopisto-opiskelijoilla pyörii opintojen aikana kovasti mielessä, mihin opintojen jälkeen työllistyy, millaisia töitä voi tehdä ja mihin kaikkeen oma osaaminen riittää. Näin pitkään jo yliopistossa opiskelleena ja monenlaisessa mukana olleena väittäisin, että ihmiset aliarvioivat oman osaamisensa. Nykyään on erittäin hankala työllistyä ja tarinoita satoja työhakemuksia lähettäneistä ja massatyöttömyydestä kuulee jatkuvasti, joten tulevaisuudennäkymät eivät ole välttämättä kovin valoisat. Saattaa tulla sellainen olo, että opiskelee turhan takia, kun ei niitä töitä kuitenkaan löydy, eikä opinnoista saatava tieto auta eteenpäin urapolulla.


Opiskeleminen kuitenkin on parasta, mitä heikon työllisyyden tilanteessa voi tehdä. Korkeakouluopinnot ja tietysti yhtä lailla ammattiopinnot ovat tapa kehittää omaa osaamistaan ja tietouttaan maailmasta. Sen avulla tutustuu ihmisiin, pääsee kiinni erilaisiin aktiviteetteihin ja sitä kautta kokemusta voi kertyä kuin itsestään. Siksi tuntuu niin oudolta, kun opiskelukaverit puhuvat niin masentuneena siitä, että tuskin pääsevät mihinkään töihin, tai ainakaan oman alan töihin, kun ei ole tarpeeksi työkokemusta, työpaikkoja ei löydy, kaikki muut hakijat ovat kuitenkin parempia, on mahdoton erottautua joukosta ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta juuri opiskellessa on mahdollisuus kehittää itseään ja tehdä monenlaisia asioita, joita hyödyntää työnhaussa. Jos korkeakoulussa opiskellut ei saa töitä, kuka sitten.

Minäkin olen totta kai välillä erittäin huolestunut tulevaisuudestani ja siitä, mihin valmistumisen jälkeen päätyy. Päätyykö johonkin omaa koulutusta vastaamattomaan työhön tai muuten väärään paikkaan tai saako töitä ylipäänsä ollenkaan? Minne joutuu muuttamaan ja miten sinne sopeutuu? Vielä hetken voi elellä turvallisesti opiskelijaelämää tutussa kaupungissa tuttujen ihmisten ympäröimänä. Sitten jos ja kun valmistuu, on tavallaan tyhjän päällä. Mitä jos onkin sellainen tilanne, ettei kykene töihin tai työtä ei vain löydy? Työstä tulee elämän ja itsen ensisijainen määrittelijä ja jos työpaikkaa ei löydy, voi olla hankala löytää tarkoitusta arjelleen.


En kuitenkaan haluaisi ajatella niin synkästi. Tänään sain paljon uusia vinkkejä ja tietoa eräästä tavasta löytää työ: järjestöihin tai erilaisiin hankkeisiin työllistymisestä. Kuulimme tarinoita yhteiskuntatieteitä opiskelleilta, jotka olivat päässeet hyödyntämään tutkintoaan hakiessaan järjestötyöhön. Se on todella tärkeää, sillä välillä opintoja tehdessä miettii kovasti, mitä tällä tiedolla oikein tekee työelämässä. Valtion tai kuntien virkamiehiä ei tarvita varsinkaan nykyisen leikkausten aikakaudella määräänsä enempää, joten kaikki eivät voi työllistyä julkiselle sektorille. Yrityksissä voisi tehdä henkilöstö- tai viestintätyötä, mutta voi olla, ettei kaikkien yhteiskuntatieteilijöiden toivelistassa ensimmäisenä ole olla osana toimintaa, joka tähtää pääoman kasautumiseen. Siksi oli erittäin lohdullista kuulla, kuinka hyviäkin mahdollisuuksia järjestöpuolelta voi löytyä, varsinkin jos on itse aktiivinen ja tekee harjoitteluita tai opinnäytetöitä järjestöihin.

Aina korostetaan sitä, kuinka pitää olla aktiivinen ja että siten voi vaikuttaa itse omaan työllistymiseensä ja tulevaisuuden näkymiinsä. Minä olen tehnyt yliopisto-opintojeni ohella monennäköistä. Olen ollut ylioppilaskunnan kustantamossa jäsenenä ja hetken jopa puheenjohtajana, olen päätoimittanut ainejärjestölehteä, toissa kesänä osallistuin monitieteiseen työelämäprojektiin, viime kesänä olin ulkomailla vapaaehtoisprojektissa ja tällä hetkellä olen tiiviisti mukana Planin Mitä-verkoston paikallisryhmän toiminnassa. Olen myös tehnyt toimittajan työtä. Silti tuntuu, että kaikki puheet aktiivisuudesta ja mahdollisuuksiin tarttumisesta tekevät riittämättömän olon. Teen vaikka kuinka paljon, mutta riittääkö se, kun joku voi aina tehdä enemmän.


Voi olla, että joku tekee enemmän, mutta sen ei silti pitäisi vaikuttaa omaan ajatteluun. Minä teen oman aikatauluni ja oman jaksamiseni puitteissa niin paljon kuin mahdollista ja sen täytyy riittää. Jos tämä ei riitä, teen myöhemmin enemmän. Kunhan on avoin asioille ja tekee sen verran kuin mahdollista, se varmasti riittää. Niin minä ainakin haluan uskoa. Meille jokaiselle on oma paikkamme.

Tästä tekstistä tuli kunnon tajunnanvirtaa, joten en tiedä, onko tässä päätä tai häntää. Halusin vain kovasti kirjoittaa tästä aiheesta ja kirjoitusinspiraatio on aina hyödynnettävä. Kertokaa toki ajatuksianne liittyen opiskeluun, työntekoon tai tulevaisuuden näkymiin, olisi oikein mukana kuulla teidän mielipiteitänne ja näkemyksiänne. Kommenttiboksi on vapaa!

Tiimipostaus | Minun päiväni

5.11.16

Moikka vaan! Taas on kuukausi vaihtunut, joten on aika blogitiimipostauksen. Tällä kertaa aiheenamme oli "my day" ja meillä oli vaihtoehtoina joko tehdä video tai perinteinen kuvia ja tekstiä yhdistelevä postaus. Koska minä olen niin huono tekemään videoita, ajattelin kokeilla, millasen videon saisin päivästäni aikaiseksi. Videon laatu on aika surkea, koska tein tätä äidin pienellä Canonilla, jotta viitsin kantaa kameraa mukanani. Eipä tuo video muutenkaan niin suuri taidonnäyte ole, että ehkä asia tulee selväksi vähän huonommillakin laaduilla! Kuvauspäivä on keskiviikko 26.10.


Toivottavasti tykkäsitte höperöstä videostani! Käykääähän kurkkailemassa myös muiden tyttöjen blogeista, millä kaikilla tavoilla voi viettää lokakuisen keskiviikon!

Anniina // Heli // Jenna // Jenny // Jonna // Sini

Ps. Yksi tytöistä koki paremmaksi jättää bloggaamisen, joten meidän tiimimme on nyt hieman pienempi. Mutta sehän ei menoa haittaa, vaan jatketaan sitten tällä porukalla!

Lokakuun kiitollisuuksia

3.11.16

Moikka vaan! Kuukausi on taas vaihtunut, joten on aika tehdä pientä katsausta menneeseen kuuhun ja siihen, mitä kaikkea kivaa tapahtuikaan. Tällä kertaa lokakuu yhtä aikaa meni todella äkkiä, mutta toisaalta oli älyttömän väsyttävä. Todella ristiriitaiset fiilikset jäi tuosta kuukaudesta. Mutta jospa sitä saisi lisää energiaa loppuvuoden ja loman häämöttäessä koko ajan lähempänä!


Lokakuun ensimmäisenä päivänä kävimme Antin kanssa kävelyllä ja kuvasimme muutamia syksyisiä kuvia. Ilta taas kului Ilonan kanssa syöden ja Pariisin kevättä katsoen. Bändi esiintyi Freetimessa ja saatuani tiedon tästä joskus kesällä, päätin, että tuonne keikalle on päästävä. Sain onneksi Ilonan seurakseni. Kokonaisuudessan ilta oli oikein ihana ja keikka mahtava. Loppuun he soittivat tämänhetkisen lempparikappaleeni Pikku Huopalahden!

Lokakuun viikot menivät aika lailla luennoilla istuessa tai muuten opiskellessa. Ensimmäisen viikon torstaina kävimme äidin kanssa herkuttelemassa Teeleidissä ja kaupungilla pyörimässä. Perjantaina pelasimme Antin kavereiden kanssa lautapelejä yhteen asti yöllä, siinä oli ihan mielenkiintoiset seitsemän tuntia! Lauantaina Miro tuli käymään ja teimme sushia.


Toisella viikolla oli Avonin bloggaajailta. Se oli ihana piristys, mutta tuntui, että muuten koko viikko meni aika tahmeasti. En saanut hirveästi tehtyä opiskelujuttuja ja mieli oli maassa. Lähdimme keskiviikkona Pihtiputaalle loopuviikon viettoon. Kävimme syömässä ja ottamassa vähän evästä Taikurista ennen lähtöä. Söin ihan täydellisiä bataattiranskalaisia, nam! Pihtiputaalla sai onneksi olla rennosti, mitä nyt pari työkeikkaa tein viikonlopun aikana. Jäin porukoille maanantaihin asti ja se olikin oikein hauska päivä, kun lähdettiin äidin ja Villen kanssa Ylivieskaan autoa käyttämään huollossa ja samalla shoppailemassa. Repäisin ja ostin Canon EF 50mm f/1.8 STM -objektiivin! Vielä kun ehtisi kuvailemaan.


Kolmaskaan viikko ei sen virkeämpi ollut, mutta istuin tunnollisesti luennoilla ja kävin keskiviikkoiltana Ilokivellä myymässä roipetta Urbaanilla basaarilla. Tai ainakin yritin, sain myytyä kokonaisen yhden kappaleen, minkä jälkeen jäin 3 euroa miinukselle pyörävuokrien ansiosta. No tulipahan nähtyä ihmisiä ja höpöteltyä, se tuossa illassa oli parasta.

Antin kaveri oli meillä sunnuntaista asti ja pojat pelasivat kaiken hereilläoloaikansa, välillä vaan tekivät meille ruokaa. Torstaina lähdettiin sitten porukalla Antin siskon tultua Helsingistä Jyväskylään ajelemaan Pallosalamalla kohti Pielavettä. Siellä olimme sunnuntaihin asti. Tuli syötyä hyvin, lenkkeiltyä koiran kanssa ja lilluttua paljussa. Sain myös luettua tenttiin aika hyvin. Sunnuntaiaamuna laitoimme pöydän koreaksi ja väsäsimme kunnon brunssin. Oli niin hyvää ja maha ihan tajuttoman täynnä! Iltapäivällä palailimme takaisin Jyväskylään ja sain loppupäivän aikana luettua raivopaniikilla 60 sivua englanninkielistä tenttikirjaa ja sain sen luettua viimein loppuun.


Viimeinen viikko oli jo paljon virkeämpi ja se alkoi tehokkaasti kirjastolla lukien ja luennolla istuen. Tiistaina oli vauhdikas päivä, kun luennolta menin keskustaan Salsastudiolle Fokuksen liikuntaekskursiolle dancehall-tunnille. Oli ihan hauska ja erilainen laji, mutta ei nuo tanssit ole minun juttu, sillä nilkka kipeytyy aina kuitenkin sen verran pahasti. Tanssin jälkeen menimme yliopistolle syömään pizzaa ja juomaan viiniä, oli oikein hauska höpötellä ihmisten kanssa!

Perjantaina lähdimme Antin kanssa yhdessä viikonlopun viettoon Pihtiputaalle ja palailimme tämän viikon maanantaina takaisin Jyväskylään. Kävimme mökillä, syömässä hirvikeittoa, vierailemassa sukulaisten luona, katsoimme Aamiainen Tiffanylla -elokuvan ja laitoimme ruokaa.

Sellainen oli lokakuu. Siihen kuului paljon opiskelua, väsymystä ja stressaamista, mutta myös kivoja piristäviä juttuja. Vietimme aikaa molempien porukoiden kanssa ja tein yhden viikonlopun töitä ja sain tehtyä ihanan uuden objektiivihankinnan. Nyt tuntuukin energiaa löytyvän onneksi edes vähän enemmän kuin lokakuussa, toivotaan, että marraskuusta tulee oikein ihana!

LOKAKUUN KIITOLLISUUKSIA

❤ Täydellisen syksyinen sää ❤ Kalenteri näyttää taas kivemmalta ensi viikon osalta ❤ Käytiin katsomassa mahdollisia uusia läppäreitä ❤  Blogi-illassa sai juteltua kivasti uusien ihmisten kanssa ❤ Antti laittoi minulle ruokaa ❤ Sain laitettua kivan meikin ja hiukset ❤ Autokaupassa sai ilmaista kaakaota ❤ Pyöräilin kirjastolle koko matkan ousematta satulasta ❤ Katselin YouTube-videoita, ne rahuhoittaa aina ❤ Nukuin autossa ❤ Sain luettua aika paljon ❤ Käytiin kävelyllä Antin kanssa ❤  Oli todella hyvä brunssi ❤ Kuorossa oli hauskaa ❤

Osallistu kuvakisaan ja voita palkinto!

2.11.16


Moikka moi! Ajattelin tulla tänne vinkkailemaan, millaista juttua ollaan nyt järkkäilty. Jyväskylän yliopistolla vietetään tällä viikolla JYY:n eli ylioppilaskunnan järjestämää ympäristöviikkoa. Me Mitä-verkoston Jyväskylän paikallisryhmän kanssa järjestetään yhteistyössä ainejärjestö Corpuksen kanssa Instagram-kuvakilpailu. Jos kiinnostaa, osallistukaa ihmeessä! Tarkemmat ohjeet löytyy alta! 

Ympäristöviikon kuvakilpailu on nyt täällä! Tätä et halua missata!

Varaslähtö Ympäristöviikkoon – jaa arjen ekotekosi Instaan ja voita 40 euron arvoinen lahjakortti!

Valitsitko lounaalla kasvisvaihtoehdon? Tuliko hyvä mieli täydellisestä kirppislöydöstä? Onko sinulla mainio vinkki energian säästämiseen? Kokkasitko kavereille vegaanisia herkkuja? Oletko kestokassien ystävä? Jätitkö auton pihaan ja reippailit raikkaassa syyssäässä? Kaadoitko take awayn kestokuppiin?

Mitä sinä teit tänään ympäristön hyväksi? Ota kuva arjen ekoteostasi ja postaa se Instagramiin. Käytä hashtageja #JYYympäristöviikko ja #ekoteko, ja olet mukana kilpailussa!

Kuvien postaajien kesken arvomme 40 euron arvoisen lahjakortin joko Ekoloon tai Paahtimo Papuun. Kilpailuaikaa on Jyväskylän yliopistolla vietettävän ympäristöviikon loppuun 6.11. saakka. Huomaathan, että profiilisi on oltava julkinen, jotta voit osallistua kisaan. Arvonnan voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

JYYn Ympäristöviikon (31.10.–6.11.) kilpailun järjestää ainejärjestö Corpus yhteistyössä Mitä-verkoston kanssa. Kuvakisan antia ihastellaan myöhemmin Mitä-verkoston dokumentti-illassa.

Jyväskylän Mitä-verkoston paikallisryhmä: https://www.facebook.com/mitajyvaskyla/?ref=ts&fref=ts

(Instagram ei ole mukana kilpailussa.)
Proudly designed by Mlekoshi playground