Ihanat linkitetyt blogit

31.10.16

Bloggaaminen taitaa olla katoavaa kansanperinnettä, ainakin jos minun linkitä blogisi -postauksiin on uskominen. Vuonna 2014 järjestämääni linkityspyyntöön tuli 66 kommenttia, viime vuotiseen postaukseen tuli 34 kommenttia ja viime kuiseen postaukseen linkitettiin kahdeksan blogia. Olen tämän itsekin toki huomannut. Moni blogi on hiljentynyt tai postaustahti hiipunut ja osa ennen seuraamistani blogeista on poistettu kokonaan. Moni on varmaan siirtynyt YouTuben ihmeelliseen maailmaan tai luopunut kokonaan elämänsä jakamisesta nettiin. Välillä minuakin epämotivoituttaa tämä blogi toden teolla, kun on kiire opiskelujen ja kaiken kanssa, mutta saan tästä myös niin paljon voimaa, etten todellakaan ole lopettamassa vähään aikaan. Että vaikka blogimaailma hiljenisikin, minä en ole täältä poistumassa!

Höpinät sikseen ja käydään itse asiaan. Koska minulle tosiaan tuli vain kahdeksan linkkiä, aion palkita kaikki nämä bloggaajat esittelemällä jokaisen blogin. En voi näin pienestä määrästä alkaa valitsemaan parhaimpia ja jättää paria ulkopuolelle. Tuleepahan perehdyttyä samalla ihan kunnolla kaikkiin blogeihin. Toivottavasti te lukijatkin löydätte näistä uutta luettavaa! 


Blogia "kirjoittelee" 18-vuotias lukiolainen Raumalta. Blogistani löydät paljon hyvälaatuisia kuvia milloin mistäkin. Kamera siis kulkee melkein aina mukana, ympäri Suomea, vähän Eurooppaa ja ihan arjessakin :)

Daylight-blogi on täynnä ihania kuvia. Kauniit luontomaisemat ja -yksityiskohdat sekä elämänmakuiset tunnelmat vangitsevat katsojan. Vaikka vähän vierastan Wordpressiä alustana, tässä kuvablogissa se toimi oikein hyvin.

***




Hyvinvointi-painotteinen lifestyle blogi! Postauksissa jaan mm. terveellisempiä reseptejä ja ruokavinkkejä, asukuvia ja onnen palasia sekä syvällistä pohdintaa ja ihan arkisiakin juttuja :-)

Do it for yourself on todellinen hyvän mielen blogi. Sieltä löydät kivoja kuvia ja paljon juttuja hyvinvointiin liittyen. Jannan kirjoitustyyli on mukavan leppoinen ja tekstin pariin on mukava syventyä.

***

Persoonallinen ja monipuolinen blogi! Pitää sisällään kirppareita, tyyliä, pohdintoja, musiikkia, meikkitutorialeja, vähän kaikkea!:)

Aurooran blogi on ihanan värikäs, raikas ja persoonallinen. Sieltä löytyy niin pinnallisempia kuin syvällisempiäkin juttuja, joita on aina kiinnostava lukea. Aurooran tyyli on ihana ja punaiset hiukset niin pirtsakat!


***
Kylänmahti kertoo rakkaudesta, ahdistuneista ihmiskohtaloista ja niistä parhaista päivistä Mansessa, jossa hymyillään jokaisen lauseen päätteeksi ihan muuten vaan ja arki on vain yhtä yllättävän rauhallista keskiviikkoa.

Kirjoittaja on Jessica, 21-vuotias sisustusartesaani, -puuseppäopiskelija, nuori toimitusjohtaja, reivaaja, lintu- ja mopsiemo sekä rock-henkinen tyylilyyli joka kuntonyrkkeilee ja spekuloi sattumusten summia aina jälkeenpäin. :)

Nyt näköjään yli kuukauden tauolla ollut blogi kolahti minuun täysin. Runollisia lauseita, kiinnostavia kuvia. Useita postauksia täynnä paljon kuvia ja vähän tekstiä. Ihana tyyli.

***



Se "vähän erilainen" hääblogi - joka ei siis edes kerro häistä, vaan vow renewalin järjestämisestä (ja aika roisilla kädellä myös kaikesta siihen vähääkään liittyvästä).

Amerikkalainen aviomies, suomalainen vaimo. Toinen vähän vajaat kolmekymmentä, toinen puolestaan vähän päälle. Koti Suomessa, aiemmat kodit Yhdysvaltain Utahissa ja Kaliforniassa. Naimisissa siis ollaan jo, mutta nyt vow renewalin lähestyessä päätin kääräistä hihat ja aloitella blogin parissa. Monikulttuurisen perheen arkea, matkustelua - niin, ja sitä hääjuhlaa. Joukkoon saattaa mahtua myös ripaus (tahatonta?) ja tylsäteräistä huumoria, mutta ennen kaikkea - rennolla otteella mennään.


Esittelyn mukaisesti tässä blogissa käsitellään tulevan valanuudistusjuhlan suunnittelua, kerrotaan amerikkalaisen ja suomalaisen avioliitosta ja muista jutuista. Tässä blogissa ehdottomasti parasta on teksti ja kahden kulttuurin olemassaolo.

***
Lukion ekalla olevan tytön lifestyle- & valokuvausblogi fiilispohjaisilla teksteillä.

Oi, tämän blogin ulkoasu on parhautta! Tykkään just tällaisita kapeista blogeista, joissa on isot kuvat ja teksti palstan laidasta toiseen. Kuvat on myös todella kauniita ja Anu on oikein sympaattisen oloinen tyttö. Plus tykkään blogin persoonallisesta nimestä!

***



Lukiolaistytön blogi, joka koostuu niin matkustelusta, muodista, kauneudesta, sekä kaikesta siitä, mitä minä rakastan.

Ainon blogissa on ihania matkakuvia, jotka saa pitkään uinuneen matkakuumeen hiljalleen nousemaan.

*** 
Kerron blogissani elämän iloisista hetkistä ja vähän niistä haasteistakin; meikkituotteiden esittelyn sijaan blogistani löytyy juttua esimerkiksi matkustelusta, vegeruuasta ja välillä syvällisempääkin pohdintaa elämästä.

Kaikki linkiteyt blogit ovat olleet oikein ihania ja hurmaavia, mutta viimeinen on tällä kertaa paras. Larissan blogi on elämänmakuinen, pilke silmäkulmassa kirjoitettu ja kuvat ovat täynnä elämän riemua. Ihana!

Pahoittelen, että tämän postauksen julkaisussa kesti näin kauan. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Ankeusvuodenaika

22.10.16

Nyt on meneillään kaikkein ikävin vuodenaika, loppusyksy. Alkusyksyn ihana väriloisto ja hitaasti viilenevä sää on vaihtunut loputtomaan harmauteen, pimeyteen, synkkyyteen ja kylmyyteen.


Välillä tuntuu, että voimat on lopussa. Loppukesästä olin jo virkeämpi, kun olin käyttänyt uniapnealaitetta jo useamman kuukauden ja toipunut Kroatian matkasta, joten välillä tuntui jopa hämmäsyttävän pirteältä. Entiseen väsymykseen verrattuna tämä nykyinen olotila on pilvenhattaroiden päällä keveästi leijumista, mutta nyt onkin ehkä enemmänkin mielialan kanssa ongelmia. Kova opiskelutahti saa stressaamaan, harvat luennot ja sitä kautta vähäinen opiskeluun liittyvä ihmisten kanssa oleminen sekä lukemisen ja itsenäisen työn määrä vetävät mielen matalaksi. Viimeinen pisara on tämä ihana loppusyksyn sää.


Ei saisi valittaa, sillä kuten todettua, oloni on viime syksyyn verrattuna ihan loistava. Sen takia ehkä myös tuntuu erityisen ahdistavalta se, etten opiskele joka päivä tai saa luettua kymmeniä sivuja päivässä. Tiedän, että stressaaminen on niin turhaa, mutta jotenkin se stressi vaan hiipii mieleen ja kaikki tekemättömät hommat painavat mielessä.


Onneksi on kaikkea kivaakin tulossa. Kahden viikon päästä lähdemme Antin kanssa Turkuun katsomaan Billy Talentia ja siitä viikon päähän lähdemme myös reissuun. Joulukuun alussa on tulossa YFI-risteilyä ja joulukuun puolivälin jälkeen koittaa joululoma, josta aion ottaa kaiken irti mökillä löhöten.


Ja kyllä se arkikin on ihan kivaa, kunhan siihen osaisi asennoitua oikein. Jokainen istuttu luento ja jokainen luettu sivu vie eteenpäin kohti unelmia. Niin se on ajateltava.

Blogini täyttää kolme vuotta!

20.10.16

Tasan kolme vuotta sitten julkaisen ensimmäisen postauksen Unihiekkaa hiuksissa -blogiin. Kaksi vuotta aiemmin 16. marraskuuta kirjoitin ensimmäisen blogpostauksen ikinä. Monia kivoja juttuja on tallennettuna ensimmäiseen blogiini, mutta paljon myös sellaista, johon en myöhemmin enää ollut tyytyväinen. Elämäntilanteiden ja käsitykseni bloggauksesta muututtua halusin aloittaa täysin puhtaalta pöydältä ja perustin tämän blogin. Olen päätökseen erittäin tyytyväinen, sillä tämä on sellainen kokonaisuus, jonka takana voin seisoa tälläkin hetkellä täysin.

Vuosi 2013 oli hyvin erilainen verrattuna tähän vuoteen. Silloin menetin hyvin paljon, olin hukassa itseni kanssa, enkä voinut hyvin. Se on jäänyt mieleeni surullisena ja raskaana vuotena. En silloin, lokakuisena iltana olisi voinut kuvitellakaan, millaista elämäni tulisi olemaan kolmen vuoden päästä. Asun yhdessä poikaystäväni kanssa, opiskelen mieluista alaa, minulla on ihania ystäviä ja olen alkanut tervehtyä pitkästä sairastelukaudesta uudenlaisen elämänkatsomuksen kanssa. Arvostan monia asioita enemmän ja nyt minulla on enemmän asioita, joita arvostaa.

Kolmessa vuodessa olen aikuistunut todella paljon. Elämä on edelleen täynnä iloja ja suruja, mutta kaikkeen osaa suhtautua ihan eri tavalla. Te blogini lukijat olette eläneet näitä vaiheita kanssani ja olen kiitollinen joka ikiselle siellä ruudun toisella puolen!

Mitään erityisen spesiaalia en nyt kolmen vuoden kunniaksi ole tehnyt, mutta käydään läpi vähän, mitä kaikkea pientä uutta kivaa olen viime aikoina hankkinut. 


Meidän makuuhuoneessa on tämä Ikean valkoinen pöytä, jonka päälle minä olen tavaroineni levittäytynyt. Toissa viikolla kiertelimme äidin kanssa kaupungilla ja ostin Tokmannilta eurolla kuin metallin värisen kupin. Putsasin kaikki Iberon ja RealTechiniquesin siveltimeni marseillesaippualla, johan oli aikakin, ja laitoin purkkiin koristehiekkaa ja asettelin siveltimet sinne. Ihan kivannäköisen ja ovatpahan kaikki siveltimet nyt kätevästi otettavissa.


Sunnuntaina tekemämme Avonin tilaus tuli jo keskiviikkona, joten ei kauaa vienyt aikaa. Sieltä paljastui tämä mustavalkokuviollinen tuubihuivi. Se on oikein kiva!


Ja loput Avonin jutuista ovat tässä. Bloggaajaillassa sain tuon Kenzo Avon Life -tuoksun ja ensimmäisen tilaukseni yhteydessä sain eurolla tuon yökasvonaamion. Samaten sain luomivärin pohjustusvoiteen kauneusillassa. Tilasin tuollaisen kynsinauhatyökalun sekä paketin korvakoruja, jonka pistin puoliksi ja otin toisen puolen itse ja toisen annan äipälle.

Tällaisia uusia kivoja juttuja olen hankkinut viime aikoina. Välillä pitää vähän saada pientä piristystä, ettei ihan synkisty tämän loppusykyn painaessa päälle niin harmaana ja kylmänä.

Loppuun haluan vielä sanoa kiitokset joka ikiselle Unihiekkaa hiuksissa -blogin lukijalle, olitte sitten satunnaisia vierailijoita tai pidempiaikaisia seuraajia. On aina yhtä ihanaa saada kommentti, uusi seuraaja tai kuulla kasvotusten, kuinka joku lukee blogiani. Olette parhaita!

Uusi ihanuus

19.10.16

Nyt oli pakko tulla kertomaan teillekin, mitä menin tekemään maanantaina. Olin viikonlopun ahkerasti töissä, joten ajattelin maanantaina vähän tuhlailla. Nimittäin olen pidempään jo tuskaillut, kuinka huono tällä hetkellä suurimman osan kuvausajastani käytössä oleva kittiputki onkaan.


Joten nyt olen uuden Canon EF 50mm f/1.8 STM -objektiivin onnellinen omistaja! Olen tästä hankinnastani niin innoissani! Nyt on taas uutta intoa valokuvaamiseen, kun on kunnon putki käytössä. Tuo 1.8-arvon aukko on jotain niin siistiä entiseen 4.5 verrattuna! Ainoa hankaluushan tuossa on kiinteä 50 mm:n polttoväli, mutta en anna sen häiritä, vaan nautin täysillä putken valovoimaisuudesta.

Putken ostin Ylivieskan Kärkkäiseltä. Olimme alun perin menossa Kärkkäiselle, mutta halusin ensin käydä metsästämässä putkea Gigantista ja Prismasta, joissa molemmissa oli ihan surkea objektiivivalikoima. Olisi vain pitänyt suoraan mennä Kärkkäiselle, sillä sieltähän tuo ihanuus sitten löytyi. Hintaa sillä oli 139 euroa, mikä ei ollut paha siihen nähden, että netistä halvin hinta, jonka postikuluineen löysin oli noin 131 euroa. Mieluummin ostan aina kivijalkakaupasta.

Tuo ylläoleva kuva on vähän suttuinen, kun otin sen puhelimella, mutta halusin kuvan koko uudesta vakiokuvausvarustuksestani. Tuo uusi putki kun on niin pienikin verrattuna siihen kittiputkeen, että on myös paljon helpompi kantaa kameraa nyt mukana. Tämä on rakkautta. ❤

Bloggaajien Avon-ilta

17.10.16

Viime viikon tiistaina pääsin osallistumaan elämäni toiseen bloggaajatapahtumaan, vasta kahden viikon jälkeen edellisestä. Olen lisännyt muutamiin uusimpiin instakuviini häshtagin fabulousbloggerlife, sillä sitähän tämä selkeästikin on!


Kyseessä oli Nainen tummissa -blogin Minttu-Maarian järjestämä Avon-ilta. Minttu-Maaria on ammatiltaan kotitalousopettaja, joten iltaa vietettiin Mankolan koulun kotitalousluokassa. Kutsun saatuani ihmettelin hieman, miksi tilaisuus järjestetään koululla, mutta paikan päällä asia selvisi. Tila oli kyllä oikein hyvä illanviettoa varten ja koristelut olivat kauniita. Pöytä oli laitettu koreaksi, mikä aina lämmittää tällaisen herkkusuun sydäntä. Tarjolla oli punajuuri-suklaamutakakkua, kinkku-paprika-sipulimuffineja ja cheddar-keksejä, jotka kaikki olivat gluteenittomia, ah! Rieskarullien täytteenä oli pestoa, salaattia, tomaattia ja aurinkokuivattua tomaattia ja vaikka ne eivät olleetkaan gluteenittomia, piti niitäkin maistaa! Kaiken kruunasi itsetehdyt vaahtokarkit. Voisin nautiskella Minttu-Maarian tarjoiluista useamminkin.


Aloitimme tapahtuman katselemalla pari Avonin videota ja kuuntelemalla Avon Suomen maajohtajan esittelyä. Täytyy myöntää, etten tiennytkään, kuinka suuresta yrityksestä onkaan kyse maailman mittakaavassa. Avon on jotenkin yrityksenä ollut minulla hieman hämärän peitossa, vaikka jotain tuotteita ostin joskus markkinoilla olleesta myyntikojusta, kaverini kautta kuvastosta ja joskus olen selaillut äidin kavereiltaan saamia kuvastoja. Lisäksi sain viime jouluna lahjaksi hius- ja suihkutuotteita. Oli siis hyvä päästä kuulemaan lisätietoa yrityksestä.


Koska minä olen tällainen jäärä, kosmetiikkayritysten ja -tuotteiden eettisyys kiinnostaa kovasti, sillä haluan olla varma, mitä merkkejä voin todella suositella ja minkä yrityksen toimintaa haluan tukea. Avonilla on keskitytty sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, sillä koko Avonin toimintaidea suoramyyntiyrityksenä perustuu naisten työllisyys- ja ansaintamahdollisuuksien lisäämiseen ja sitä kautta itsenäiseen tekemiseen ja voimaantumiseen. Pidän todella paljon tästä ajatuksesta, varsinkin kun Avon on levittäytynyt kansainvälisesti niin laajalle, että kauneuskonsulttina toimiminen voi varmasti joissakin maissa olla todella merkittävää itsenäistä toimintaa naisille. Lisäksi Avon lahjoittaa rahaa rintasyövän vastaiseen kampanjaan, kotiväkivaltaa kokeneiden naisten auttamiseen tähtäävään kampanjaan sekä metsäkadon hyväksi työtä tekeviin rahastoihin erityisiä hyväntekeväisyystuotteita myymällä. Luonnonkosmetiikkaa Avonilta ei valitettavasti löydy, mikä rajaa osaltani kiinnostustani laajasta tuotevalikoimasta. Täytyy myöntää, etten illan perusteella tiennyt Avonin tuotanto-oloista tai siitä, käyttävätkö he eläinkokeita, mutta en halunnut kauneusillassa ruveta kyselemään tällaisia. Nopealla netin selauksella selviää, että Avon ilmeisesti käyttää eläinkokeita. Avonilla siis sosiaaliset asiat on hyvällä tolalla, mutta ympäristö- ja eläinoikeusasiat ei ehkä niinkään.


Näistä syistä Avonissa minua ennen kaikkea kiinnostaakin, mikä on ehkä hieman hassua, kaikki muu kuin kosmetiikka. Avonin tuotevalikoima on todella laaja ja sieltä löytyy koruja, asusteita, kelloja, vaatteita, laukkuja, kynsienlaittovälineitä sekä kuntoilu- ja keittiötarvikkeita. Hinta näissä on kohdillaan, joten mikäpä ettei! Illan aikana minua meikattiin ja kätösiäni kuorittiin, mikä sai minut niin hyvälle tuulelle, että otin Avonin asiakasnumeron itselleni. Laitoimme eilen äidin kanssa ensimmäistä tilausta tulemaan ja minulle on tulossa pitsirintaliivit, tuubihuivi, kynsinauhatyökalu ja korvakoruja. En malta odottaa!


Tuotteisiin tutustumisen ohella söimme, joimme skumppaa ja jutustelimme. On aina kivaa tutustua uusiin ihmisiin ja jutella heidän kanssaan. Lisäksi saimme matkaamme lahjakassit (en suostu käyttämään sanaa goodiebag), joista löytyi Avon Life -tuoksua, silmämeikin pohjustusvoidetta sekä näytteitä ja kuvastoja. Oikein arvokkaan paketin saimme, mistä olen todella iloinen. Itse kun olen tällainen yliherkkä, en pysty tuota tuoksua ottamaan käyttööni, mutta eiköhän sille löydy vielä uusi omistaja.


Sellaisia mietteitä ja tunnelmia viime viikon Avon-illasta. Olen todella kiitollinen Minttu-Maarialle, joka jaksoi järjestää tällaisen arjen piristyksen meille jyväskyläläisille bloggaajille ja ystävilleen. Tällaiset tulee tarpeeseen pimenevässä syksyssä!

Päiväni murmelina -arvostelu

15.10.16

(Kuva: http://www.salon.com/2014/02/25/why_harold_ramis_groundhog_day_is_a_perfect_guide_to_life/)

Herätellääs tämä aivan liian pitkään uinunut tägi henkiin ja hypätään hetkeksi Päiväni murmelina (1993) -elokuvan maailmaan. Katsoimme Antin kanssa kyseisen pätkän Netflixistä Helsingissä ollessamme eli elokuussa. On vähän venähtänyt tämä kirjoittaminen ja sinällään kai olisi kivempaa kirjoitella uudemmista leffoista, mutta kun niin harvoin käyn elokuvissa, niin ei noita uutuusrainoja tule katsottua. Tämä elokuva herätti myös paljon ajatuksia. Olimme eräänä iltapäivänä sattumalta katsoneet scifi-dokumenttia, jossa puhuttiin elokuvasta ja kiinnostukseni heräsi.

Elokuvassa elämäänsä kyllästynyt meteorologi Phil lähtee pikkukaupunkiin tekemään juttua vuosittaisesta perinteestä, murmelijuhlasta, jossa ennustetaan tulevaa säätä. Koska Philiä kiehtoisi ennemmin suuren maailman televisiokanavalla työskentely, on tuttu murmelireissu hännelle täyttä pakkopullaa. Pitkästyttävä päivä kuluu viimein, mutta ihmetyksekseen Phil herääkin seuraavana päivänä uudelleen murmelipäivän aamuun. Tästä alkaa pitkällinen kierre, jossa Phil herää samaan päivään yhä uudelleen ja uudelleen.

Tarinan aiheena on vääristynyt ajankulku, mutta sen syihin ei paneuduta sen kummemmin, eikä toki tarvitsekaan. Minulle itselleni ajassa liikkuminen sekä tulevaisuuden ja menneisyyden välisellä suhteella kikkailu elokuvissa ja sarjoissa aiheuttaa käsittämätöntä päänvaivaa. Alan pohtia aivan liikaa, miten se voisi olla periaatteessa olla mahdollista tai miten tulevaisuudesta menneisyyteen hypänneen teot vaikuttavat tuleviin tapahtumiin. Liikaa ajattelemista!

Päiväni murmelina -elokuvassa tätä ei kuitenkaan tarvitse pohtia liikaa: Philin uudelleen ja uudelleen elämät päivät ovat aina samanlaisia. Ainoastaan Phil muistaa edelliset päivät ja näin ollen hän pystyy oppimaan asioita ja hyödyntämään menneitä päiviä. Aluksi Phil on hämmentynyt ja vihainen, mikä ajaa hänet lukuisiin itsemurhiin. Hyväksyttyään uuden todellisuutensa, hän alkaa opetella pianonsoittoa ja jäänveistoa. Hänellä on kuitenkin vain yksi todellinen tavoite: saada tuottaja Rita itselleen. Päivien mittaan on paljon aikaa kokeilla erilaisia keinoja saada nainen itselleen, mutta tasapainoilu kertyneen tiedon hyödyntämisessä ja tietämättömyydessä on hankalaa. Monena päivänä Phil pääsee jo pitkälle Ritan kanssa, mutta lopulta kaikki menee aina pieleen.

Elokuvan kuluessa Philin itsekkyys murenee ja hän alkaa keskittyä enemmän ympäröivään maailmaan ja sen ihmisiin. Kun päivien kulku on tuttuakin tutumpi, pystyy hän pelastamaan ihmishenkiä ja korjaamaan avioliittoja. Philin keskeisin tavoite ei enää ole oman mielihyvän maksimointi, vaan hän alkaa ymmärtää, kuinka monella eri tavalla päivän voi elää. Minusta tässä onkin elokuvan paras anti: ajatus siitä, että olosuhteet määrittävät elämän tietynlaiseksi, mutta siihen voi kuitenkin suhtautua hyvin monella eri tavalla. Aluksi murmelipäivä oli Philille vain piinaava päivä pakollisen työkeikan vuoksi, mutta lopulta se muuttui lukuisiksi mahdollisuuksiksi auttaa lähellä olevia ihmisiä ja tehdä työtä todellisen tarpeen tyydyttämiseksi eli rakkauden saavuttamiseksi. Elämää voi elää laput silmillä juosten eteenpäin kohti jotain epämääräistä tavoitetta kohti tai keskittyä hetkeen ja saada elämästä paljon enemmän irti.

Elokuvan selkeä teema onkin oman itsekkyyden hylkääminen ja toisten huomioon ottaminen, joita Philin täytyy alkaa pohtia toden teolla ja muuttaa toimintaansa aidosti toisia ihmisiä huomioivaksi. Vasta sitten lukuisten murmelipäivien kierre loppuu ja hän voi edetä seuraavaan päivään. Ihka ensimmäinen ja ties kuinka mones murmelipäivä olivat olosuhteeltaan samanlaisia, mutta Phil oli muuttunut täysin ja seuraava päivä oli paljon onnellisempi kuin se alun perin olisi ollut.

Bill Murray on mahtava Philinä ja osaa näytellä kaikki erilaiset tuntemukset ja vaiheet todella uskottavasti. Andie MacDowell on nätti, mutta hieman tylsä Rita. Muut hahmot eivät ole elokuvassa niin merkittävässä roolissa.

Päiväni murmelina on keveää katsottavaa, mutta silti ajatuksia herättävää. Sen ja klassikkomaineensa vuoksi sitä voi suositella lämpimästi!

****

Luonnonkosmetiikan helmet

12.10.16

Minun on pitkään pitänyt tulla kertoilemaan, miten tutustuminen luonnonkosmetiikkaan on edennyt. Koska olen niin hidas käyttämään joitakin tuotteita loppuun, en ole vielä kaikilla osa-alueilla päässyt ollenkaan testailemaan luonnonkosmetiikkaa. Koska minähän en hyviä tuotteita heitä pois, vaan käytän kaiken tunnollisesti loppuun. Useita tuotteita olen tästä huolimatta päässyt jo testailemaan ja käyttämään ihan kunnollakin, ajattelin tulla suosittelemaan teille joitakin tuotteita, joihin itse olen ollut todella tyytyväinen. Olen poiminut ja muokannut jokaisesta tuotteesta lyhyen kuvauksen niitä myyvistä verkkokaupoista ja samalla etsinyt erilaisia hintoja, joilla tuotteita myydään, jotta pääsee vähän kärryille, missä hintaluokassa pyöritään.


1) Lushin nestemäinen huulipuna, sävy voimakas, hinta 17,50 € 
Nestemäisissä huulipunissa on ihanan pehmeä pohja, joka sisältää luomujojobaöljyä, kandelillavahaa ja ruusuvahaa. Huulipunat myydään kierrätettävissä lasipulloissa, ja kaikki värit ovat vegaanisia.
Kukaan ei varmastikaan ole välttynyt kuulemasta Lushin tuotteista, mutta mielestäni niistä ei voi puhua liikaa. Tuotteiden ainesosat ovat pääosin luonnollisia ja vegaanisia, mistä yhtiö on erittäin tarkka. Tällaisen yhtiön filosofiaa voin kannattaa täydestä sydämestäni. Vaikka Lush ei täysin luonnonkosmetiikkaa olekaan, esittelen tuotteen joka tapauksessa tässä postauksessa. Käytössäni ollut nestemäinen huulipuna on oikein mukava tuote, sävy on juuri nappiin minulle sopiva. Enemmän puikkomaisia huulipunia käyttäneelle tämä oli aluksi hieman erikoisen tuntuinen, mutta kun olen päässyt vauhtiin tämän kanssa, ei voi kuin suositella. Pigmenttisyyttä löytyy ja koska tuo tosiaan on nestemäinen, se ei myöskään kuivata huulia niin pahasti.

2) Bohon nestemäinen eyeliner, sävy musta, hinta 12,90€ - 13,90€
Musta nestemäinen rajauskynä, joka on ihanteellinen herkkäihoisille. Vaikuttavat pääraaka-aineet ovat salvia ja akaasia. Tuote on vegaaneille sopiva.
Boho on merkkinä uudempi tuttavuus. Heidän tuotteitaan löytyy ainakin Ekoloista. Tämä nestemäinen eyeliner on oikein hyvä tuote. Pientä miinusta valitettavasti joudun kuitenkin antamaan juurikin tuosta nestemäisyydestä, sillä jos tuotetta on siveltimessä liikaa, se jää luomelle liian kosteaksi ja sotkee. Mutta itse olen ottanut tuotetta varovaisemmin, minkä jälkeen sotkua ei juurikaan synny. Mutta koska tämä on niin nestemäistä, on sen levittäminen myös todella helppoa ja sen avulla saa aikaan näytävät rajaukset. Eli puolensa ja puolensa.

3) Laveran mineraalipuuteri 17,20€ - 17,50€
Valoa heijastavia mineraaleja sisältävä kivipuuteri. Antaa matan lopputuloksen. Sopii meikin kiinnittämiseen. Ei sisällä talkkia. NaTrue-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, vegaaninen.
Tämä on näistä tuotteista ehdottomasti paras. Mukavan riittoisa ja hyvin kiiltoa peittävä puuteri. Ei jätä jälkiä itsestään, vaan viimeistelee meikin tyylikkäästi. Suosittelen ehdottomasti! Muutenkin olen Laverasta merkkinä pitänyt oikein paljon, ainoastaan vielä melko vähäisessä käytössä ollut ripsiväri on vähän kyseenalainen. Pitää kuitenkin käyttää sitä vielä enemmän, ennen kuin osaan lopullisen tuomion antaa.

4) L'erboristican kasvovesi 11,40€ - 13€
Kasvovesi, joka koostuu 100% ekologisista uutteista sisältäen argan-öljyä sekä hyaluroni- ja alfahydroksihappoa. Antaa raikasta heleyttä kasvoille ja on täysin alkoholiton. Ei sisällä parabeeneja, mineraaliöljyjä, silikonia, väriaineita tai eläinperäisiä aineita. Dermatologisesti testattu.
Tämä on tehokas, mutta lempeä puhdistusvesi kasvoille. Meikit lähtee hyvin ja tuote jättää hyvän tunteen kasvojen iholle. Minulla on todella herkkä iho, mikä osaltaan lisää kiinnostustani luonnonkosmetiikkaan. Minulla on eräs synteettinen herkälle iholle suunnattu kasvovesi, mutta se tuoksuu todella voimakkaalta ja kasvojen iholle jää jotenkin tunkkainen olo. Kun taas tätä käyttäessäni ihoni tuntuu raikkaalta ja aidosti puhdistetulta.

Näin loppuun sanon vielä, että kyseessä ei siis ole mikään kaupallinen yhteistyö, vaan nämä ovat omia rehellisiä mielipiteitäni näistä tuotteista. En ole mikään kosmetiikka-asiantuntija, mutta toisaalta se on ehkä vain hyvä tällaisten arkimeikkien arvostelussa, sillä jos jokin tuote tuntuu minulla vaikealta käyttää, se ei todennäköisesti ole sopiva muillekaan. Luonnonkosmetiikasta niitä vaikeakäyttöisiä ja epätoimiviakin tuotteita kun todella löytyy. Lisäksi näillä toki on enemmän hintaa moneen synteettiseen halvempaan tuotteeseen verrattuna, mutta itsellä kaikki tuotteet kestää todella kauan ja mieluummin käytänkin vähän enemmän rahaa puhtaisiin, sekä minulle että ympäristölle parempiin tuotteisiin kuin haalisin paljon halpaa huonoa kosmetiikkaa.

Oletteko te testanneet luonnonkosmettiikkaa tai onko teillä kokemusta näistä tuotteista?

2011

10.10.16

Joskus mieleen tulee muistoja. Hetkiä menneiltä ajoilta. Tunnelmia, tuntemuksia, ajatuksia. Alkaa pistellä rintaan. Tulee ikävä. Niitä hetkiä ei saa koskaan takaisin. Pitää yrittää muistella, etteivät kokonaan unohtuisi.


Moni ihminen on ollut todella tärkeä. Olen elänyt heidän kanssaan päivittäistä arkea. Kasvanut. Nyt tuskin tiedän, mitä he tekevät tai missä asuvat. Olen saanut olla mukana monenlaisissa yhteisöissä. Olla osa jotakin. Tehdä asioita ihmisten kanssa. Kokea unohtumattomia hetkiä. Harpata pidempiä ja lyhyempiä askelia.


En tiedä, missä olette, mitä teette, muistatteko enää minua. Minä muistan. Minä muistan ihmiset ja hetket. Aikakaudet ja kasvukivut. Arkipäivät, viikonloput, kesät. Ja kun muistan, olen onnellinen.

Syyskuun kiitollisuuksia

4.10.16

Syyskuu oli oikein vauhdikas kuukausi opiskelujen alkamisen vuoksi. Kuu alkoi Pihtiputaalla ollessa, sillä minulla oli töitä ensimmäisenä viikonloppuna. Antti oli meillä lauantaihin asti ja perjantaina kävimme näkötornilla ja evästelemässä luonnon helmassa. Sää oli hyvä ja oli oikein leppoista!


Maanantaina päästiin vielä täydentämään marjavarantoja, kun kävimme puolukassa. Tiistaina palailin Jyväskylään viettämään vauhdikasta opiskelujen aloitusviikkoa. Kävimme keskustassa parina iltana ja perjantaina lähdettiin Vesangalle mökkeilemään YKP-porukan kanssa ja meillä oli ihan mahtava reissu! Tyttöjen kanssa nähtiin lauantaina juttelun ja herkkujen merkeissä.


Toisella viikolla alkoivat luennot ja sitten paneuduttiin opintoihin ihan toden teolla. Kävimme maanantaina Antin kanssa pumpissa ja pystyin vuosien jälkeen liikkumaan ilman huimausta, mikä oli ihan loistojuttu. Kävin myösvuoden ekoissa KorteForte-kuoron harkoissa. Samalla tulin kipeäksi ja koko lukuvuoden ensimmäiset luennot meni kipeänä värjötellessä, siinä oli ihanat seitsemän tuntia. Sairastelun takia jouduin jättämään välistä Fokuksen fuksiaiset ja ABC-sitsit ja kolmiot, joista jälkimmäisen missaaminen harmitti pahemman kerran, kun liput oli pitänyt varata totta kai etukäteen. Perjantaina sentään jaksoin lähteä YKP-kavereiden tupareille ja minä lupauduin ostamaan lahjaa. Törsäsin Ekolossa ihan toden teolla, mikä oli oikein hauskaa. 


Loppuviikko meni ihan rauhallisissa merkeissä, mitä nyt kävimme sunnuntaina Ween maan wiljaa -messuilla Paviljongissa kiertelemässä ja ostamassa mausteita ja valkosipulimajoneesia. Sen jälkeen käväisimme ottamassa kuvia yhdessä puistossa ja vähän hulluttelemassa.


En muista, olenko kertonut täällä, mutta olen innostunut kalenterin koristelemisesta. Liityin Facebookin Planner Lovers Finland -ryhmään ja minulle aukeni uusi maailma, jossa naiset keskustelevat tarroista, kulmien pyöristäjistä ja käsialoista sekä esittelevät viikkoaukeamiaan. Minulla ei ole varaa hienoihin plannereihin ja jokaviikkoisiin tarrahankintoihin, mutta omien resurssieni puitteissa koristelen nyt tuota personal planneriani. Kuvassa näkyvä kolmas viikko sisälsi kipeänä olemista, luennoilla istumista, peli-iltaa, luentopäiväkirjan vääntämistä, seuratanssituntia, artikkelin lukemista ja AIESEC-seminaarin, jossa sain kertoa Kroatian seikkailuistani. Perjantaina lähdin Pihtiputaalle vauhdikkaaseen työviikonloppuuni, jossa tekemistä riitti.


Viikko sitten maanantaina palasin aamusta Jyväskylään ja illalla osallistuin Teeleidissä järjestettyyn bloggaajien teenmaisteluiltaan. Tiistaina luentojen jälkeen pidimme Mitä-verkoston uusien illan, jonne oli löytänyt tiensä monta uutta vapaaehtoista. Olimme ehkä vähän pähkinöissämme. Keskiviikko kului haalarimerkkejä ommellen, kaupassa käyden ja tyttöjen kanssa Revolutionissa syöden. Torstaina osallistuin YKP-porukan ja Antin kanssa Approille ja suoritimme itsemme Antin kanssa übertohtoreiksi.


Perjantaina osallistuimme tutkijoiden yöhön, Antti esitellen erästä laitetta ja minä uunona nanotalolla kierrellen. Myöhemmin kävimme yhdessä vilkaisemassa biologian laitosta ja Agoran aulassa Antti kokeili virtuaalitodellisuuslaseja. Psykan laitoksella kuulimme esittelyä kolmen miljoonan arvoisesta aivojen magneettikenttien tutkimuslaitteesta. Oikein kiinnostava tapahtuma siis!

SYYSKUUN KIITOLLISUUKSIA

❤ Pyörä on hyvässä kunnossa viimein ❤ Ja ihanan violetti ❤ Nauroin sydämeni kyllyydestä ❤ Antti auttoi tavaroiden ja tiskien kanssa ❤ Päiväunet oli kivat ❤ Oli kivaa jutella tyttöjen kanssa ❤ Jaksoin lähteä flunssasta huolimatta luennoille ❤ Söin sipsejä ❤ Lozzilla oli hyvää ruokaa ❤ Sain nukkua kunnolla pitkään ❤ Laitoin kynttilöitä esille tunnelmaa luomaan ❤ Laittauduin kunnolla pitkästä aikaa ❤ Saatiin käytyä aamupumpilla Antin kanssa ❤ Nestemäisen typen avulla jäädytetty vaahtokarkki oli hyvää ❤

Tiimipostaus | Aihetta kiitollisuuteen

1.10.16

On lokakuu ja sen ensimmäinen lauantai eli on blogitiimipostauksen aika! Tällä kertaa mietittiin tyttöjen kanssa kysymyksiä, jotka herättelevät miettimään, mistä asioista olemme elämässämme kiitollisia.


Kolme asiaa, joista olet kiitollinen Suomessa?
★ Hyvinvointivaltiosta, joka on mahdollistanut koulunkäymisen yliopisto-opintoihin saakka, antanut rahaa siihen, hoitanut, välillä hieman vaihtelevan tasoisesti, mutta hoitanut kuitenkin sairauteni ja antanut turvallisen ympäristön kasvaa nuoreksi aikuiseksi.
★ Aidosta kulttuurista. Suomea usein mollataan small talk -kulttuurin puutteesta, mutta toisaalta se luo tietynlaisen aitouden keskusteluihin. Osallistuin AIESEC:n lähtöseminaariin toukokuussa ja siellä eräs vietnamilainen, Jyväskylässä opiskeleva tyttö kertoi, kuinka hän alkoi ikävöidä Suomeen Kreikassa ollessaan ja kuinka hän kotimaassaan käydessään hämmentyy siitä, miten paljon ihmiset puhuvat ja kyselevät kuulumisia, mutta kuinka vähän heitä vastaus kiinnostaa. Suomessa taas kysytään, jos halutaan kuulla vastaus. Tämä on mielestäni ihailtavaa.
★ Neljästä vuodenajasta. Vaikka tykkään kesästä todella paljon, huomasin Kroatiassa, etten lopulta nautikaan jatkuvasta helteestä. Suomen kesä harvoin on niin kuuma, että se minulle aiheuttaisi ongelmia, joten nautin kovasti Suomen kesäisestä lämmöstä. Lisäksi rakastan syksyä ja kevät antaa aina uutta voimaa valon määrän lisääntyessä. Talvi ei ole erityinen lempparini, mutta se kuuluu vuodenaikojan kiertoon ja siitäkin voi löytää monia hyviä juttuja, joten arvostan myös sitä.


Asia, josta olet kiitollinen vanhemmillesi?
★ Kaikesta, minkä he ovat tehneet eteeni. Ovat huolehtineet minusta ja kasvattaneet minut tällaiseksi kuin olen nyt. Aina tarvittaessa saan heiltä apua ja opiskeluaikani on ollut tietyllä tavalla oikein rentoa heidän antamansa taloudellisen tuen turvin. Kotona käydessäni saan aina marjoja, mehua ja hirvenlihaa mukaani, mitä arvostan todella paljon. Pitäisi pystyä sanomaan myös kasvotusten, kuinka kiitollinen kaikesta onkaan.

Mitä ihanaa on jo tapahtunut tänä vuonna?
★ Tänä vuonna olen opiskellut yhteiskuntapolitiikkaa, josta olen erittäin kiinnostunut. Olin Kroatiassa elämäni vaiheikkaimmalla matkalla. Olen saanut työskennellä toimittajana viikonloppuhommissa ja kesällä kuukauden verran ihan täyspäiväisesti. Sain lomailla kuukauden ajan ja ottaa rennosti koti-Suomessa. Syksy on alkanut vauhdikkaasti opiskelujen ja vapaa-ajan tapahtumien siivittämänä. Toissapäivänä osallistuimme Kauppakadun Approon ja meillä oli oikein hauskaa. Alkuillasta tapasin Ylä-Ruthin vessajonossa tytön, joka oli hämmentynyt nähdessään minut, sillä on lukenut blogiani jo neljän vuoden ajan. Sydämelliset kiitokset vielä sinulle, teit illastani entistäkin paremman!


Asia, josta et aina muista olla kiitollinen?
★ Meille niin perustavanlaatuisista elämän edellytyksistä, joita pidämme itsestäänselvyyksinä. Puhdas hanavesi, asunto, terveellisen ruoan saatavuus, vaatteet ja mahdollisuus vaikuttaa ympärillä oleviin asioihin ovat joillekin vain kaukainen haave.

Kolme asiaa, joista iloitset syksyssä?
★ Opiskelujen alkaminen on aina kiva juttu, sillä silloin pääsee tekemään sitä, mikä edistää elämää ja unelmien saavuttamista kaikkein eniten.
★ Luonnon kauniit värit. Ruska ja maahan tippuneet keltaiset lehdet ovat vaan jotain niin kaunista.
★ Ilmojen viileneminen. Kohta varmaan kiroan kylmyyden jonnekin kauas, mutta tähän mennessä olen ollut sitä iloisempi mitä kylmemmäksi sää on muuttunut. Kroatian kuumuuden jälkeen nautin Suomen säästä todella.


Asia, josta et osannut olla kiitollinen lapsena, mutta jota nykyään arvostat?
★ Lapsena vietin paljon aikaa isovanhempieni kanssa. Totta kai arvostin heitä, pidin kovasti heidän kanssaan olemisesta ja he olivat minulle rakkaita. Mutta nyt kun on menettänyt kaikki isovanhempansa, arvostaa heidän kanssaan vietettyjä hetkiä vielä paljon enemmän kuin silloin nuorempana. Opin heiltä valtavan paljon kaikkea ja olen kiitollinen kaikesta siitä avusta, jota heiltä sain. Ikävä ei lopu koskaan, eikä heidän jättämää tyhjää paikkaa täytä mikään, mutta kaikkeen tottuu ja elämään astuu uusia ihmisiä ja asioita. Sellaista elämä on.


Mitä hyvää on tämänhetkisessä elämäntilanteessasi?
★ Joustavuus. Vaikka tietyllä tavalla työ, joka opiskelujen eteen pitää tehdä on paljon raskaampaa kuin töissä oleminen, on opiskeluissa kuitenkin niin suuri joustavuus sen suhteen, milloin hommia tekee. Olen siitä erittäin kiitollinen, sillä se oli olennaista erityisesti silloin, kun olin sairauksieni takia niin väsynyt, etten mitenkään olisi kyennyt käymään täyspäiväisesti töissä. Opiskelujen joustavuus kuitenkin mahdollisti opintojen ja sitä kautta elämän eteenpäin viemistä. Vielä toipilaana ollessakin tuo joustavuus on oikein hyvä juttu.


Asia, josta minun kuuluisi olla kiitollinen, mutta välillä se on hankalaa?
★ Hankalat asiat elämässä. Kukapa haluaisi rankkoja ja vaikeita asioita elämäänsä, mutta valitettavasti nekin kuuluvat siihen. Jos osaa katsoa oikealla tavalla, niistä voi oppia ja saada itselleen jotakin todella arvokasta. Esimerkiksi sairastelu hajotti minua erittäin paljon, mutta sen myötä arvostan jaksamista ja arkielämää ihan eri tavalla kuin ennen. Vaikeuksista pitää yrittää jaksaa selvitä ja sen jälkeen ottaa oppia niistä niin paljon kuin mahdollista.

Huh, olipas tämän kirjoittaminen jotenkin ajatuksia ja tunteita herättävää. Pari kyyneltäkin taisin tuossa kirjoittaessa vuodattaa. Välillä on oikein hyvä pysähtyä pohtimaan elämän perustavanlaatuisia asioita ja sitä, kuinka monesta asiasta saakaan olla kiitollinen. Kiitollinen olen tällä hetkellä myös tästä meidän blogitiimistämme, sillä se laittaa ajattelemaan juttuja, joihin muuten ei tulisi tartuttua. Tyttöjen postauksia pääsee päivän mittaan lukemaan näistä linkeistä.
Anniina // Heli // Jenna // Jenny // Jonna // Paula // Sini
Proudly designed by Mlekoshi playground