Tarina ulkoisesta kovalevystä ja sen hajoamisesta

27.2.16

Kerroin teille edellisessä postauksessa kivasta viestistä, jonka sain. Nyt kun siihen liittyvä episodi on saatu päätökseen, voin kertoa teille koko tarinan.

Olen valokuvannut aktiivisesti kohta viiden vuoden ajan. Toki sitäkin ennen puhelimella ja pokkarilla jonkin verran tuli kuvattua, mutta se oli aika pienimuotoista verrattuna siihen, kunnes sain ylioppilaslahjaksi Canonin järjestelmäkameran. Kesästä 2011 lähtien on siis hyvin paljon kuvia - järkkärillä otettujen lisäksi puhelimella räpsittyjä tilannekuvia.


Helmikuussa pääsimme viimein tekemään vuosikirjaa vuodesta 2015, kun sain viiden viikon odottelun jälkeen tietokoneeni huollosta takaisin. Olimme edenneet kevättä jonkin verran, kunnes ulkoinen kovalevyni, jossa säilytän kaikkia kuviani, alkoi vähän reistailla. Sitä piti yhdistellä koneeseen uudelleen ja uudelleen. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa mietin, että voisin hankkia toisen kovalevyn, jonne säilöisin myös kaikki kuvani. Se jäi kuitenkin pelkän tuumailun tasolle.

Eräänä iltana väsäilin taas mielissäni kuvakirjaa, kunnes kovalevyn yhteys tietokoneeseen katkesi. Otin sitten kovalevyn käteeni ja ajattelin katsoa, mikä sitä rakkinetta oikein riivaa ja yritin laittaa johtoa paremmin, mutta portti tipahti koneen sisään. Kaikki ei ollutkaan ihan kunnossa.


Veimme laitteen seuraavana päivänä erääseen jyväskyläläiseen huoltoliikkeeseen, jossa meille naureskeltiin, kun sanoimme kovalevyn olevan rikki. Uudet muovikuoret vaan päälle ja homma on siinä, meille sanottiin. Lähdimme hoitamaan muita asioita sillä välin, kunnes sain puhelun. "Minulla on huonoja uutisia. Tämä kovalevy on oikeasti rikki, emmekä saa siihen yhteyttä mitenkään? Onko siellä jotain tärkeää?" Onko siellä jotain tärkeää? Ei, siellä oli vain kaikki minun järkkärillä viiden vuoden aikana ottamani kuvat. Kaikki muistot viidestä vuodesta. Kandi, kaikki kaunokirjalliset tekstit, mitä olen sähköisessä muodossa säästänyt. Kaikki videot, jota kakarana pikkuveljen kanssa kuvailtiin. Mikä sen arvokkaampaa voisi olla?

Tietoja kuitenkin voitaisiin yrittää saada takaisin, mutta se vaatisi laitteen lähettämistä laboratorioon ja se maksaisi paljon, jotain kahdensadan ja kahdentuhannen väliltä. Lopetin puhelun tietämättä mitä sanoa. Kuvat ovat minulle kultaakin arvokkaampaa, mutta opiskelijana on hyvä repäistä kaksi tonnia kuvien palauttamiseen. Se ilta oli ihan hirveä. Mä oikeasti itkin, kun olin niin vihainen itselleni, että säilytin kaikkia kuvia yhdessä paikassa ja siitä, että elektroniikka on niin haurasta. Onneksi muut olivat minua järkevämpiä ja alkoivat antaa neuvoa. Emme hoitaneet asiaa enää huoltoliikkeen kanssa, vaan otimme yhteyttä vakuutusyhtiöön.



Annan tapahtuneen ansiosta suuret kiitokset LähiTapiolalle, joka otti asiani hoitaakseen. Lähetimme heidän kauttaan kovalevyn elektroniikkafirmaan Helsinkiin ja tiedostojen palautus suoritettiin omavastuun hinnalla. Tietenkään en voinut tietää, oliko kovalevy niin hajalla, ettei tiedostojen palauttaminen olisi ollut mahdollista, mutta tieto siitä, etten joudu maksamaan kahtasataa euroa pelkästä tilanteen analysoinnista, saati kahtatuhatta euroa palautusprosessista, oli lievästi sanottuna huojentavaa. Pari päivää sitten sain firman lähettämän kryptisen sähköpostin ja torstaina lähettifirmalta kyselyn tekstivietsitse, milloin he saisivat tuotua lähetyksen minulle. Se oli se kiva viesti, josta aloin uskaltaa jo toivoa parasta.

Eilen viiden aikaan lähetti sitten toi paketin ja olin sydänkohtauksen partaalla, kun avasimme pahvilaatikon Antin kanssa. Paketista paljastui uusi, pieni ja näppärä ulkoinen kovalevy ja kirje, jonka mukaan tiedostojen palautus onnistui. Yhdistin laitteen koneeseen ja aloin äkkiä siirtää tiedostoja toiselle ulkoiselle. Kirjaimellisesti itkin. Olin niin onnellinen, etten vähään aikaan ole tuollaista positiivista tunneryöppyä kokenut.

Mitä tästä kaikesta opimme? Ihmiset, hankkikaa vakuutus. Vaikka se saattaa tuntua silkalta rahanmenolta, siitä voi olla suurenmoista hyötyä. Ihmiset, säilyttäkää kuvianne useassa eri paikassa, älkääkä luottako elektroniikkaan. Ihmiset, kuvienkin todellisen arvon tajuaa vasta sitten kun ne on menettämässä. Vaalikaa muistojanne, niin minä ainakin aion tehdä.

Mene pois helmikuu

25.2.16

Nyt tuntuu taas siltä, että mistään ei tule mitään. Täällä blogissa olen taajaan valitellut väsymystäni ja huonovointisuuttani ja nyt se meinaa taas ottaa valtaa minusta. Tällä kertaa tilanne vain on eri, kun lopulta tiedän, mikä minua oikein vaivaa. Aiemmin kerroin teille kilpirauhasen vajaatoiminnasta, johon olen lääkkeitä napsinut jo vuoden ajan. Lääkitys ei kuitenkaan ole vienyt oireita täysin pois. Noin kolme viikkoa sitten minulle tehtiin unitutkimus ja sen jälkeen sain kuulla, että minulla on keskivaikea uniapnea. Olin suorastaan järkyttynyt. Minulla uniapnea? Eikö se ole vanhojen lihavien miesten sairaus? Ei se ole. Se on itse asiassa melko yleinen sairaus, josta moni kärsii tietämättään. Monilla päiväaikainen väsymys etenee niin hitaasti, että siihen tottuu, eikä väsymystä enää huomaakaan. Sitten kun saa hoidon ja olotila paranee, tajuaa vasta, kuinka väsynyt oli ollutkaan. Minä olen väsymykseni kyllä huomannut ja kovasti siitä kärsinyt. Enää en ihmettele sitä ollenkaan, sillä minulla on kaksi väsyttävää sairautta: kilpirauhasen vajaatoiminta sekä uniapnea.


Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että välillä vähän väsyttää. Ja välillä väsyttää vähän enemmän. Nyt kun voimien tullessa hiljalleen takaisin olen lisännyt opintojeni määrää ja muutenkin jaksanut olla enemmän liikkeellä, on väsymys alkanut taas vaivata. Tässä keväällä on ollut aika paljon kaikkea opiskelujen eteen tehtävää. On pitänyt istua luennoilla, lukea artikkeleita ja kirjoittaa tiivistelmiä sekä kirjoittaa kahta esseetä. Välillä kun silmät ristissä aivosumussa yrittää tätä kaikkea, ei siitä välttämättä tule ihan priimaa. Tänään sitten tuntui, että joku opiskelumotivaation osa kuoli, kun kävin esseeohjauksessa ja pitää kirjoittaa yksi essee puoliksi uudestaan, kun en ollut osannut lähestyä aihetta oikealla tavalla ja tulkita erästä tutkimusesimerkkiä oikein. Ei kai siinä. Eilen illallakin väänsin neljä, viisi tuntia yhtä toista esseetä ja tuohon toiseenkin olen käyttänyt ihan tarpeeksi aikaa, mutta ei kun kirjoittamaan se puoliksi uudestaan. Kauniisti sanottuna ärsyttää.


Autostakin oli bensa taas ihan loppu ja kuorin Pallosalaman lumen alta miljoonannen kerran muutaman viikon sisään. Lähdin ajelemaan tankille tyhjenevän tankin varoitusvalon palaessa - lopulta se alkoi jo vilkuttaa. Pääsin sentään tankille asti, enkä jumittunut Pallosalaman kanssa johonkin liikenneympyrään. Ehdin hieman säikähtää sitä.


Sellaista on arki, eikä elämä voi tietenkään aina hymyillä. Nyt kun olen tätä ärsyynnystäni purkanut opiskelukavereille ja tänne blogiin, alkaa jo melkein naurattaa. Tunteet nousee välillä aina pintaan niin voimakkaasti, mutta onneksi ne lähtevät poiskin melko pian. Tätä loppupostausta kirjoittaessa itse asiassa olen aika tyytyväinen, nimittäin:

♥ Join mustaa kahvia, joka sanoo heipat väsymykselle ainakin hetkeksi.

♥ Saan todennäköisesti uniapnean hoidossa käytettävän CPAP-laitteen jo ensi kuussa, vaikka minulle sanottiin, että joudun odottamaan sitä 3-4 kuukautta. Plus soittaessani äsken keuhkopolille sain kiireellisyysmerkinnän tietoihini.

♥ Olen vapun todennäköisesti töissä, mikä tarkoittaa massia. Muutenkin on monta viikonloppua töitä tiedossa tälle keväälle, mistä olen enemmän kuin onnellinen.

♥ Sain yhden kivan viestin, jonka sisällöstä kerron myöhemmin tarkemmin, jahka tiedän enemmän.

♥ Mulla on maailman parhaat opiskelukaverit, jotka tsemppaa aina ja saa lopulta hymyn huulille, vaikka kuinka ottaisi päähän.

♥ Tänään illalla on tiedossa yksi kiva juttu, josta myös kerron myöhemmin enemmän.

♥ Mulla on elämässä kaikki oikeasti todella hyvin. Pikkujutut on onneksi pikkujuttuja.

2nd hand stuff

24.2.16


No niin ja sitten olisi aika aloittaa tämän vuoden tunnustukset vaatekieltohaasteeseen liittyen. Viime vuoden tapaan siis esittelen kaikki vaatteet, mitä on tullut ostettua ja pidän samalla kirjaa, mihin sitä rahaa tuleekaan käytettyä. Tämän postauksen jutut voin esitellä hyvällä mielellä, sillä nämä kaikki on hankittu kirpputoreilta sekä Facebookin roskalavaryhmästä.


Nämä laukut eivät maksaneet minulle kuin vaivan ajella Vaajakoskelle. Jyväskylän roskalava-ryhmässä on tarjolla järjettömästi tavaraa laidasta laitaan, tällä hetkellä jäseniä siellä on 16 077 ja määrä kasvaa jatkuvasti. Koska ihmisiä on paljon, monet hyvät tavarat on ehditty varata, mutta minulla kävi tällä kertaa tuuri. Kukaan ei ollut kommentoinut kolmen laukun kuvaan ja sain ne itselleni. Erityisesti minua kiehtoi tuo etualan hopeinen iltalaukku. Myös tuo musta laukku on ihan kiva, mutta tuo hihna on niin lyhyt, että saa nähdä missä tulee käytettyä. Ruskea laukku ei säväyttänyt niin kovasti. Ehkä odottelen sille sopivaa hetkeä tai laitan sen kiertoon eteenpäin.


Tämän kuvan vaatteiden hankinnasta saisin syytettyä Anttia. Meidän koulumatkan varrella kun on Keskussairaalantien SPR-Kirppis ja sen näyteikkunoita tulee monesti vilkuiltua. Eräänä aamuna Antti bongasi ikkunassa tuon vihreän röyhelöpaidan sinisen hameen kanssa. Asu oli niin vintage-tyylinen, että hän arveli sen kiinnostavan minua. Muutama päivä meni ennen kuin ehdin poikea kirpparille, mutta siellä paita yhä oli. Minun oli testattava sitä ja kun se oli sopiva, se lähti ehdoitta mukaani. Mallinuken päällä ollutta sinistä hametta en tullut testanneeksi ja tuskin se minulle olisi mahtunutkaan. Samalla reissulla kiersin sitten kirpparin läpi ja huomasin tuon vaalean jakun. Sitäkin piti kokeilla ja ihastuin vaatteeseen ikihyviksi. Vaikka kuusi euroa on aika paljon kirpparivaatteesta, tuon ostamista en epäröinyt. Samalla otin mukaan myös hengarissa jakun kanssa esillä olleen leopardikuvioisen huivin. 


Tämän kuvan juttuihin olen myös oikein tyytyväinen. Tuo musta nahkasalkku on ostettu SPR-Kirppikseltä samalla reissulla, kun ostin edellisen kuvan vaatteet. Hintaa tuolla oli vajaa kolme euroa. Mä tykkään tosi paljon tuollaisista salkkutyyppisistä laukuista, mutta mulla ei ole ollut tuollaista sen jälkeen kun H&M:n kympin salkun hihna irtosi suurien kuormieni ansiosta. Eli olen tuosta hankinnasta oikein iloinen. Kengät taas on Kirpparilla.fi:ltä, kun kävin etsiskelemässä arkastelujuttuihini materiaaleja. Hintaa noilla oli kolme euroa ja sopivat jalkaan kuin nakutettu, joten lähtivät meikän mukaan.

Tällaisia juttuja on tullut hankittua. Luku on tällä hetkellä neljä, sillä en laske laukkuja mukaan, mutta halusin ne nyt kuitenkin esitellä samassa postauksessa muiden 2nd hand -löytöjen kanssa. Olen tehnyt muitakin vaatehankintoja ja tulen esittelemään ne myöhemmin, jahka innostusta ja energiaa niiden kuvaamiseen löytyy. Myöskin edellä mainituista askartelujutuista tulette kuulemaan myöhemmin.

Pakko vielä tähän väliin sanoa, että käykää ihmeessä kirpputoreilla. Vaikka isoilla kirppareilla pyöriminen on vähän uuvuttavaa, jos on paljon porukkaa ja pöytiä pitäisi jaksaa penkoa, kannattaa se. Aina ei tietenkään löydä mitään, mutta seuraavalla kerralla voi tärpätä. Kivojen pikkujuttujen löytäminen muutamalla eurolla on kuitenkin niin hauskaa, kun samalla välttää uusien tuotteiden ostamisen. Haastakin nyt teidät lukijani käymään lähiaikoina kirpparilla, ehkä sieltä löytää jotakin kivempaa kuin marketeista tai perusvaatekaupoista!

Ps. Vaihdoin muuten blogin taustakuvan vaaleampaan, sillä olen pitkään halunnut raikkaampaa värimaailmaa. Lisäksi tein uuden bannerin. Nyt on koittanut kevät blogiinkin!

Dieettiajatuksia

21.2.16

Kirjoittelin tammikuussa tavoitteistani pudottaa painoa ja osallistumisestani FitFarmin Superdieetille. Tänään on dieetin viimeinen virallinen päivä, joten ajattelin hieman kirjoitella ajatuksiani ja tuntemuksiani dieettiin liittyen.

Dieetin alussa mulla oli todella suuri motivaatio dieettiä kohtaan. Noudatin ohjeita grammalleen, vaikka olin samaan aikaan ihan hirveässä flunssassa. Se kuvasi motivaationi tasoa. Noin viikon jälkeen olo alkoi olla aika hirveä flunssan ja dieettikituuttamisen ansiosta. Tuntui, ettei keho toiminut ollenkaan ja kaikki oli ihan jökissä. Tämän vuoksi päätin luopua dieetin grammaluvuista ja syödä vähän muitakin juttuja kuin mitä sallittujen ainesten listalla on. Keho heräsi henkiin ja flunssa väistyi.

Millainen dieettini sitten on ollut? Olen syönyt herkkuja jonkin verran. Olen käynyt ravintolassa syömässä Tampereella Astorissa, vuosipäivänä Stefan's Steakhousessa ja äidin kanssa American Dinerissä ja Seppälän lounasravintolassa. Olen käynyt muutamilla kekkereillä, joilla olen syönyt ja juonut vapaammin. Olen syönyt pizzaa ja jonkin verran karkkiakin. Tavallisina arkipäivinä syön aamiaisen, lounaan koululla, illallisen kotona ja pienen iltapalan kotona. En mittaa ruokia grammalleen, mutta terveellisesti kuitenkin mennään.


FitFarmin ohjeiden mukaan liikuntaa olisi pitänyt harrastaa yhteensä kahdeksan kertaa viikossa: neljä aerobista ja neljä lihaskuntotreeniä viikossa. Sain kuulla dieetin aikana uusia juttuja terveyteeni liittyen, kun osallistuin erääseen tutkimukseen. Uutinen oli melko järkyttävä, joten oli pakko höllentää itseeni kohdistuvia vaatimuksia. Tämän vuoksi en mitenkään ole kyennyt tuollaisiin liikuntamääriin, enkä ole halunnutkaan. Olen käynyt kävelemässä, uimassa ja hiihtämässä aina silloin kun siltä on tuntunut.

Mikä sitten on tulos? Painoa ei ole lähtenyt kuin pari kiloa, mutta vyötäröltä on lähtenyt nelisen senttiä. Totaalidieetillä en ole pystynyt olemaan, mutta omien kokemusteni perusteella en sellaista voi suositellakaan. Hiljalleen tehtävät muutokset elintavoissa ovat ainakin minun kohdallani olleet paljon sopivampia keholle sekä paremmin hallittavissa, minkä lisäksi ne ovat saaneet aikaan tuloksiakin. Nopea laihduttaminenhan ei ole kovinkaan terveellistä tai pitkäaikaista. Siksi olen enemmän kuin tyytyväinen dieettiini ja aion jatkaa ainakin kevään loppuun saakka.

Selvennykseksi vielä, että minulla ei ole mitään FitFarmia vastaan. Olen osallistunut kahdelle yrityksen dieetille vajaan vuoden aikana ja olen saanut tuloksia molemmilla kerroilla. Grammalleen annetut ohjeet toimivat alkusysäyksenä, mutta minä en kehoni puolesta pysty noudattamaan ohjeita monia viikkoja. Tämä johtuu osin kehoni tilanteesta sairastelun suhteen. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan nettivalmennuskursseja, jos niistä vain yhtään motivaatiota saa elämäntapamuutoksen aloitukseen.

Mikä on siis minun tapani suhtautua painonpudotukseen? Syö arkipäivisin pelkkää oikeaa ruokaa sopivankokoisina annoksia, herkuttelen joskus, esimerkiksi viikonloppuisin, ihan luvan kanssa. Huono omatunto ja stressi eivät ainakaan edistä painon pudottamista. Älä pakota itseäsi liikkumaan, vaan tee se silloin kuin sinusta itsestäsi tuntuu siltä. Kunnioita itseäsi, omaa kehoasi ja tuntemuksiasi. Niin pääsee pitkälle asiassa kuin asiassa.

Meikkivideopostaus

14.2.16

Joululomalla innostuin katselemaan meikkivideoita oikein urakalla. Erityisesti katselin NikkieTutorialsin YouTube-kanavalta, miten hän sai aikaan upeita meikkauksiaan. Silloin iski innostus tehdä oma meikkivideo. Mä en todellakaan ole mikään mestarimeikkaaja, enkä videontekijä, mutta ajattelin kuitenkin tehdä klipin omista meikkaustottumuksistani. Olkaatte niin hyvät!



Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, millaisia tuotteita meikissäni käytin, esittelen ne tässä kuvien kera. Kuten sanottua, olen erittäin kiinnostunut luonnonkosmetiikasta ja monia tuotteita olen jo hankkinut, mutta aion käyttää kaikki entiset meikit loppuun, joten vielä on kovasti käytössä ei-luonnonkosmetiikkaakin. Ajan kanssa pyrin siirtymään täysin luonnonkosmetiikan maailmaan.


Meikkipohjaan käytin tällaisia tuotteita. Aluksi levitin Lumenen meikinpohjustusvoidetta. Sen jälkeen tein pohjaa Dr. Hausckhan sävyttävällä voiteella. Varjoja olen kokeillut tehdä Lumenen tummalla peitekynällä ja korostukset taiteilen Dr. Hausckhan valokynällä. Kaikki tuotteet levitän kasvoille Iberon miekkisienen palasella. Dr. Hausckhasta ei ole kuvaa, sillä herra oli kuvaushetkellä teillä tietymättömillä, mutta ei anneta sen häiritä.


Luomen meikkaamisessa käytän H&M:n Nudes-luomiväripalettia. Käytin luoman sisänurkkaan vaaleaa sävyä ja ulkonurkkaan tumminta väriä. Häivytin reuna-alueen harmaalla värillä. Levitykseen käytin Iberon luomivärisivellintä. Rajaukset teen Lorealin Super Linerilla. Vaikka niin kovasti luonnonkosmetiikasta olen innostunut, tuota tuotetta tuskin tulen vaihtamaan. Nestemäisellä värillä saa rajaukset tehtyä todella helposti näyttäviksi. Ei voi kuin suositella tuotetta. Ripset meikkasin Laveran ripsivärillä.


Kulmien meikkaamisen aloitin levittämällä Lumenen väritöntä kulmageeliä. Sen jälkeen harjasin pienellä kulmaharjalla karvat ylöspäin. Värin levitin Iberon kulmasiveltimellä ja värinä toimii Nyxin kulmapakkauksen vaaleamman ja tummemman ruskean sekoitus. Tuo kulmaharja on myöskin tuolta Nyxin pakkauksesta.


Kasvojen ihon viimeistelin Laveran puuterilla, jonka levitin Lorealin siveltimellä. Nuo Lorealin siveltimet ei suoraan sanottuna ole kyllä mistään parhaasta päästä. Joskus Facebookin kirpparilta parilla eurolla noita ostin, mutta tuo iso sivellin toimii ihan hyvin puuterin levityksessä. Huulet värjäsin ensin Lumenen huultenrajauskynällä kauttaaltaan, minkä jälkeen levitin Lushin punaisen nestemäisen huulipunan päälle.

Mitäs tykkäsitte meikistä? 

Muistoksi meistä

12.2.16

Kaksi viikkoa sitten lauantaina oli minun ja Antin vuosipäivä. Halusimme hankkia toisillemme vähän pidempiaikaiset lahjat ja mikäs sen parempi kuin mennä kameran eteen ja ikuistaa ihana päivä kuviin. Kuvaamisesta huolehti ihana Anni, jonka kuvauspalveluja suosittelen kaikille, jotka Jyväskylän seudulla haluavat kuvia muistoksi saada.

Aluksi kuvasimme Annin kotona tuolin kanssa, minkä jälkeen menimme Harjulle ottamaan ulkokuvia. Koska sää oli auringon paisteesta huolimatta melko tuulinen, emme tarenneet kauaa juhlavaatteissamme olla. Saimme kuitenkin jonkin verran myös ulkokuvia, mikä on oikein hyvä juttu. Päällä mulla oli Haloselta, alunperin kandijuhlia varten hommattu mekko ja ulkokuvissa sen päällä H&M:n pitsijakku.

Kiitokset vielä tätäkin kautta Annille ikimuistoisesta kuvaushetkestä!


 Tästä on hyvä lähteä aloittelemaan kolmatta yhteistä vuotta.

Esittelyssä Arkham Horror

3.2.16


Olen aina pitänyt kovasti lautapeleistä ja niitä onkin sekä porukoilla että meidän kämpällä Jyväskylässä vinot pinot. Antin myötä on kuitenkin avautunut vielä kokonaan uusi maailma - haastavat, monimutkaiset ja pitkät lautapelit eivät loppujen lopuksi olekaan niin kovin vaikeita.


Viime aikoina olen tutustunut H.P. Lovecraftin alullepanemaan Cthulhu-mytologiaan liittyviin roolipeleihin. Antti kun osti viime kesänä Facebookin nörttikirppikseltä Arkham Horror -pelin, jota muutamat kerrat on tullut pelailtua.


Arkham Horror sijoittuu 1920-luvun Uuteen Englantiin, Arkham-nimiseen kaupunkiin. Pelaajat edustavat erilaisia hahmoja, joilla on omanlaisensa ominaisuudet ja lisävarusteet käytettävinään. Peliä pelataan yhteistyössä lautaa vastaan.


Ajan kuluessa kaupungin kartalle syntyy portteja toiseen maailmaan, josta alkaa lappaa hirviöitä pelaajien kiusaksi. Pelaajat etsivät lisävarusteita ja vihjeitä, joiden avulla suljetaan portteja ja taistellaan hirviöitä vastaan. Kun aikaa kuluu tarpeeksi, Suuri muinainen herää unestaan ja sen lyöminen on yksi, kaikkein epätodennäköisin, mahdollisuus voittaa peli. Suuri muinainen kun pyyhkii yleensä hahmoilla lattiaa. Peli on kuitenkin mahdollista, lisäksi myös todennäköisemmin, voittaa myös lukitsemalla lopullisesti kuusi kohdetta kaupungilta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kohteisiin pysty tulemaan uusia portteja. Kolmas voittotapa on sulkea kaikki laudalle ilmestyneet portit niiden ylittäessä tietyn lukumäärän.


Peli ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Pelaajat saavat laskeskella ja heittää noppaa useampaan otteeseen törmätessään hirviöihin, taistellessaan niitä vastaan, joutuessaan toiseen maailmaan ja sulkiessaan portteja. Kortit ja säännöt ovat luonnollisesti englanniksi, joten kielitaitoakin tarvitaan jonkin verran. Pelissä on mukana myös tarinallisuutta: jokaiseen peliin valitaan oma Suuri muinainen sekä pelaajat valitsevat itselleen omat hahmot, joilla on erilaiset ominaisuudet ja lähtökohdat pelin suhteen. Peli ei kuitenkaan ole mahdoton, kunhan säännöt on kerran oppinut. Aikaa tulee kuitenkin varata reilusti. Yksi peli kestää vähintään kolme tuntia, todennäköisesti tällöin häviää. Voittopeli nimittäin kestää paljon kauemmin.

Vaikka peli on monimutkainen ja opettelu vie jonkin verran aikaa, on se vaivan väärti. Kunhan porukka on sopiva, saa Arkham Horrorista oivallista ajanvietettä!

DIY: kiitollisuuspäiväkirja | Tammikuun kiitollisuuksia

2.2.16

Ennen vuodenvaihdetta tehdyllä Oulun ostosreissulla ostin Tokmannilta pinkin vihkon. Siitä oli määrä tulla minun kiitollisuuspäiväkirjani. Tavoitteena on siis kirjoittaa mahdollisimman monena iltana kymmenen positiivista asiaa kyseisestä päivästä.


En halunnut vihkon kansien olevan paljaat pinkit, joten päätin raapustella jonkinlaista koristetta etukanteen. Googlettelin inspiraation aiheita ja selailin erilaisia piirroskuvia, minkä myötä alkoi hahmottua piirrokseni muoto.


Halusin kuvaan tekstin "kiitollisuuspäiväkirja", joten tuollainen koristeltu laatikko oli mielestäni hyvä idea. Ympärillä oleviin kuvioihin hain mallia kuvista ja osan piirtelin vain omasta päästä. Alkuun piirsin kuvaa lyijykynällä ja sitä mukaa vahvistin tussilla, mitä pidemmälle etenin. Lopulta leikkasin kuvan irti ja kiinnitin sen kontaktimuovilla vihkon kanteen.


Tälläinen lopputuloksesta sitten tuli. Nyt on koristeltu kansi vihkolla. Minä en mikään mestaripiirtäjä tai -askartelija ole, joten tuosta tuli mielestäni ihan hauska. Kiva muutenkin, että on vähän sellainen itse tehdyn näköinen, sellainen se kun onkin.


Ajattelin tänä vuonna nostaa blogiin esille joka kuukausi jotakin kiitollisuuspäiväkirjastani. Näin ollen tulee tännekin koottua monien muiden bloggareiden tavoin niitä pieniä arkisia asioita, jotka tekevät ihmisestä onnellisen.

TAMMIKUUN KIITOLLISUUKSIA

❤ Tacoja aamupalaksi ❤ SpeedRunners-hetki Antin, Villen ja Joelin kanssa ❤ Pääsi sisälle lämpimään ❤ Jaksoin käydä lenkillä ja salilla ❤ Tehtiin banaani-omenalettuja ❤ Saatiin pakattua tavarat ja tuotua Jyväskylään ❤ Kynttilät lämmittää ❤ Saatiin Xbox meille käyttöön ❤ Minulla ja Antilla on toisemme auttamassa kun on kipeä ❤ Ihanat blogit, joista saa inspiraatiota ❤ Omat marjat pakkasessa ❤ YKP:n jälleennäkeminen ❤ Sain luettua ympäristötaloustieteen diat ❤ Selätin makeanhimon ❤ Patterit toimii ❤ Keksin lisätä suolaa ja limemehua veteen ❤ Sain eilen hyvää palautetta kirjoittamastani tiivistelmästä ❤ Downton Abbeyta on vielä paljon jäljellä ❤ Antti teki ruokaa ❤ Keittiö on siisti ❤ Tilasin kolme pizzaa ❤ Amelie oli kiva leffa ❤ Tänään paistoi aurinko ❤

Vaikka välillä kuinka ottaisi päähän, elämä on aika hyvää.

Vuosipäivän juhlintaa

1.2.16

Uusi viikko ja itse asiassa uusi kuukausikin on taas aluillaan. Ihan kiitettävää vauhtia on lähtenyt liikkeelle vuosi 2016.


Lauantaina minulla ja Antilla oli syytä juhlaan, sillä silloin oli meidän toinen vuosipäivä. Sitä juhlistettiin tehden koko päivän kivoja juttuja. Aluksi kävimme kuvailemassa Annin kanssa hänen asunnollaan ja ulkona Harjulla. Ulkona tuuli ihan tajuttomasti, joten kovin kauaa me ei juhla-asuissamme siellä viihdytty, toivottavasti saatiin kuitenkin kivoja kuvia otettua!


Koska valokuvaus oli ulkoistettu tänä vuonna kokeneemmalle, vuosipäivä tallentui muuten vain kännykälle. Kuvaushetken kävimme kahvittelemassa ihanassa Kuokkalan kartanossa. Paikka on todella hieno vanha talo ja ilman pääsymaksua pääsee kahvittelemaan alakerran lukuisiin huoneisiin. Nautimme kartanossa omenaista suklaakakkua ja minä otin teetä Antin hörppiessä kaakaota. Kahvihetken jälkeen kävimme hieman ajelemassa Jyväskylän tuntemattomimmissa kolkissa.


Ajelun jälkeen menimme pysäkille odottelemaan bussia, jolla matkasimme keskustaan. Meillä oli pöytävaraus Stefan's Steakhouseen samaan tapaan kuin viime vuonna ja siellähän syötiin taas oikein pitkän kaavan kautta. Alkupalaksi otin maa-artisokkakeittoa, pääruoalla irtauduin vegaaniperiaatteistani ja ostin pohjanmaalaisesta lihasta tehtyä pihviä maalaisranskalaisilla. Ruoan jälkeen nautimme rommilasit suklaan kera ja jälkkäriksi valitsin suklaafondat-leivoksen minttujäätelöllä. Kaikki ruoat olivat todella herkullisia ja tunnelma ravintolassa on aivan ihana. Ei voi muuta kuin suositella!


Ruokailun jälkeen käväisimme Harry'sissä, minkä jälkeen vanhukset köpöttelivät bussipysäkille ja hurauttivat kotiin lepäämään. Päivä oli oikein onnistunut.
Proudly designed by Mlekoshi playground