Ihana Dubrovnik

31.5.16


Nämä postaukset vähän laahaa jäljessä, sillä kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu, täällä auringossa ei joka hetki tunnu siltä, että jaksaa jäädä sisälle kirjoittelemaan. Mutta nyt on sellainen hetki ja aion tiivistää fiilikseni Dubrovnikista. Oikeastaan onkin parempi kirjoittaa Dubrovnikista näin vähän jälkikäteen, kun on nähnyt muitakin paikkoja, jotta osaa vertailla niitä keskenään.


Dubrovnik on todellinen turistikaupunki. Se koostuu vanhasta kaupungista ja kauempana, sataman lähellä sijaitsevasta uudemmasta keskustasta. Uudessa puolessa ei ole oikein mitään nähtävää, vain kauppoja ja ravintoloita. Mutta jos haluaa ostaa itse ruokaa kaupasta, isommat marketit sijaitsevat juuri tuolla uudemmassa keskustassa. Vanha kaupunki on erittäin suloinen. Sitä ympäröi muurit, joilla voi kävellä kaupungin ympäri. Koska Dubrovnikissa on opittu rahastamisen jalo taito, maksaa myös muureille pääsy. Mutta tässä kohtaa maksaa mielellään. Muureilta on upea näköalat kaupunkiin, läheisille vuorille ja merelle. Lisäksi sieltä näkee hauskoja pikku yksityiskohtia kuten koripallokentän oranssien kattojen seasta.


Vanha kaupunki on myös siitä kiva, että sen oppii parissa päivässä. Siellä on paljon pikkukujia, mutta ne ovat loogisia ja selkeitä. Muurien ulkopuolella on satama, josta lähtee laivoja läheisille saarille ja panorama-ajeluille. Satama oli varsinkin ilta-aikaan upean näköinen, kun näki vastakkaisen rannan valot ja laivat iltahämärässä. Lisäksi kävelimme muurien ulkopuolella olevalle tornimäelle ja toiselle mäelle, josta näki merelle.


Muurille pääsyn lisäksi maksoimme ainoastaan akvaarion sisäänpääsyn nähtävyyspuolelta. Akvaario oli aika hämmentävä paikka, lasikopeissa uiskentelevat otukset yhtä aikaa kuumottivat ja säälittivät. Yhdessä altaassa oli kilpikonna, joka näytti siltä, ettei ollut liikkunut paikaltaan vuosikymmeneen. Paikassa ei ollut meidän lisäksemme muita vieraita kuin yksi äiti lapsensa kanssa. Oikeastaan ihan hyvä, sillä kalat, merihevoset ja kilpikonnat kuuluvat mereen. Luontoa näkeekin paljon paremmin esimerkiksi Lokrum-saarella, joka oli aivan hurmaava paikka. Kerroin tästä enemmän edellisessä postauksessa.


Vaikka emme maksaneet kuin kaupungin muureilla kävelystä, akvaariolipun ja laivamatkat Lokrum-saarelle, rahaa paloi Dubrovnikissa. Koska meidän asunnossamme ei ollut keittiötä, eikä ihminen elä pelkillä banaaneilla ja hilloleivillä, kävimme kerran tai pari päivässä ravintolassa syömässä. Ravintoloita on vanhassa kaupungissa lukemattomia. Niiden taso vaihtelee kovasti. Joissakin paikoissa saa halvalla paljon mättöruokaa, jossain melko edullisesti maittavan annoksen ja jossain kalliilla melkeinpä ei-oota ja surkeaa palvelua. En tiedä, mitä vinkkejä tähän voi oikein antaa. Yksi juttu on kuitenkin selkeä, kannattaa tarkistaa ruokalistasta, sisältyykö hintoihin couvert eli kattausmaksu. Lankesimme eräänä päivänä suomea muutaman sanan puhuneen sisäänheittäjän kutsuihin ja menimme syömään. Annos oli hyvä, mutta hintoihin lisättiin kattausmaksu meille molemmille ja puolentoista litran vesipullo kustansi viisi euroa. Vesi oli ihan järkyttävän kallista kaikissa ravintoloissa, joten pienemmällä sai enemmän limsaa, kaljaa tai siideriä kuin vettä. Tämän ravintolakäynnin jälkeen en maksanut vedestä.


Koska King's Landing -kaupungissa ollaan, Dubrovnikissa otetaan kaikki ilo irti Game of Thronesista. On hämmentävää, kuinka turismimarkkinointi tuntuu pohjautuvan niin kovasti vain viitisen vuotta vanhalle ilmiölle. Ymmärrän, että kyseessä on maailman katsotuin sarja ja moni varmasti saapuukin kaupunkiin sen takia, alun perin meitäkin kiinnosti nähdä, miltä todellinen Kuninkaansatama näyttää, mutta Game of Thrones -kävelykierroksia tarjoneet ”feissarit” ja lukemattomat GoT-krääsäkaupat rupesivat kyllä jo ihmetyttämään. Muutenkin ”feissareita” oli vanhan kaupungin porttien lähellä niin paljon, että kerrankin asunnolta portille kävellessämme saimme sanoa kuusi kertaa ei. Kai se on sitten kannattavaa puuhaa seisoa rivissä tarjoamassa samoja ekskursioita ja kävelyreittejä.


Viimeisenä iltanamme kävelimme mäen huipulle ja katselimme pimeää Dubrovnikia. Tuuli erittäin kovasti ja sai pitää tavaroistaan kiinni, ettei ne lähteneet lentoon. Hetki oli oikein ihana ja tuli vähän haikea olo. Kaikista pikkuvioista huolimatta minä todella viihdyin Dubrovnikissa ja paikka on aivan ihana värikkään historiansa ja luontonsa vuoksi. Dubrovnikiin minä palaan vielä joskus.

Lokrum Islandin tunnelmia

27.5.16

Huhhuh, johan on ollut seikkailuja. Eilen oltiin lähdössä Korčula-saarelta katamaraanilla Splitiin, jossa vietän nyt seuraavat seitsemän viikkoa. Olimme jo menossa hyvillä mielin ostamaan lippuja, kunnes lipunmyyntiäijä kertoi minulle, että katamaraani ei kulkenutkaan sinä päivänä. Olin ihan ymmälläni, sillä olin katsonut aikataulusta sen kulkevan joka päivä. Myöhemmin meille selvisi, että katamaraani kulki toukokuussa vain maanantaisin, tiistaisin ja perjantaisin ja vasta kesäkuun alusta joka päivä. Silloin olin ylpeä itsestäni. 

Onneksi saarelta kulki bussi Splitiin ja ehdimme odotellakin sen lähtöä. Ainoa ongelma oli siinä, että matkassa kesti viisi tuntia. Ensin nimittäin piti mennä autolautalla maihin, ajaa tunti Dubrovnikiin päin ja vasta sitten päästiin laittamaan nokka kohti Splitiä. Matkalla olivat myös passitarkastukset Bosnia & Hertsegovinan rajoilla ja puolen tunnin pysähdys hämärällä parkkipaikalla. Viimein varttia vaille yksi yöllä saavuimme Splitiin ja ajelimme taksilla yöpaikkaamme. Nyt ollaan täällä ja otetaan ihan rennosti. 


Dubrovnikissa tuli siis oltua viitisen päivää. Viimeisenä päivänä ei hirveästi tehty tai nähty mitään, kun piti lähteä liikkeelle satamaa kohti kolmen ison matkalaukun kanssa. Sataman lähettyvillä sitten luimme, menimme sateelta suojaan kahvilaan ja otimme kuvia. Matkassa kesti katamaraanilla vain kaksi tuntia (samoin kuin olisi kestänyt Splitiinkin...) ja olimme illalla Korčulassa.


Tämän postauksen kuvat ovat Dubrovnikin läheiseltä Lokrum Islandilta, jonne kesti matkustaa pikkulaivalla vain vartin verran. Saari oli oikein hieno luontopaikka. Kävimme makailemassa lammen tai minimeren, miksikä sellaista lätäkköä nyt kutsuisi, kivirannalla, luimme, söimme ja jopa minä kävin kastautumassa kylmässä vedessä. Auringonoton jälkeen tutkailimme rantoja ja kasvitieteellistä puutarhaa sekä kävimme vanhassa luostarissa, jonne oli tehty pieni Game of Thrones -näyttely. Paikassa oli myös rautavaltaistuin, jolle oli pakko päästä poseeraamaan.


Monilla matkailusivustoilla kehotetaan vierailemaan Lokrumilla, vaikka oleilisi Dubrovnikissa vain muutaman päivän ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Maisemat ovat hienot ja saarelta löytyy monenlaisia kasveja, pupuja ja riikinkukkoja. Myös minimeri oli oikein hauska ja uskaliaimmat hyppäsivät monen metrin korkeudesta kallionlohkareelta veteen. Sivustoilla myös sanottiin, ettei saarella olisi ravintoloita, mikä ei kyllä pitänyt paikkaansa. Saarella oli useita ravintoloita ja baareja, mutta emme käyneet niissä, koska olimme ottaneet netin ohjeiden mukaisesti eväät mukaan. Onnistui se toki niinkin.


Sellaiset olivat Lokrumin tunnelmat. Meitä toki onnisti muutenkin, sillä päivänä, jolla saarella vierailimme, oli koko Dubrovnkin aikamme paras sää. Emme kuitenkaan palaneet, kun laitoimme ahkerasti aurinkorasvaa, mikä oli oikein hyvä juttu. Myöhemmin palamisilta ei ole vältytty, mutta niistä seikkailuista lisää myöhemmin.

Alkufiiliksiä

20.5.16

Ensimmäinen miltei kuudestakymmenestä Kroatia-päivästä on takana. Ilman kommelluksia emme perille päässeet, mutta nyt olemme masu täynnä asunnon lakanoissa, joten on hyvä mieli. Sykettä tänään nostivat Antin passin hetkellinen katoaminen lentokentällä ja kolmen matkalaukun kantaminen kymmeniä porrasaskelmia - turhaan. Passi löytyi ja majapaikkakin löytyi parin ystävällisen kroatialaismiehen ansiosta. 


Löysin TripAdvisorin ravintolalistalta paikan, jossa tarjoillaan vegaanista ja gluteenitonta ruokaa. Se oli niin täydellinen minulle, että oli pakko lähteä heti testaamaan. Minä tilasin Nishta Restaurantissa riisinuudelia kasviksilla ja Antti bbq-seitanburgerin. Annoksessani osa kasviksista oli vähän ylipaistuneita, muuten annos oli ihan hyvää.


Dubrovnikin vanha kaupunki on ainutlaatuinen paikka. Tykätään molemmat ihan älyttömästi!


Papukaijat tykkäsivät mun hatusta.


Ruoan ja tuskaisen hitaan kaupassakäynnin jälkeen oli pakko mennä käymään asunnolla ja nukkua muutama tunti. Sen jälkeen oltiin valmiit uuteen ravintolakäyntiin. Ennen kämpille menoa eräs sisäänheittäjä sai sinnikkään suomalaisten sanojen toistamisen jälkeen huomiomme ja lupasimme tulla myöhemmin syömään. Paikka oli Restaurant Gusti.  Tilasimme caesarsalaatit kanalla ja mä tykkäsin niin kovasti! Ihan hullun hyvä salaatti maukkaalla kastikkeella. Ruokailun jälkeen tuli vain pieni yllätys, kun vesipullo maksoi viisi euroa ja erikseen veloitettiin vielä kattauksesta. Luin äsken TripAdvisorista arvosteluja kyseisestä paikasta ja se haukuttiin ihan lyttyyn. Olihan nuo lisämaksut harmillisia, mutta mä olin niin tyytyväinen ruoan makuun, ettei se niin kovasti edes harmittanut.


Ruoan jälkeen käppäiltiin jo hämärtyvässä vanhassa kaupungissa ja satamassa. Ihailtiin laivoja, vuorilla olevien talojen valoja, vastarannalla esiintyviä tulennielijöitä, meren aaltoja ja tunnelmaa.


Tässä paikassa on sitä jotakin.
Proudly designed by Mlekoshi playground