Bloggaajien teenmaisteluilta Teeleidissä

30.9.16


Maanantaina osallistuin elämäni ensimmäiseen bloggaajatapahtumaan, mikä oli oikein hauskaa. Sain JKL-Blogien kautta kutsua osallistua Lutakossa sijaitsevan Teeleidin teenmaisteluiltaan.


Saimme kuulla Teeleidin perustajalta, ihanan pirtsakalta Annelta, tarinoita Lutakon leidistä, talokaunottaresta, jossa Teeleidi sijaitsee, Teeleidin syntytarinan ja perehdyttävän kuvauksen teestä ja sen valmistamisesta. Pidän teestä kovasti, mutta tuolla sitä huomasi, kuinka vähän tietää oikeasta teestä ja teenvalmistuksesta, itse kun kuluttaa lähinnä pussiteetä, mikä ei ole oikeanlaista teetä oikeastaan nähnytkään. Lisäksi Anne teki kiinalaisen rituaalin eli kaatoi kannullisen teetä kolmijalkaisen sammakkopatsaan päälle, sillä se kuulemma tuo taloudellista onnea huoneessa olijoille.


Koska kyseessä oli teenmaistelu, pääsimme hörppimään monia erilaisia teemakuja. Tee olivat maustamattomia ja maistuivat mielestäni hyvin luonnonmukaisille, sillä maku lähti pelkästään teenlehdistä. Kuten Annekin sanoi, kahviin ja vahvoihin maustettuihin teemakuihin tottuneelle länsimaalaisille perinteiset maustamattomat teet voivat olla melko tylsä kokemus. Ensimmäinen tee, jota maistoin, oli kieltämättä aika mitäänsanomattoman makuista, mutta illan aikana erilaisia teitä maistellessa luonnollisempaan makuun alkoi tottua ja jopa havaita eroavaisuuksia niiden välillä.


Mielestäni kokemus ei kuitenkaan ollut mitenkään mitäänsanomaton, vaikka aluksi mauit tuntuivat hieman erilaisista. Päinvastoin, maistelu oli oikein mukavaa ja luonnollinen maku oli mielestäni todella kiehtova ja oli rauhoittavaa maistella rauhassa erilaisia makuja. Kiinnostus aitoon teehen ja oikeanlaiseen teen valmistukseen heräsi kyllä kunnolla. Haluan mennä ehdottomasti uudelleen Teeleidiin, sillä siellä oli lämmin tunnelma ja teen hörppiminen sai todella rentoutuneeksi.


Teenmaistelun jälkeen saimme tutustua tiloihin, minkä aikana meille tarjoiltiin raakakakkua ja täytettyä siemennäkkäriä. Tarjoilut olivat raikkaita ja ihania, varsinkin siemenleipä vei kielen mennessään.


Teeleidin alekerran myymälässä on vaikka mitä ihanaa lukemattomista eri teelaaduista karkkeihin, jääteehen ja sekä todella paljon erilaisia teenvalmistukseen liittyviä välineitä kuten erilaisia kannuja, siivilöitä ja mukeja. Kunhan saan kerrytettä palkkaa jonkin verran, käyn kyllä ostamassa sellaisen teenhaudutusmukin, sillä se tulee varmasti käyttöön!

Suuret kiitokset Teeleidille, ilta oli oikein rentouttava ja mukava!

Valon kaupunki

22.9.16

Tästä päivästä lauantaihin Jyväskylässä vietetään Valon kaupunki -tapahtumaa. Kolmen päivän aikana järjestetään monenlaisia juttuja ja ympäri kaupunkia on pystytetty erilaisia valoteoksia. Koska lähdemme Antin kanssa molemmat kotikonnuille huomenna, päätimme vielä tanssitunnin jälkeen lähteä pyöräilemään keskustaan katsomaan valotaidetta.

Ensimmäiseksi bongasimme Kirkkopuistossa Samuli Alosen ja Kari Alosen valoveistoksia. Värejään vaihtaneet veistokset olivat oikein kauniita ja halusin kuvan pallosta violetissa värissä. Varsinainen syy, minkä vuoksi lähdimme liikkeelle, oli australialaisen Amanda Parerin Intrude-valoteos eli viisi isoa valopupua.


Oli todella mukava kävellä jo viilenneessä syysillassa ja ihastella valojen ja pupujen täyttämää Kirkkopuistoa. Tanssitunnin jälkeen tehdyn pyöräilyn ja kävelyn jälkeen jaloissa tuntuu hieman. Onneksi kohta pääsee lämpimään sänkyyn tutimaan!

Nämä ja lukuisat muut valoteokset ovat esillä vielä huomenna ja lauantaina. Käykäähän jyväskyläläiset katsomassa teoksia ja nauttimassa raikkaasta syysilmasta!

Gluteeniton ja maidoton marjapiirakka

21.9.16


Moikka! Tällä kertaa tulin jakamaan teille erään hyväksi havaitun reseptin. Pari viikkoa sitten poimimme puolukoita ja päästyämme kotiin saaliin kanssa oli suorastaan pakko alkaa leipoa puolukkapiirakkaa. Koska minulta löytyy näitä rajoituksia, piti etsiä resepti ja muokata siitä itselleni sopiva. Alkuperäinen ohje löytyy Liian hyvää -blogista. Piirakka on siis gluteeniton ja maidoton, vegaaninen tämä valitettavasti ei ole, sillä käytin leivonnassa kananmunaa. Kaksi kertaa olen piirakan tällä ohjeella tehnyt ja molemmilla kerroilla tullut todella hyvää. Kun käyttää useita eri jauhoja, piirakka on sopivan kuohkeaa, eikä tunnu niin gluteenittomalta.

GLUTEENITON JA MAIDOTON MARJAPIIRAKKA

Piirakkapohja
4 kananmunaa
4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl Oatly iKaffea
2 dl Oatly iMat -ruokakermaa
200 g sulatettua Keiju-margariinia
7 dl tattari-, maissi- ja kaurajauhoja sekä jauhoseosta
4-5 tl leivinjauhetta

Pinnalle
5-6 dl marjoja
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
50 g sulatettua Keiju-margariinia
  • Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munavaahtoon maito, kerma ja sulatettu, jäähtynyt rasva. Vatkaa seosta hetki.
  • Sekoita jauhot ja leivinjauhe ensin keskenään ja lisää muuhun seokseen. Sekoita ainekset kunnolla, mutta älä vatkaa liikaa.
  • Kaada taikinaseos leivinpaperilla vuoratulle, reunalliselle (isolle) uunipellille ja tasoita pinta. Piirakkapohja on kooltaan tosi muhkea. Ripottele piirakkapohjan päälle 5-6 dl puolukoita. Tee sokeriseos ja levitä pinnalle.
  • Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 40 min.
  • Tarjoile esimerkiksi Oatlyn vaniljakastikkeen kera.

Ei muuta kuin piirakkaa leipomaan!

Linkitä blogisi 2016

19.9.16


Nyt olisi vuorossa vuosittaisen linkitä blogi -postauksen aika. Olen aika tarkka siitä, että seuraan Bloggerissa ja Bloglovinissa ainoastaan sellaisia blogeja, joista olen todella kiinnostunut ja haluan lukea niiden jokaisen postauksen. Aina on mukava etsiä uutta ja kiinnostavaa luettavaa vanhojen suosikkien ohelle. Siksi ajattelin pyytää teitä kertomaan hieman omista blogeistanne. Eli tähän postaukseen toivon, että oman bloginne linkin ohella kerrotte lyhyesti, miksi minun kannattaa lukea juuri sinun blogiasi. Aikaa kommenttien jättämiseen on syyskuun loppuun saakka!

Vierailen jokaisessa linkitetyssä blogissa ja kokoan postauksen parhaista blogeista. Linkittämällä blogisi annat minulle luvan käyttää banneriasi, jos valitsen blogisi parhaiden joukkoon. Esittelypostauksen julkaisen lokakuun aikana.

Hauskaa linkittelyä ja mukavaa viikon alkua jokaiselle!

Kolme kilometriä asiaa

18.9.16

KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄN
★ Pidän tai ennemminkin rakastan perhettäni, Anttia ja ystäviäni. Ihmiset ympärilläni ovat minulle todella tärkeitä. Heistä saa voimaa ja he auttavat eteenpäin, jos on hankalaa ja hyvinä aikoina heidän kanssaan on ihana viettää hauskoja ja unohtumattomia hetkiä.
★ Sosiaalisessa mediassa roikkumisesta. Facebookia ja Instagramia tulee selailtua ihan liikaa. Snapchat on jäänyt vähemmälle, koska puhelimeni alkaa olla niin vanha ja huono, ettei se näytä enää videoita tökkimättä. Bloggerissa, Bloglovinissa ja YouTubessa kuluu toki myös aikaa.
★ Opiskelemisesta ja opiskelumotivaatiosta. Joskus opiskelumotivaatiota ei ole ollenkaan, enkä pidä siitä, sillä yleisesti ottaen olen pitänyt koulunkäynnistä ja opiskelemisesta koko pienen elämäni. Tällä hetkellä minulla on kova motivaatio, sillä olen pystynyt ainakin suunnilleen ajoittamaan kaiken opiskeltavan, mitä minulla on jäljellä. Suuri haaveeni on valmistua maisteriksi keväällä 2018 ja haluan tehdä töitä kovasti sen eteen.

KOLME ASIAA, JOISTA EN PIDÄ
★ Epätasa-arvosta kaikissa ilmenemismuodoissaan. Me ihmiset olemme kaikki pohjimmiltamme samanlaisia ja samanarvoisia, joten on todella epäreilua, kuinka epäinhimillisissä tilanteissa toiset meistä joutuvat elämään. Haluaisin kantaa oman korteni kekoon tasa-arvon edistymisen eteen, mutta aina ei oikein tiedä, mitä voisi tehdä.
★ Sairastelusta. Olen elämäni aikana sairastellut ja kärsinyt erilaisista vaivoista enemmän kuin moni muu ikäiseni ja välillä olen niin turhautunut ja väsynyt siihen. Ihan pienenä minulla oli vilja-allergia, joka onneksi lähti ajan kanssa sekä joskus viisivuotiaana minulla epäiltiin astmaa, joka ei onnekseni minulle puhjennutkaan. Alakoulun lopun ja yläkoulun ajan taistelin kipeän nilkkani kanssa ja kävin kahdessa leikkauksessa ja kolmessa tähystyksessä. Lukioaikana minulla oli sydänlihastulehdus ja viimeisen kolmen vuoden ajan väsymystä on aiheuttanut kilpirauhasen vajaatoiminta ja uniapnea. Näiden sairauksieni lisäksi minulla on allergia, sairastan flunssia erittäin paljon, jossain vaiheessa kärsin migreenioireista ja antibioottikuureja olen napsinut ihan liikaa erinäisiin tulehduksiin. Mielen ongelmienkin kanssa on välillä joutunut tappelemaan. Onneksi mitään oikeasti vakavaa ei ole koskaan ollut, vaan tällaisia vaarattomia, mutta kiusallisia vaivoja.
★ Päärynöistä, kiiveistä ja kalasta muikkuja ja lohta lukuun ottamatta. Ruokaongelmieni myötä olen joutunut harjoittamaan makuaistiani ja oppinut tykkäämään monenlaisista uusista mauista, mutta edellä mainituista en opi tykkäämään.

KOLME ASIAA, JOITA TEIN VIIME VIIKONLOPPUNA
★ Perjantaista lauantaihin olimme YKP-porukalla mökkeilemässä Vesangalla. Meillä oli oikein hauskaa, reissusta jäi mukavat muistot!
★ Lauantai-iltana kävin keskustassa Outin luona näkemässä tyttöjä, oli oikein hauskaa jutella kunnolla pitkästä aikaa.
★ Sunnuntaina vietettiin kotipäivää.


KOLME ASIAA, JOTKA OSAAN
★ Kirjoittaminen on asia, jonka voin todella sanoa osaavani. Opin lukemaan ja kirjoittamaan joskus viiden vanhana ja siitä lähtien kädenjälkeäni on saanut lukea lukuisista tarinavihkoista mutta myös meidän porukoiden sohvasta, kukkaruukuista ja papan ulko-ovesta. Myöhemmin olen ehkä käyttänyt taitoani hieman produktiivisemmin esimerkiksi työskentelemällä toimittajana paikallislehdessä.
★ En jotenkin haluaisi sanoa tätä, mutta osaan valokuvata. Mielestäni en ole lähelläkään hyvää valokuvaajaa ja olen todella kriittinen omia kuviani kohtaan. Katsellessani niitä tuntuu  aina, että niissä olisi vaikka mitä parannettavaa. Seuraan someissa monia bloggaajia ja valokuvaajia ja heidän kuviensa perusteella asetan riman todella korkealle. Toisaalta tämä on myös hyvä, sillä tällä tavalla voin kehittyä yhä paremmaksi, kun en tyydy nykyiseen tasooni. Kroatiassa minun piti pitää luento valokuvaamisesta ja aluksi kieltäydyin, kun koin olevani huono puhumaan asiasta, kun en ole koskaan opiskellut aihetta. Onneksi minun pääni käännettiin ja pidin esitelmän. Se avasi omat silmäni ja ymmärsin, että kyllähän minä osaankin paljon valokuvaamisesta. Muutenkin sain projektin kuluessa paljon kehuja kuvistani.
★ Tehdä ruokaa. En tällä nyt tarkoita, että olisin joku masterchef suunnitelmissaan osallistua kokkikisoihin ja perustaa omaa ravintolaa, vaan ihan arjen tasolla. Teemme Antin kanssa joka viikko monta kertaa ruokaa ja käymme todella vähän syömässä ulkona, emmekä ikinä osta eineksiä. Pidämme kovasti uusien reseptien kokeilemisesta. Tykkään myös leipomisesta ja leipoisin enemmän, jos tuotoksia ei joutuisi syömään kahdestaan samalla kun yrittää vähän katsoa, mitä suuhunsa laittaa. Oman mausteensa ruoanlaittoon ja leivontaan tuo ruokarajoitukseni, mutta toisaalta rajoitusten myötä oppii paljon uusia juttuja ja joutuu olemaan luova. Rajoituksistani huolimatta valmistamme ja syömme oikein maukasta ruokaa.

KOLME ASIAA, JOITA EN OSAA
★ Urheilla. En ole ikinä ollut hyvä liikunnassa ja koululiikunnasta jäi oikeasti traumoja. Olen kuitenkin yliopistoaikanani löytänyt liikunnan ilon ja nykyään ymmärrän, ettei liikunta ole pelkästään kilpailunaihe, vaan myös hyvinvoinnin lähde. Pallolajit ja kaikki erikoisuudet tankotanssista akrobatiaan kierrän vieläkin kaukaa, mutta lenkkeilystä, kuntosalista ja pumpista olen oppinut saamaan mielihyvää.
★ Oppia helposti uusia kieliä. Lukiossa minulla oli hyvät arvosanat englannista, ruotsista sekä muutamasta saksan kurssista, jotka suoritin, mutta ne olivat kovan työn takana. Englantiakaan en oppinut puhumaan hyvin lukiossa, vaan vasta myöhemmin, kun aloin kunnolla katsomaan sarjoja ja elokuvia. Vuonna 2010 ollessani kielimatkalla Oxfordissa minun oli hankala puhua englantia, eikä minua aina ymmärretty, mutta viime kesänä Kroatiassa vaikeuksia oli ainoastaan silloin, kun projektikaverit alkoivat puhua Brexitistä tai muista vaikeammista aiheista. Ruotsia en osaa puhua yhtään ja olen unohtanut lukiossa ja yliopistolla opiskelemani saksan ja yliopistolla ranskan kakkoskurssin lopetin kahteen kertaan, minkä jälkeen luovutin. Kielten suhteen tavoitteenani on ainoastaan parantaa englannin kielen taitoani entisestään, muiden kielten taidosta en välitä enää ollenkaan.
★ Olla järjestelmällinen. En osaa pitää kotia siistinä, mutta olemme Antin kanssa yrittäneet tsempata tässä tänä syksynä ja olemme onnistuneet pitämään yllä edes jonkinlaista järjestystä.

KOLME ASIAA, JOTKA HALUAISIN OSATA
★ Laulaa paremmin. Rakastan musiikkia ja soitin pianoa kahdeksan vuoden ajan, olin alakoulussa kuorossa ja lukiossa bändikurssilla. Tällä hetkellä laulan KorteForte-kuorossa. Minulla ei kuitenkaan ole mitään oikeaa musiikillista lahjakkuutta, mutta jotakin olen oppinut tehtyäni töitä. Laulutaidossakin on kyse ennen kaikkea harjoittelusta, sillä aiemmin KorteFortessa laulaessani laulutaitoni kehittyi kovasti, mutta pidettyäni puolentoista vuoden tauon, jouduin viime syksynä aloittamaan alusta keskinkertaisen laulutaitoni muodostamisen.
★ Meikata paremmin. Olen aina meikannut jonkin verran, mutta en ole oikein osannut kunnolla, eikä minua oikein ole kiinnostanutkaan. Vasta aloitettuani viime vuoden maaliskuussa aloitin pin-up -mallikurssin kiinnostuin meikkaamisesta toden teolla ja silloin päätin oppia meikkaamaan kunnolla ja aloin harjoitella kulmien ja rajauksien tekemistä. Aloin myös silloin kiinnostua meikkivideoista ja olen niitä siitä lähtien katsonut jonkin verran. Tässä puolentoista vuoden aikana voin sanoa oppineeni meikkaamaan kunnolla. Aina voi kuitenkin olla parempi ja haluan kehittyä jatkossakin.
★ Rauhoittua silloin kun tarvitsee. Olen pienen ikäni aikana ehtinyt harrastaa opintojen ohella monenlaista ja osallistua vaikka minkälaiseen toimintaan. Olen tanssinut balettia, käynyt askartelukerhossa, ollut partiossa, laulanut kuorossa, soittanut pianoa, maalannut posliinia, käynyt englannin kielen keskustelupiirissä, tanssipelitunneilla ja bändikerhossa, osallistunut opiskelijakustantamon toimintaan kirjaprojektien merkeissä puheenjohtajan pestiä myöten, osallistunut ainejärjestötoimintaan, päätoimittanut ainejärjestölehteä, kirjoittanut blogia, valokuvannut ja osallistunut Planin Mitä?-verkoston paikallisryhmän toimintaan. Aina ei voimat meinaa riittää ja on tärkeää oppia ottamaan itselleen aikaa silloin kun sitä tarvitsee.



KOLME ASIAA, JOTKA MINUN PITÄISI TEHDÄ
★ Lukea vino pino kirjoja maisteriopintoihin. Ja kirjoittaa esseitä ja luentopäiväkirjoja.
★ Tehdä loppuun kuvakirja vuosien 2010-2012 kuvista. Tosin niitä ei ole niin paljoa kuin viime vuosilta, joten kyseessä ei ole ihan mahdoton urakka. Toisaalta kuvia täytyy muokata aika paljon ja se vie aikaa. Onneksi tuolla ei ole mikään kiire.
★ Valokuvata enemmän arkisin. Kesällä ja lomilla tulee aina kuvattua paljon, mutta arkenakin pitäisi saada kuvattua edes jonkin verran.

KOLME ASIAA, JOITA STRESSAAN
★ Opiskelu ja valmistuminen. Tykkään opiskelusta, eikä minulla sinällään ole mikään kiire, mutta minulla on jo kuudes opiskeluvuosi aluillaan ja minulla on enää vuoden verran opintotukea jäljellä. Vähän alkaa jo kuumotella valmistuminen ja töihinkin olisi jo ihan kiva päästä jossain vaiheessa. Siksi pitäisi jaksaa opiskella nyt ahkerasti.
★ Vaikka ei mitään asian kanssa olekaan, raha-asiat stressaa opiskelijaa aina.
★ Liikunnan lisääminen. Harmittaa, kun on tälläkin hetkellä flunssassa, eikä pysty menemään lenkille tai ryhmäliikuntatunnille, vaikka kuinka haluaisi. Pitää vaan toivoa, että tervehtyy mahdollisimman pian.

KOLME ASIAA, JOTKA SAAVAT MINUT RENTOUTUMAAN
★ Netflixin katseleminen. Hyvän sarjan äärelle rauhoittuminen rentouttaa aina. Tällä hetkellä kesken ovat Brooklyn 99, Glee, Downton Abbey ja Orange is the New Black.
★ Kavereiden kanssa jutustelu. On jotenkin niin rauhoittavaa ja rentouttavaa puhua kunnolla ihmisten kanssa. Siinä saa purkaa omia ajatuksiaan sanoiksi ja kuulla, miten toisilla menee. Aina ei tarvitse olla sen kummempaa tekemistä, vaan voi vain rauhoittua juttelemaan.
★ Herkuttelu. Tämä on erittäin huono juttu, sillä tuntuu, että minulle on muotoutunut jotenkin jännä suhde ruokaan. Aina pitäisi olla jotakin tosi hyvää tai täyttävää ruokaa, muuten tuntuu, että jää nälkä. Telkkaria katsellessa tai muuten oleillessa pitäisi aina olla myös jotain herkkua tai syötävään. Tämän on osasyynä se, että sairasteluaikoina ei aina oikein jaksanut katsoa, mitä suuhunsa laittaa ja jotenkin ruoasta sai aina helppoa mielihyvää. Tämän asian kanssa minulla on paljon petraamista.


KOLME ASIAA, JOISTA PUHUN USEIN
★ Opiskelusta tulee varmasti puhuttua paljon, se kun on niin suuri osa elämää.
★ Antin kanssa puhutaan paljon Hearthstone-pelistä, meiltä löytyy myös kaikkia sanontoja sieltä erinäisiin tilanteisiin, hah!
★ Blogista ja bloggaamisesta tulee myös puhuttua aika paljon.

KOLME ASIAA, JOTKA PUEN MIELELLÄNI PÄÄLLENI
★ Mustat farkut ovat tutut ja turvalliset.
★ Erilaiset neuleet ovat syksyn tullen oikein kovassa käytössä.
★ Nahkatakkia on kiva käyttää syksyllä.

KOLME ASIAA, JOITA EN PUE PÄÄLLENI
★ Näiden muotojeni ansiosta mitään avonaisia nyöripaitoja en kyllä päälleni laittaisi.
★ Liian kirjavia vaatteita. Tykkään kyllä väreistä ja joskus yhdistelenkin niitä, en tiedä aina kuinka onnistuneesti, mutta en tykkää mistään erityisen kuviollisista ja räikeistä vaatteista. Pin-up -mekoissa kukkaprintit on kivoja, mutta esimerkiksi mitään kuviollisia housuja en päälleni laittaisi.
★ Bralette-rintsikoita niin että ne näkyisivät vaatteiden alta, ei ja vielä kerran ei!


KOLME ASIAA, JOTKA HALUAISIN HANKKIA
★ Haluaisin uuden puhelimen, sillä tuo reilun kahden vuoden ikäinen Huawei ei toimi enää parhaalla mahdollisella tavalla. Lataaminen on yhtä tuskaa, kun laturi toisensa perään irtisanoutuu velvollisuuksistaan, eikä vaativammat sovellukset toimi enää ollenkaan. Sinällään se kuitenkin toimii, kun perusjutut eli puhelut, Whatsapp, Facebook ja Instagram pelittää niin ei huvittaisi uutta ostaa, koska se maksaa rahaa.
★ Jos saisin valita ihan huolta rahasta millaisen tietokoneen tahansa, ottaisin MacBook Airin. Tämä kohta kolme vuotta vanha HP:ni on kituutellut jo niin pitkään takuuajan ulkopuolella, että joka hetki pelottaa, mikä kaunis päivä tämä vain ottaa ja posahtaa rikki kuten edeltäjänsä. Mutta tällä hetkellä ei tietokoneinvestoinnit myöskään oikein houkuttele.
★ Kameraan voisi myös ottaa kaikkea uutta, esimerkiksi valovoimaisempi objektiivi houkuttelisi kovasti. Katsotaan parin vuoden päästä uudelleen.

KOLME ASIAA, JOISTA UNELMOIN
★ Terveydestä ja sen säilymisestä. Kuten edellä mainittu ja muutenkin paljon täällä käsitelty, olen sairastanut paljon ja sen vuoksi arvostan terveyttä suuresti.
★ Hyvästä työpaikasta. Tämä on klisee, mutta minä todella haluan löytää työpaikan, jossa viihdyn ja koen voivani vaikuttaa asioihin myönteisellä tavalla.
★ Matkustelusta, koska minulla on krooninen matkakuume. Tällä hetkellä se on onneksi hieman matalampi, sillä Kroatiassa sain reissata sydämeni kyllyydestä. Mutta eiköhän se kaukokaipuu vielä herää sieltä.

KOLME ASIAA, JOITA PELKÄÄN
★ Läheisten menettämistä. Ihmiset ovat minulle niin kovin tärkeitä, enkä halua menettää ketään heistä.
★ Terveyden menettämistä. Sairaudet tekevät ihmiselle kamalia asioita.
★ Työttömyyttä. Tällä hetkellä Suomessa on ihan liikaa työttömiä ja ajatus siitä, että se tulisi omalle kohdalle on karmiva. Vaikka tarvitsenkin lepoa ja omaa aikaa, minä kuitenkin ahdistun hyvin helposti, jos ei ole jotakin tavoitteellista tekemistä. Joskus lomillakin ehtii tulemaan semmoinen huono fiilis siitä, kun ei ole mitään oikeaa tekemistä. Saati sitten, että olisi vaikkapa kuukausia tekemättä mitään. 

KOLME ASIAA, JOIDEN TOIVON TAPAHTUVAN LÄHITULEVAISUUDESSA
★ Jaksan opiskella ahkerasti ja saan kursseja suoritettua.
★ Pystyn käymään ryhmäliikuntatunneilla ja ehkä jopa tanssikurssilla Antin kanssa!
★ Saan pidettyä järkevän postaustahdin yllä arkisista askareista huolimatta.

Näkötornilla

15.9.16

Nuhanenäiset terkut täältä! Niinhän sitä joka vuosi käy, että syksyllä ollaan kipeänä. Tänäkin vuonna olisi ollut monta viikkoa "hyvää aikaa" sairastaa ja levätä, mutta eikös flunssa iske juuri silloin, kun pitäisi aloittaa luennoilla istuminen ja tekemistä olisi vaikka muille jakaa. No ei auta kuin ottaa rauhallisemmin heti alkuun ja jättää juttuja välistä, on vaan pakko saada levätä nyt!


Näitäkään kuvia ei ole tullut julkaistua täällä aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ollessamme Antin kanssa Pihtiputaalla kaksi viikkoa sitten kävimme äidin ja Villen kanssa Kivimäen näköalatornilla. Tuolla ollaan melkein joka kesä käyty retkeilemässä. Ensin kävellään noin kilometrin verran luontopolkua pitkin nuotiopaikalle, sitten laitetaan tulet pystyyn, kiivetään torniin ihastelemaan maisemia ja lopuksi paistetaan makkaraa ja syödään eväitä.



Tänä kesänä tornilla tuli käytyä kahdesti. Vieraita on niin kiva käyttää tuolla katsomassa maisemia ja evästelemässä. Tällä reissullamme söimme makkaraa, maissia ja dippivihanneksia.


Tuo suon keskellä oleva lampi on niin kivannäköinen!


Mikäs sen parempaa kuin luonnossa kävely, evästely ja maisemien ihailu kauniilla säällä! Onneksi Pihtiputaalla on tällaisia luontoreittejä nuotiopaikkoineen, jotta saa käydä rauhoittumassa metsän keskellä helposti ja mukavasti. Ensi kesänä uudelleen!

Onko pakko unelmoida?

14.9.16


Mikä on suurin unelmasi? Missä olisit tällä hetkellä, jos voisit valita täysin vapaasti? Mitä tekisit? Kenen kanssa olisit?

Mikset ole siellä? Mikä estää sinua pääsemästä sinne? Estääkö mikään? Oletko todella koskaan edes miettinyt, missä todella haluat olla? Määritteleekö joku muu toiveesi ja haaveesi? Haluatko jotakin, koska sinun pitää haluta sitä?

Luin jostain joskus lauseen "terveellä on miljoona toivetta, sairaalla vain yksi". Osaan samaistua kumpaankin puoleen. Siihen, kun on terve, kykenevä ja kaikki tuntuu mahdolliselta, eikä mikään riitä. Siihen, ettei pysty, eikä jaksa tehdä mitään ja on ainoastaan yksi toive: olla terve jälleen.

Millaisia ovat aidot toiveet? Tuntuu helpolta luetella monenlaisia asioita, joita haluaa. Uusi tietokone, puhelin, tabletti, iso kasa nättejä kenkiä, kaunis talo. Mielekäs työ, perhe, terveyttä, matkustelua, pitkää ikää. Toiveita ja haluja riittää vaikka muille jakaa.

Voisi myös miettiä, miksi haluamme niin paljon. Miksi pitää aina olla jotakin enemmän? Miksi pitää tavoitella jotakin? Miksei koskaan riitä se, mitä meillä jo on?

Meidän elämämme on nykyään suorittamista. Kaiken voi mitata jossain. Aina pitää päästä pidemmälle. Tai ainakin elää joidenkin lopulta hyvin määrittelemättömien vaatimusten mukaan. Kukaan ei patista meitä, vaan olemme oppineet itse ohjailemaan itseämme kohti kuvitteellista täydellisyyttä, jota ei ole olemassakaan, koska aina voi olla vähän parempi.

Aina voisi saada paremman arvosanan. Aina voisi olla parempi työpaikka. Aina voisi olla siistimpi koti. Aina voisi syödä terveellisemmin. Aina voisi kirjoittaa yhden postauksen enemmän.

Tai sitten voisi olla onnellinen.

(Kiitokset kuvasta ihanalle Saimalle!)

Kesäinen pin-up -tuulahdus

11.9.16

Moikka taas! Nyt sitä ollaan asetuttu Jyväskylään ihan kunnolla. Tiistaina tosiaan matkasin tänne loppujen tavaroideni kanssa ja nyt omaisuuteni on yhdessä osoitteessa. Se tuntuu todella kummalliselta neljän kuukauden seikkailujen jälkeen. Tässä olen pikku hiljaa yrittänyt tottua arkielämään omassa asunnossa. Tosin kovin arkista ei vielä ole kuitenkaan ehtinyt olemaan, kun olen käynyt kaupungillä näkemässä YKP-ihmisiä, vietettiin vuosikurssimme porukalla yksi yö Vesangalla mökillä ja eilen nähtiin pitkästä aikaa tyttöporukalla pidemmän kaavan kautta. Huomenna pitäisi jaksaa mennä kirjastolle ja aloittaa ihan oikeasti se opiskelu.


Halusin julkaista blogin puolella pin-up tropical -kuvausten lopputuloksen. Kuvaajana toimi ihana Vanessa Forstén ja kuvauspaikkana oli Hietaniemen ranta. Keikistelin kameran edessä kahdella eri asulla ja ostin kolme kuvaa.


Olen ihan rakastunut tähän 20-luvun lookiin, joten halusin ottaa yhden kuvan rannallakin tässä asussa!


Tämä kuva on lempparini näistä kolmesta. Tykkään tuosta mekosta todella paljon ja pelastusrengas tuo kivasti väriä!

Mitä tykkäsitte kesäisistä pin-up -kuvistani?

Kuinka viettää miltei viikko Helsingissä

5.9.16

Viimeinen lomapäiväni Pihtiputaalla on loppumaisillaan. Luennot alkavat vasta ensi viikolla, että sinällään lomani vielä jatkuu, mutta koko ensimmäisen periodin ajan on niin vähän luentoja, että kunnon luentorytmiin pääsee vasta hieman myöhemmin. Kuitenkin Jyväskylään mennessä alkaa se arkitunnelma, koska pitää alkaa taas laittaa ruokaa, siivota kämppää ja ryhtyä kuitenkin opintojakin jo miettimään ja lukemaan tenttikirjoja. Joten kesä alkaa virallisesti olla ohi ja syksyinen arki alkaa, mutta siitä olen kuitenkin vain erittäin mielissäni!

Kuten aiemmin mainitsinkin, teimme Antin kanssa pienen Helsingin reissun. Monesti olemme Antin siskon luona käyneet viikonloppureissuilla ja aina on ollut haaveissa viipyä kaupungissa hieman pidempään. Tänä kesänä se sitten onnistui, kun molemmilla oli lomaa samaan aikaan. Saavuimme Helsinkiin perjantaina ja lähdimme keskiviikkoaamuna pois. Perjantai-iltana raahasimme mukanamme olleen pienen omaisuuden Antin serkun ja hänen tyttöystävänsä asunnolle ja lepäsimme hetken aikaa. Sen jälkeen lähdimme kävelylle ja käväisimme ruokaostoksilla. Illalla näin pitkästä aikaa kaveriani Veeraa ja viihdyimme poikaystävinemme baareissa istuskellen useamman tunnin.


Lauantaina vietettiin kansainvälistä siivouspäivää ja pääsin ensimmäistä kertaa näkemään, miltä se näyttää Helsingissä. Puistot olivat täynnä ihmisiä ja tavaraa, parhaille myyntipaikoille oli menty jo seitsemän aikaan aamulla. Koska olemme Antin kanssa molemmat vähän kirppishulluja, lähti mukaan vaikka sun mitä pientä. Muun muassa yllä olevassa kuvassa näkyvä käsilaukku lähti matkaani kolmella eurolla. Kuvan otin kyseisestä tilanteesta, koska ostimme eräästä kojusta falafel-tortillan ja söin sitä onnellisena katsellen ympärilleni. Hetken päästä huomasin, kuinka rullasta oli valunut kastiketippoja tahrien koko mekonhelmani. Onneksi olimme ostaneet piknik-korin ja sieltä löytyi liina, jolla sai mekon pyyhittyä melko puhtaaksi. Mutta ärsytti silti. Älkää laittako liian nestemäisiä kastikkeita katuruokiin!


Koska olen innostunut luonnonkosmetiikasta, löytäessäni netin syövereistä tiedon Jolie-nimisestä laadukasta luonnonkosmetiikkaa myyvästä liikkeestä, oli sinne pakko päästä. Samalla pääsin käymään myös Bulevardin alueella, siellä kun ei koskaan aiemmin ole tullut käytyä. Ihastuin kyseiseen paikkaan todella. Siellä oli ihania taloja, hauskoja sisustusliikkeitä ja divareita. Ja se Jolie, jossa viimein pääsin käymään. Koska kyseessä on laadukkaampia merkkejä myyvä liike, en ihan hirveän saaliin kanssa budjettini vuoksi lähtenyt, mutta nestemäisen silmänrajausvärin raaskin hankkia.


Karhupuiston kirpparitarjonnan, Bulevardin alueen ja Ruttopuiston myyntipaikat katsastettuamme olimme melkoisen väsyneitä. Kävelyä kertyi useampi tunti ja hetkeksi piti päästä makuulleen. Nälkä kuitenkin alkoi iskeä melko kovana, joten piakkoin lähdimme Kallion Soi Soihin syömään. Sieltä sain parhaan vegaanisen annoksen, jonka ikinä eläissäni syönyt. Vahva suositus Sataman seitanille!

Sunnuntaiaamuna laittauduin pinup-tyyliin ja kävin kuvauksissa Hietaniemen rannalla. Onneksi sää suosi meitä ja oli pilvinen mutta kirkas sää eli täydellinen valo kuvausta varten. Laitan kuvauspäivän saldoa tänne myöhemmin esille. Kuvausten jälkeen tapasin Antin Kampissa, mutta olimme niin väsyneitä, että hirveälle shoppailukierrokselle ei huvittanut lähteä. Kävimme testaamassa varsinkin Sipsikaljavegaanien keskuudessa suurta huomiota saaneessa Jänössä, vegaanisessa lippakioskissa, mutta harmikseni joudun sanomaan, että petyimme paikkaan pahemman kerran. Annokset olivat todella pieniä ja vähän liiankin helppoja, joten tuntui, että rahalle saanut vastinetta yhtään. Toivottavasti kioski kehittää listaansa, ettei joudu laittamaan lappua luukulle alkuhuuman laannuttua, Koska lippakioskilla ei mahaa saanut täyteen norkoilimme Kampissa, kunnes Antin sisko ja äiti kavereineen tulivat ja pääsimme syömään kunnolla. Kampin Orchid-ravintolaa voin suositella lämpimästi, kaksi kertaa olemme yhteensä käyneet ja molemmilla kerroilla olemme saaneet täydellisen hyvää thaimaalaista ruokaa. Loppuilta kului Antin serkun ja tyttöystävän kanssa jutellen ja pelaten.

Maanantaina päivällä ei nokkaa pistetty ulos kuin pikaisen koiralenkin muodossa, sillä vettä tuli taivaan täydeltä. Rentouduttiin sitten kämpillä ja tuijotettiin Brooklyn 99 -jaksoja Netflixistä ja tilattiin ruokaa Soi Soista. Niin kovasti mä siihen ruokaan rakastuin, että halusin heti uudelleen! Illalla kävimme neljästään pelaamassa escape roomia ja pääsimme huoneesta ulos 35 minuutissa!


Tiistaina oli viimeinen kunnon Helsinki-päivä ja onneksi sää oli jo paljon parempi. Lähdimme Antin kanssa katsastamaan Kaisaniemen kasvitieteellistä puutarhaa. Kukat ja kasvithan ei ole tunnetusti yhtään mun mieleen, heh! Tykkäsin paikasta erittäin kovasti, vaikka kasvihuoneissa tulikin välillä sellainen olo, ettei osaa tarpeeksi arvostaa kaikkia erilaisia kasveja, kun ei niistä oikeasti tiedä juuri mitään.


Puutarhan jälkeen käppäilimme keskustaan päin ja käväisimme Suomalaisessa, minkä jälkeen kipitimme Mikonkadulle Friends & Brgrsiin. Tuo oli ihan loistava paikka, söin elämäni parhaan vegaanisen hampurilaisen. Dippi oli myös todella hyvää ja palvelu oikein kiitettävää. Antti kun tilasi tuplaburgerin, mutta saatuaan tuiki tavallisen meni valittamaan ja sai uuden tuplapurilaisen. Eli kaksi burgeria yhden hinnalla, ei paha! Ranskalaiset eivät olleet ihan yhtä hyviä kuin Soi Soin seitanannoksen bataattiranut, mutta oikein maittavia nekin! Suosittelen lämpimästi!


Ruoan jälkeen lähdimme Suomenlinnaan, jonne menemisestä olimme haaveilleet koko Helsingissä-olomme ajan, mutta emme aiemmin sinne päässeet. Onneksi sää vain parani koko ajan päivän aikana ja lopulta saimme nauttia auringonpaisteesta. Viimeksi olen Suomenlinnassa käynyt joskus seitsemän vuotta sitten, joten oli jo aikakin päästä taas noihin maisemiin.


Siivouspäivässä tuli tehtyä myös pari vaatehankintaa. Mutta koska kierrättäminen on mielestäni oikein hyvä juttu ja Antin sisko antoi valita ilmaiseksi jotain kirppariviltiltään, oli mun pakko ottaa yllä olevassa kuvassa näkyvät paita ja hame. Aiemmassa kuvassa näkyvä punainen takki on myös Siivouspäivästä, maksoin siitä kokonaiset kaksi euroa.


Suomenlinnan maisemat ovat todella kivoja ja sää suosi, joten oli todella hauskaa kävellä kunnon lenkki. Mihinkään museoon emme maksaneet sisäänpääsyä, mutta Cafe Piperissä kävimme juomassa limsaa, jotta jaksoimme kävellä takaisin lautan lähtöpaikalle. Tuntui hieman jaloissa tuntikausien kävely.

Ilta meni löhötessä ja aamulla lähdimme Kampin Tortilla Housen kautta matkustamaan Pihtiputaalle. Tänne saavuimme tosiaan keskiviikkona ja Antti lähti Jyväskylään lauantaina. Mä kirjoittelin viikonlopun aikana parit jutut taas lehteen ja tänään syvennyin blogien ja YouTuben ihmeelliseen maailmaan. Illalla kävimme puolukoita poimimassa ja äsken leivoin ihan liian hyvää gluteenitonta ja maidotonta puolukkapiirakkaa. Nyt on massu täynnä piirakkaa ja vähän muutakin ja voi hyvällä mielin mennä nukkumaan. Palaillaan taas!
Proudly designed by Mlekoshi playground