Viime aikoina...

31.7.16

Johan oli meillä päätös illalle! Ollaan äidin kanssa kahdestaan mökillä ja on nukuttu, grillattu ja syöty. Illalla laitoimme saunaa lämpiämään. Koska meidän mökillä ei ole vielä kaikki ihan valmista, ei saunan ovessa ollut kahvaa, vaan pelkkä ikkunanavaaja ulkopuolella. Meikä kuitenkin näppäränänä tyttönä vetäisi oven kiinni ikkunanavaajan päästä ja sitten saunottiin onnellisena. Kun tuli lähdön aika, tuli pieni paniikki. Ovea ei saanut sisäpuolelta auki.


Ihan täyttä paniikkia ei tullut, mutta pieni pakokauhu kuitenkin. Yö saunassa ei kuulostanut kovin miellyttävältä vaihtoehdolta. Saunassa on onneksi pieni ikkuna, joten avasimme sen. Aukko ei kuitenkaan ole suuren suuri ja pudotus melkoisen pitkä. Saunassa oli jakkara, joka mahtui juuri ja juuri ikkunasta ulos. Yritin tiputtaa sen varovasti maahan, mutta se jäi liian vinosti ja oli muutenkin liian alhaalla hyppyä varten. Sitten ei auttanut kuin alkaa huutaa apua mökkinaapureilta. Onneksemme järvellä oli porukkaa uimassa. Sos-huutomme kuuluivat naapuriin ja keski-ikäinen hieman hätääntyneen näköinen mies tuli saunamme luokse. Osoitin sisäpuolelta kahvaa ja hän avasi oven. Mies oli helpottunut, ettei sen pahemmasta hädästä ollut kyse. Kiittelimme kovasti ja olimme hieman häpeissämme. Ainakin saatiin tarina kerrottavaksi.  


Viime aikoina ollaan muutenkin vietetty aikaa mökillä, kun meillä oli käymässä sukulaisia Turun suunnilta. Mentiin porukalla iltoja viettämään luonnon helmaan ja vieraat yöpyivät mökillä. Grillattiin tomaattia, sieniä, makkaraa, maissia ja ananasta. Nyt on tullut nautittua grilliruokaa ihan urakalla.


Ostin tällaisen siistin Kanes-limupullon. Olin viikolla töissä, niin ei auttanut illalla nauttia mitään prosenttipitoista. Tuo oli älyttömän hyvänmakuista, parempaa kuin mikään siideri ja pullo oli erittäin söpö.


Tällä viikolla tapahtui myös radikaalimpi muutos, kun maanantaina mentiin äidin kaverin luokse meikän hiuksia lyhentämään. Hiukset olivat menneet ihan älyttömän huonoon kuntoon reissussa, eikä niitä sanut enää laitettua mitenkään kivasti. Meni hermo niihin ihan täysin ja aloin katselemaan netistä inspiraatiokuvia lyhyisiin hiuksiin. Löysin kivan 20-luvun tyylisen lyhyen tukkamallin ja vähän kuin puolivahingossa suurin osa mun hiuksista oli kasa karvaa lattialla. Näistä tuli paljon kivemmat kuin olisin osannut etukäteen kuvitella ja mä olen niin onnellinen, että uskalsin luopua pitkistä hiuksista. Tämä look on niin paljon enemmän minua!


Tänään kävimme poimimassa myös mustikoita.


Kesä on ihana, kun saa käyttää hametta ilman sukkahousuja.


Täältä mökkiä ympäröivästä metsästä löytää aina vaikka minkälaista kivaa kuvattavaa.


 Perjantaina äiti oli laittanut pöydän koreaksi vieraita ja ehkä vähän samalla myös meitä varten.


Olen kyllä niin onnellinen, että nykyään on mahdollisuus paeta tänne mökin rauhaan kaikkea. Kroatiassa ollessani haaveilin niin kovasti mökillä olemisesta ja rauhoittumisesta ja nyt täällä saa olla. On metsää, järvi, sauna ja ennen kaikkea omaa rauhaa. Täällä tulee kyllä vietettyä nyt Pihtiputaalla ollessa paljon aikaa.


Tänään tosiaan poimittiin mustikoita. Saaliina oli kolme tuollaista isompaa pakasterasiaa ja kolme pienempää. Oli niin paljon marjoja lähellä mökkiä, että huomenna pakko päästä jatkamaan mustikanmetsästystä. Ellei ala ukkostaa, kuten uutisissa ennustettiin. Toivotaan, että vielä saataisiin nauttia näistä ihanan aurinkoisista kesäpäivistä!

RiihiRock 2016

27.7.16

Aijaijai, olen ehkä hieman jäävi kun sanon näin, mutta olipahan ihan mahtavat festarit! Viime lauantaina Pihtiputaan Elämäjärvellä järjestettiin ihka ensimmäinen RiihiRock. Meikähän siellä sitten heilui kameran kanssa juttua tekemässä ja hauskaa pitämässä. Ja ihan huikea päivä olikin! Saatiin kunnon rockmeinikiä omalle kylälle, joten ei voi olla kuin tyytyväinen.


Festarit järjestettiin Rajalan riihellä, joka on Elämäjärven kylällä sijaitseva, paikallisen pariskunnan rakentama tapahtumapaikka heidän oman kotitalonsa pihan laitamilla. Siellä järjestetään monenlaisia tilaisuuksia ja emäntä laittaa aina pöydän koreaksi. Hän oli valmistellut hampurilaisia laadukkaalla charolaispihvillä festareita varten. Ja ai että olikin hyvää! Koska kyseessä oli pihapiiri, oli festarialue mukavan kodikas ja rento, ei mikään ankea hehtaaripelto. Vieraiden oli mahdollista ottaa matto ja nauttia musiikista nurmikolla istuskellen. Festareita varten he olivatkin joutuneet rakentamaan paljon kaikenlaista aina hirsisestä esiintymislavasta lähtien.


Koska olin paikalla toimittajana, kävin melkeinpä kaikkien esiintyjien keikalla ainakin pyörähtämässä ja ottamassa kuvia. En etukäteen osannut odottaa kovinkaan innolla tämän herran esiintymistä, mutta täytyy myöntää, että se oli illan paras.


Nimittäin Arttu Wiskarin keikka. Mies oli erittäin sympaattinen ja kehui kovasti tapahtumaa ja kiitteli yleisöä, että olivat saapuneet paikalle. Lisäksi minä olen siitä höperö, että nautin keikoista vain, jos tiedän esitettävät kappaleet ja pystyn laulamaan mukana. Wiskarillahan on paljon tuttuja biisejä, joten niitä oli kiva fiilistellä.


En tiennyt aiemmin mitään Freud Marx Engels & Jung -bändistä, nimen olin joskus kuullut. Mutta nyt selvisi sekin sitten. Ihan ei meikäläisen musiikkia ollut, mutta maailmani avautui, kun kuulin heidän soittavan Juomalaulu 2:ta, Spektin Juomalaulu pohjautuu Freukkareiden kappaleelle!! Keikasta lähtien päässä on soinut juon juon, minä poika juon...


Ilta huipentui Kotiteollisuuden keikkaan. En ole ikinä oikein välittänyt kuunnella Kotiteollisuutta, mutta ennen RiihiRockia yritin hieman perehetyä tunnetuimpiin kappaleisiin. Löytyi sieltä muutama mieluinen kipale, mutta täytyy myöntää, etten päässyt vieläkään kiinni heidän musiikkiinsa, enkä keikastakaan oikein nauttinut, tunnistin vain Helvetistä itään ja Raskaat veet. Minun piti myös haastatella Hynystä lyhyesti lehteen, mutta siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Keikkabussin piti saapua yhdeksältä, johon olimme sopineet haastattelun. Bändi kuitenkin saapui paikalle vasta puoli kymmenen aikaan ja Hynynen oli nukkumassa! Bäkkärillä pyöriessä tuli sitten haastateltua Wiskaria. Sieltä piti kuitenkin poistua, sillä maha vaati ruokaa ja Hynynen jäi. Kyttäilin lopulta kuitenkin Kotiteollisuuden keikan jälkeen bäkkärillä esityksen loppumista ja niin minä lopulta sain kuin sainkin haastatella Hynystä. Oli kovan homman takana, mutta haastattelun jälkeen olin niin onnellinen! Hauska ja vaiheikas, mutta myös pitkä ja väsyttävä työpäivä sai arvoisensa päätöksen. Puoli kolmen aikaan nukahdin tyytyväisin mielin!

Sinisessä luolassa

26.7.16

Eräänä jälleen niin aurinkoisena torstaiaamuna heräsimme ajoissa ja pakkasimme rantakamppeet mukaan. Rivalta astuimme paattiin ja lähdimme ajelemaan niin kovaa kyytiä kohti Dalmatian saaria, että minua ja Madisonia pelotti. Onneksi matkan taittuessa vauhtiin tottui ja pääsi nauttimaan vauhdin huumasta.


Osallistuimme siis viiden saaren kierrokselle, jonka teimme yksityisveneellä. Näin hienot puitteet meillä oli, koska luulimme tekevämme hyvää markkinointiyhteistyötä: matkanjärjestäjä tarjoaa meille alennusta veneestä ja saarikierroksesta ja me teemme vastineeksi videota ja otamme kuvia. Yhteistyö oli lopulta ihan surkea, sillä kustansimme matkasta 75 euroa per pää ja tämän lisäksi meidän piti maksaa pääsylippu Blue Cavelle, emme päässeet Hvarin saarelle, vaikka meille oli luvattu bussit ja kaikki, jotta pääsisimme tutustumaan saaren rantoihin. Paluuaikakin piti olla meidän päätettävissä, mutta eipä ollut, joten jouduimme palaamaan Splitiin ilman Hvarin vierailua ja liian aikaisin. Närkästyimme tästä toki, emmekä tehneet heille videota tai lähettäneet kuvia. Möh.


Jos tätä selkkausta ei oteta huomioon, päivä oli yksi parhaista Kroatiassa. Matkasimme tosiaan yksityisveneellä meidän kymmenen hengen porukalla. Ensimmäinen kohteemme oli Blue Cave, jonne menimme erillisellä pikkulaivalla.


Blue Cave on käsittämättömän upea luonnonpaikka. Kyseessä on siis luola, jonne pääsee auringonvaloa niin että vesi näyttää kirkkaansiniseltä. Luola on melko iso, sinne mahtuu useampi vene kerrallaan. Meidän porukka oli ihan haltioissaan tästä näystä.


Blue Caven lisäksi kierrokselle kuului Green Cave, mutta se ei ollut läheskäään yhtä vaikuttava. Luolan katossa oli vain reikä, josta pääsi auringonsäde tehden veteen vihreän kuvion. Sen sijaan yllä olevassa kuvassa näkyvä Stiniva Beach oli oikein mukava paikka. Laivamme pysähtyi tuonne ja saimme hypätä veteen uimaan.


Pysähdyimme myös Blue Lagoonilla sekä Pakleni Islandilla uimassa ja ihmiset hyppivät laivasta. Hulluimmat hyppäsivät myös matkan varrella Green Caven päältä kymmenen metrin pudotuksen verran mereen. Minulle oli suuri saavutus pompata laivan hyppylaudalta veteen. Olin vain katsellut sen verran kauan muiden temppuilua ja hyppyjä, että oli pakko kokeilla itsekin. Hengissä selvisin ja hyppäsin vielä toiseenkin kertaan. Päivän aikana otimme luonnollisesti myös aurinkoa laivan kannella ihan liikaa ja melkein kaikki paloivat ihonväristä riippumatta. Uimisen ja auringossaolemisen väsyttäminä porukka nukkui tai ihasteli aaltoja paluumatkalla. Ihan huikea kokemus!

Valloittava Budapest

22.7.16


Blogitiimin esittelypostauksessa vihjasin, että minulla oli tekemistä viikonloppuna, jolloin piti julkaista ensimmäinen yhteinen merkintä. Dadaa, myöhästymiseni syy oli se, että olin Marian kanssa käymässä Budapestissä!


Mä olen haaveillut Budapestissä käymisestä hyvin pitkään. Jossain vaiheessa suunnittelin lähteväni sinne vaihtoon ja hain erääseen kaupungin laitamilla järjestettyyn AIESEC-projektiin. Noista suunnitelmista ei koskaan tullut mitään, eikä lomareissuakaan noille suunnille ollut tullut vielä tehtyä, niin mukaan oli päästävä, kun Maria kertoi aikeistaan matkata Budapestiin.


Kaupunki oli todellisuudessa vielä parempi kuin mitä olin osannut haaveilla. Siellä oli niin paljon erilaisia kaupunginosia ja mahdollisuuksia tehdä kaikkea. Vanhoja kauniita rakennuksia riitti vaikka kuinka, joten tekemistä oli jo siinä, että käveli ympäri kaupunkia ihastelemassa näkemäänsä.


Budapest koostuu kahdesta puolesta, Budasta ja Pestistä, jota Tonava halkoo. Pestin puolella on kaikki kaupat, kahvilat ja ravintolat, kun taas Budan puolella on esimerkiksi Buda Castle, josta on hienot näköalat kaupunkiin. Siellä on myös Gellert Hill, jossa on kuuluisa Liberty Statue ja vielä huikeammat näköalat kaupunkiin.


Pestin puolella taas on juutalaiskaupunginosa, joka on täynnä rauniobaareja, ravintoloita ja hostelleja. Osallistuimme Marian kanssa pub crawliin ja sen aikana vierailimme useammassa rauniobaarissa. Oli aikamoinen kokemus päästä käymään baareissa, sillä niissä on todellakin tunnelmaa. On yhtä aikaa todella siistiä ja hiukan kammottavaa istua lasin kanssa paikoissa, joissa ihmiset ovat aiemmin asuneet ja joista myöhemmin ovat joutuneet luopumaan. Meidän hostellimmekin oli yhdessä noista rauniobaareista. Hintaa yöllä kyseisessä paikassa oli vain kymmenisen euroa, mikä sisälsi myös paahtoleipä-muro -aamiaisen. Ei ainakaan hinnalla oltu pilattu.


Budapestin keskusta on todella kaunis puistoineen ja vanhoine rakennuksineen. Pikaruokalat ja merkkiliikkeet taas toivat modernin tuntua shoppailukadulla. Löytyipä sieltä taas myös Mäkkäriä ja Subia, joita ei liiemmin Kroatiassa näkynyt. Se oli Kroatiassa sekä mukavaa että hieman outoa.


Me saavuimme Marian kanssa Budapestiin myöhään torstai-iltana. Matkan jälkeen kävimme istuskelemassa alakeran rauniobaarissa sekä ihastelemassa pimeän Budapestin valoja. Perjantaina osallistuimme ilmaiselle kävelykierrokselle, josta sai mukavasti infoa kaupungista ja sen historiasta. Samalla kävelimme Buda Castlelle, jolloin meikäläisen voimat alkoivat loppua ja mun piti jättää kävelykierros kesken. Maria jatkoi jonkin aikaa, mutta päätti palata mun luokse ja eksyi samalla. Lopulta löysimme toisemme ja palasimme takaisin Pestin puolelle. Päätimme mennä kokeilemaan kreikkalaista ravintolaa, jota oli meille suositeltu. Paikka olikin aivan ihana. Palvelu oli ystävällistä, sisustus upea ja saimme ilmaiset jälkkärimelonit ja kukat vielä ennen lähtöä.


Ruoan jälkeen mun oli pakko mennä hostellille lepäämään ennen pub crawliin lähtöä, matkustaminen ja valvominen kun olivat tehneet tehtäväänsä. Unien jälkeen olikin paljon parempi olo ja laittauduttuamme lähdimme haukkamaan illallista ja kiertämään baareja. Tutustuimme matkalla jenkkiläiseen, kandalaiseen ja kahteen australialaiseen, joiden kanssa vietimme sitten iltaa. Vähän epäreilua, kun kaikkien heidän äidinkieli oli englanti, kun taas minä ja Maria takkuiltiin oman puheemme kanssa.


Lauantaina mun piti nukkua vähän pidempään, mutta Mariahan ei unta tarvinnut, joten hän kiipesi Gellert Hillille heti aamutuimaan. Nousu oli kuulemma raskas, mutta kaiken väärti. Varmasti, mutta minä en olisi kyennyt nousemaan sinne, kun linnalle meneminenkin otti niin pahasti voimille. Minä menin sitten myöhemmin keskustaan ja lähdimme Margaretin saarelle. Me vain kävelimme ja juttelimme sinä päivänä paljon. Margaretin saarella uitimme jalkoja suihkulähteessä, keskustassa kävimme matkamuistoliikeessä, ravintolassa syömässä, istuskelemassa uima-altaalla ja syömässä vähän lisää. Sen jälkeen jalat olivat jo melkoisen kipeät ja muutenkin olimme jo väsyneitä, mutta halusimme silti nähdä siltojen ja Parlamentin valot. Hitaasti mutta varmasti köpöttelimme sillan yli ja takaisin sekä hostellille. Jalat olivat siinä vaiheessa niin kipeät, että teki mieli itkeä kun käveli.


Sunnuntaina osallistuimme ilmaiselle kommunismikävelykierrokselle. Siihen ei kuulunut niin paljon kävelyä, vaan käppäilimme ainoastaan keskusta-alueella ja pysähdyimme tasaisin väliajoin kuuntelemaan tarinoita kommunismin ajoilta. Kierros oli erittäin mielenkiintoinen, suosittelen lämpimästi! Kierroksen jälkeen lähdin kävelemään Margaret-saarelle, sillä halusin käydä uimassa. Uimala oli todella mukava, siellä oli isoja ja pieniä altaita, liukumäkiä ja suihkuja. Varsinainen kylpylä jäi vielä testaamatta eli pakko päästä käymään vielä uudestaan!


Jos listaisin kaikki ne kaupungit, joissa olen vieraillut, Lontoo olisi ehdoton ykkönen. Kakkossijalla on tällä hetkellä Budapest. Mä todella rakastuin tuohon kaupunkiin ja sen tunnelmaan. Siellä on paljon tekemistä ja nähtävää, eikä nuo kaksi ja puoli päivää riittäneet mihinkään. Tykkäsin siitä, kuinka vanha ja uusi sekä erilaiset kaupunginosat sekottuivat luontevalla tavalla toisiinsa. Tunti jos toinenkin kuluu rattoisasti pelkästään kaupungin monimuotoisuutta ihmetellessä.

Oletko sinä käynyt Budapestissä?
Proudly designed by Mlekoshi playground