Lumen taikaa

30.11.15

Toissa viikon lauantaina Pihtiputaalla ollessani kävin myös pyörähtämässä mallina kameran edessä. Päivä oli ihanan luminen ja menimme Nooran kanssa lintutornin alueelle kuvailemaan. Hihhuloin väliin myös ilman takkia ja vähänhän siinä meinasi kylmä tulla. Lopulta piti laittaa takki päälle ja pipo päähän. Ihan kivoja noista kuvista tuli kuitenkin talvitamineet päälläkin! 


Kameran takana puuhaili Tilauskuvaaja Leppänen. Suuret kiitokset hänelle kuvista!

Mieltä osoittamassa

29.11.15


Mä en ole eläissäni osallistunut mielenosoituksiin, joten nyt lähti rytinällä homma käyntiin, kun tänä viikonloppuna olin mukana kahdessa eri mielenilmauksessa. Lauantaipäivällä osallistuin Jotain rajaa rasismille -tapahtumaan, joka oli vastamielenosoitus Hommafoorumin järjestämään mamuvastaiseen mielenilmaukseen. Puistopuistossa oli melko rauhallinen tunnelma ja siellä kuultiin puhetta siitä, miksei rasismia saa hyväksyä. Paikalla oli noin sata ihmistä.

Enemmän kuitenkin odotin tämänpäiväistä Jyväskylän ilmastomarssia. Pariisin ilmastokokoukselta järkeviä ja tehokkaita ratkaisuja vaativat ihmiset kokoontuivat yliopiston kirjastolle, josta lähdettiin marssimaan kohti Aren aukiota. Matkalla laulettiin, huudeltiin iskulauseita ja nostettiin ilmaan vihreitä sydämiä. Ohikulkijat pysähtyivät katsomaan ja kahviloiden ikkunoissa näkyi kiinnostuneita kasvoja. Päästyämme aukiolle muodostimme ison vihreän sydämen, josta otettiin kuva. Se lähetetään nettivetoomusverkosto Avaazille, joka kokoaa kuvakollaasin ympäri maailman järjestetyistä 2000 ilmastomarssitapahtumsta.

Oli huikeaa olla osa maailmanlaajuista joukkoa, joka haluaa luonnon pelastettavan ennen kuin se on liian myöhäistä. Ja kiitokset Ilonalle ja Paavolle, jotka olivat mukana molemmissa tapahtumissa!

Michael Monroe Lutakossa

29.11.15

Perjantai-iltana menin Ilonan kanssa Lutakkoon katsomaan Michael Monroen keikkaa. En ole koskaan oikein kuunnellut Mikea tai Hanoita, mutta pitihän tuonne keikalle päästä, kun kaveri niin innoissaan hepusta on. Ja keikan tunnelma olikin aivan mahtava. Muutaman kappaleen meikäkin tunnisti setistä, mutta vaikka suurin osa ei niin tuttuja olleetkaan, oli meno niin huikea, että itsekin olin ihan fiiliksissä. Samalla harjoitin hieman keikkakuvausta, mistä pidän niin kovasti. Eipä mulla muuta, antaa kuvien puhua puolestaan!

Materialismionnellisuutta

26.11.15

Välillä on kiva unohtaa kaikki vakava ja velvollisuudet ja keskittyä pieniin kivoihin materiaalisiin asioihin. Aion siis listata nyt, mitä kaikkea pientä on viime aikoina tullut hommattua.


Mä olin kaipaillut meidän pyyhenaulakkoon ihan hirveän pitkän aikaa tuollaisia kylttejä, mutta niitä ei tuntunut löytyvän mistään. Nuo piti hommata jo melko lailla pian muuton jälkeen, mutta aina jotkut pikkujutut jää hoitamatta. Lokakuun alussa kävimme Antin, Ilonan ja Paavon kanssa kuvailemassa Vaajakoskella ja käväisimme paikallisesa design-kaupassa. Sieltä sitten löytyi täydelliset puiset kyltit meidän pyyhkeille. Taisivat kustantaa kaksi euroa per kyltti.


Tuossa pari viikkoa sitten minä ja Antti lähdettiin yliopiston Tilia-ravintolasta puolikuolleina pois ja meitä vastaan tuli kolmen pikkupojan ryhmä. Pojat alkoivat esitellä joulukalenteria ja -kortteja, joita he myivät partiotoimintansa kannattamiseksi. Minä ja Antti vanhoina partiolaisina myönnyttiin heti ja ostettiin pojilta kalenteri. Tänään taas vähän isommat pojat pysäyttivät mut Ruusupuistossa ja myivät Liikunnan riemun poikakalentereita. En voinut taaskaan kieltäytyä. Saa nähdä, mistä tuo lopulta löytää paikkansa.


Aiemmin olikin täällä puhetta, että ostin uudet talvikengät. Nyt kun nämä ovat suunnilleen kuukauden olleet käytössä, pitää vähän hehkuttaa. Nuo on aivan älyttömän hyvät kävellä. Kengät ovat todella kevyet ja ne vaimentavat iskuja asfaltilla kävellessä, joten nuo ovat minut jaloilleni enemmän kuin tarpeen. Vaikka nuo ovatkin tuollaiset terveyskengät, ovat ne silti ihan kivannäköiset, vaikka eivät mitkään muotiluomukset tietenkään olekaan. On kiva, että terveyskenkien ulkonäköön on alettu kiinnittää huomioa. Arcopedicon nettisivuilta löytyy kaikkia kivoja malleja esimerkiksi talvikengistä.


Pihtiputaalla käydessäni olen tehnyt hankintoja apteekista, sillä siellä on käymmissä Orion Pharman kampanja, jossa ostettuaan viisi vähintään yhdeksän euron tuotetta, saa valita lahjan itselleen. Mä olen hommannut vitamiineja, maitohappobakteereja ja tuon Aqualan L -voiteen, jonka lisäksi sain kaupan päälle tuollaisen pienemmän putelin rasvaisempaa versiota. Nyt on sitten mulle tulossa valkoinen Taika-purkki täynnä Orionin tuotteita. Jyväskylän Kicksistä taas kävin hakemassa uuden silmienrajausvälineen, sillä kaikki mun entiset on todella huonoja. Löysinpä sitten toistaiseksi parhaan tuotteen rajausten tekemiseen. Lorealin Super Linerillä on hyvä tehdä rajaukset, sillä pää on sopivan paksu ja tuote mukavan nestemäistä, jotta saa näyttävät rajaukset tehtyä.

Tällaista pientä materiaalionnellisuutta tähän väliin, nyt ryhdyn tekemään yhden kurssin verkkotenttiä. Toivottakaa onnea matkaan!

Levottomuutta

26.11.15


Osasin odottaa sitä. Kun ruumis alkaa heräillä henkiin, on aika kamppailla päätä vastaan. Tässä sitä nyt ollaan. Kahden vuoden väsymys on taisteltu läpi tahdonvoimalla ja mielen lujuudella. Nyt kun voimia alkaa olla kehossa enemmän, voi mieli hellittää. Eikä se ole helppoa.


On niin hassu olo. On outoa kun luentojen jälkeen voi tehdä jotakin. Ei tarvitse kiirehtiä sohvalle makaamaan huonoa oloa pois. Voi tehdä mitä haluaa. Maailmassa on niin paljon vaihtoehtoja ja ne kaikki näyttävät olevan viimein edes jollain tavalla mahdollisia minullekin. Mieli ei ymmärrä tätä ja päässä viuhuu tuhat ja sata ajatusta koko ajan.


On hirveän levoton olo. Tuntuu, että on mahdotonta keskittyä koneella olemiseen, tenttiin lukemiseen tai yhtään mihinkään. Parasta on olla liikkeellä. Tekisi mieli vain kävellä ja mennä. Haaveilen koko ajan juoksumatosta ja siitä, että saisin pitkästä aikaa rehkiä kunnolla. Mutta en ole varma uskallanko. Ei ole järkevää lähteä hapuilemaan suuria, kun voimat kuitenkin vielä ovat niin kovin vähäiset. On vain niin vaikeaa odottaa.


On niin outoa, kun tuntee taas niin voimakkaasti. Ilon ja surun. Innostuksen ja kaipauksen. Ennen sumu peitti alleen kaiken tunteen ja suurin toiveeni oli saada nukkua. Nyt ei enää nukutakaan, vaan sydän pamppailee ja mielen lisäksi ruumis alkaa olla valmiina seikkailuihin. Tekisi mieli mennä ja mennä. Elää ja yrittää unohtaa väsymyksen sumun, joka piti minua otteessaan niin pitkään. Mutta pelottaa unohtaa, kun ei tiedä, palaako se takaisin.

Blogiystäväkirjavastaukset

23.11.15

SUOSIKKI...



Kaupunki? Lontoo on paras kaupunki maan päällä!

Lomakohde? Iki-ihanan Iso-Britannian sijaan vastaan Yhdysvallat, sillä mä niin kovasti haluaisin lähteä sinne kunnon road tripille ja kiertää laajaa valtiota ja nähdä erilaisia paikkoja.

Biisi? Tiisun Uusi aika pyörii ainakin päässä ihan tehokkaasti. Kaikkien aikojen parhaita biisejä on Green Dayn Peacemaker. (Terveiset Suskille, sun vastaus oli tähän Fall Out Boyn Uma Thurman, mäkin koukutuin siihen, ihan mahtava biisi!)

Ravintola ja annos? Jyväskylässä Taikuri on aivan ihana paikka. Sieltä saa taskuja, burgereita, ranskalaisia ja salaatteja. Parhaan siitä tekee se, että sieltä saa vegaanista gluteenitonta ruokaa, joka maistuu todella hyvältä. Suosittelen!



Juoma? Mehua voisin juoda vaikka kuinka paljon. Alkoholillisista valkoviini on parasta, valkoviineistä parasta on Bird's Tree.

Leffa? The Great Gatsby.

Asu? Hame, löysähihainen kauluspaita, sukkikset ja pipo päähän!

Meikkituote? NYXin kulmakarvapakkaus. Ihanat puuterimaiset värit ja kätevä sivellin.

Hiustuote? Four Reasonsin syväpuhdistava shampoo.



Tv-sarja? Modern Family ja Downton Abbey on menossa tällä hetkellä. Lost on kaikkein paras sarja. True Blood ja HIMYM on myös suosikkeja!

Kirja? Fitzgeraldin Kultahattu.

Sovellus? Aloitin taas heiaheia.comin käytön, kun olen jaksanut liikkua jonkun verran. Tällä hetkellä motivaatio on korkealla ja tykkään tuosta sovelluksesta kovasti.

Instagrammaaja? loeybug on kiva instagram-tili!

Aamurutiinisi? Mulla ei ole tällä hetkellä mitään tietynlaisia aamurutiineja, sillä aamut vaihtelee keskenään tosi paljon. Olisi kiva tehdä kunnon aamupala aina, mutta ei meinaa aika riittää siihen, niin nappaan sitten banaanin tai teen pikaisesti jonkun leivän.



***
Mitä vaatekaapistasi löytyy? Sekavia vaatepinoja. Tummia farkkuja, neuletakkeja, pin-up -mekkoja, kirppkseltä hommattuja vaatteita, korillinen sukkahousuja,

Mitä pakkaat mukaan matkalle? Paljon lääkkeitä, kameran, vaatteita ja netistä tulostettuja karttoja.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Löhöän sohvalla ja olen koneella, joskus saatan laulaa.

Mitä laukustasi löytyy aina? Kännykkä, avaimet, lompakko ja purkkapussi.

Viimeisin sisustusostoksesi? Öööö, olisko 20 senttiä maksanut pikkuruinen kahvitaulu Sepänaukion kirppikseltä.


Viimeisin WhatsApp-viesti? YKP15-ryhmään näköjään tullut: "Parsonsin jälkee :D"

Kotikaupunkisi paras paikka shoppailuun ja syömiseen? Jyväskylässä kaikki oleellisimmat shoppailupaikat löytyy Forumista ja Jyväskeskuksesta. Seppälässä on kivoja isoja kirppareita. Syömässä kannattaa käydä edellä mainitussa Taikurissa, Jalossa tai American Dinerissä.

Mitä ostoslistallasi on tänä syksynä? Eipä oikein mitään erityistä. On tullut ostettua vitamiineja, ruokaa, talvikengät ja laukku.

Paras tapa tuhlata 50 euroa? Lähteä YKP-kavereiden kanssa ulos ja ostaa parit drinksut Rumassa.

7 neuvoa sisäiseen kauneuteen

21.11.15

Blogit ovat täynnä ohjeita ja vinkkejä, joiden avulla tulla kauniiksi. On meikkausvinkkejä, treenausniksejä, ruokavalio-ohjeita, kampaustutoriaaleja ja päivän asuja. Mutta kuka auttaisi ehostamaan sisäistä kauneutta. Antaisi vinkkejä siihen, miten olla parempi ihminen itselle ja ympärillä oleville. Kuinka lopettaa täydellisyyden tavoittelu pinnallisissa asioissa ja kiinnittää huomio siihen, mitä sisällä on. Miten kehittää itseään ihmisenä. En tiedä lopullista vastausta, mutta ehkä näistä voisi lähteä liikkeelle.


Tutustu itseesi. Yhden elämän aikana ei opi tuntemaan oikeasti kovinkaan paljon ihmisiä, mutta jos tulee tutuksi yhden kanssa, se on jo hyvin. Omaa käytöstä, tunteita, haluja ja toiveita on joskus hankala ymmärtää. Joskus tulee mietittyä, miksi minä olenkaan tällainen, miksen tuollainen kuin muut. Kokeile elämässä erilaisia asioita, lähde mukaan erilaisiin haasteisiin ja projekteihin. Tunteet kyllä kertovat, mitkä päätökset olivat oikeita, millä poluilla kannattaa jatkaa ja mitkä vaihtaa joihinkin toisiin.

Hyväksy itsesi. Älä etsi hyväksyntää muualta. Se on loputon suo. Maailmasta löytyy aina ihmisiä, jotka eivät pidä sinusta. Heille olet liian lyhyt, liian hiljainen, liian lihava, liian fiksu, liian kovaääninen, liian huoleton, liian tavallinen. Etsi hyväksyntä itsestäsi. Tee asioita, joista nautit. Ole lähellä niitä ihmisiä, jotka rakastavat sinua aidosti. Älä itse etsi jatkuvasti kehostasi tai luonteestasi pikkuvikoja ja kehittämiskohteita. Jos olet johonkin asiaan tyytymätön itsessäsi, muuta se. Jos et pysty vaikuttamaan ominaisuuteen, hyväksy se osaksi sinua.


Ole avoin muita ihmisiä kohtaan. Oletko sellainen, joka osaa muutaman sekunnin ensitapaamisen jälkeen sanoa, millainen joku ihminen on ja pidätkö hänestä vai et? Minä myönnän olleeni ennen sellainen. Tein pitkälle meneviä johtopäätöksiä ihmisistä hyvinkin äkkiä. Olin hirveän kriittinen ihmisiä kohtaan. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut olleeni hirvittävän väärässä joidenkin ihmisten kohdalla. Kun on alusta asti avoin ihmisiä kohtaan, näyttäytyy itsekin varmasti paljon avoimempana ja miellyttävämpänä persoonana. Kun ei etsi hyväksyntää muualta, voi suhtautua ihmisiin paljon rennommin.

Tutustu mahdollisimman moniin ihmisiin. Kun tunnet paljon erilaisia ihmisiä, et vaadi keneltäkään täydellisyyttä. Kukaan yksittäinen ihminen ei tunnu onnen edellytykseltä, etkä vaadi häneltä täydellisyyttä. Lisäksi opit paljon ihmisluonnosta, maailmasta ja elämästä, kun tunnet paljon erilaisia ihmisiä eri lähtökohdista ja elämäntilanteista. Opit samalla paljon myös itsestäsi.


Aseta itsesi toisen asemaan. Monesti kuultu neuvo, joka on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tee muille niin kuin toivoisit itselleni tehtävän on periaatteena hieno ja helposti hyväksyttävä, mutta käytännössä voikin olla hankalampaa. On vaikea antaa muille asioita ja etuja, kun tuntuu, ettei niitä saa itsekään. Oma etu pitäisi kuitenkin pystyä unohtamaan ja iloita siitä, että toiset saavat.

Älä vertaile itseäsi muihin. Aina on olemassa joku kauniimpi, laihempi, rikkaampi, lahjakkaampi ja menestyneempi ihminen kuin sinä. Jollakin mittapuulla katsottuna kadehdittavaksi koetut henkilö ei välttämättä ole niin hyvä muilla elämän osa-alueilla. Sinulla on omat vahvuutesi ja hyvät puolesi. Kun keskityt vain itsesi kehittämiseen ja omiin ominaisuuksiisi, säästät paljon energiaa ja olet tyytyväisempi omaan elämääsi.

Matkaile. Silloin opit uutta paitsi muista maista ja itsestäsi, myös ylipäänsä ihmisyydestä. Mielestäni sisäisen kauneuden pilaa helpoiten täydellisyyden tavoittelu ja inhimillisyyden unohtaminen. Kun näkee erilaisia paikkoja ja tilanteita, ymmärtää, ettei elämässä tärkeintä ole täydellisyyteen pyrkiminen, vaan elämä itsessään. Omat tavat saattavat tuntua naurettavilta ja alkaa ymmärtää sen, kuinka erilaiset vaatimukset ja pakot ovatkin todellisuudessa ihmsiten aikaansaamia ajatusmalleja, joita voi rikkoa ja muuttaa.

Kiinnitä muutaman seuraavan päivän erityisesti huomiota omiin ajatuksiisi ja peilaa näitä neuvoja niihin. Monet ajatuksemme ja niissä piilevät vaatimukset tuntuvat pakottavilta, mutta niitä on mahdollista vastustaa. Kannttaa pohtia, mikä tekeminen ja elämäntapa on itsensä mielestä nautittavaa ja toteuttaa niitä sen sijaan, että yrittäisi luoda täydellistä ulkokuorta. Loppujen lopuksi sisäinen kaunes tekee meidät paljon onnellisemmiksi kuin ulkoinen loisto.

Ensilumi ja -salillakäynti

20.11.15

Tänään satoi lunta. Näin tämän talven ensimmäiset lumihiutaleet. Musta ja synkkä maailma sai hennon valkoisen peitteen ylleen. Ainakin hetkeksi.


Saavuin eilen bussilla Pihtiputaalle. Olen täällä sunnuntaihin asti ja monenlaista ohjelmaa on tiedossa. Eilen pikkuveli houkutteli minut salille. Tosin mua ei kyllä hirveästi tarvinnut houkutella, kerran se kysyi ja minä olin innokkaasti mukana. Salilla käyminen oli aika tunteita herättävä reissu. Kolmisen vuotta sitten tajusin ryhmäliikuntatuntien ja kuntosalikäyntien hienouden. Liikunta oli aina aiemmin ollut pelkkää pakkopullaa, mutta yhtäkkiä pidin salilla käymisestä, painojen nostelusta, itseni koettelemisesta ja selkeästi havaittavista muutoksista. Jäin koukkuun liikuntaan.


Sitten tuli sairaus. Vei vähitellen kaikki voimani, toi väsymyksen, huimauksen ja huonovointisuuden. En voinut enää käydä salilla. Olisin halunnut, mutta en voinut, sillä vähäinenkin liikunnan aiheuttama lämmönnousu ja hikoilu sai aikaan huomattavan huimauksen. En jaksanut tehdä mitään ja liikunta jäi.


Mutta nyt. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen minulla on sellainen olo, että voin liikkua jälleen. Jaksan kävellä yliopistolle, keskustaan ja takaisin kotiin. Olen jaksanut käydä uimassa. Ja eilen kävin kuntosalilla ensimmäistä kertaa niin kovin pitkään aikaan. Tuli hirvittävän nostalginen olo, sillä reilut pari vuotta sitten tuli käytyä Pihtiputaankin salilla melko paljon. Olin niin onnellinen, kun jaksoin tehdä lämmittelyn crosstrainerilla, nostella pieniä painoja ja pysyin puoli minuuttia lankussa polvet maassa.


Voimat ovat hirvittävän vähäiset, kunto on ihan nollassa ja kiloja kehosta löytyy, mutta jaksoin kuitenkin kuntoilla salilla. Siitä tuli niin hyvä mieli ja inspiraatio, että huvittaisi lähteä salille vaikka heti. Mutta nyt täytyy malttaa. Pitää kuunnella omaa kehoa ja mennä sen mukaan. Olen toipilas vielä pitkään. Enkä tiedä, vaikka lamaannuttava väsymyskausi iskisi takaisin jo vaikka ylihuomenna.


En tavoittele suuria. Olen vain niin onnellinen näistä muutamista viikoista, joiden aikana olen jaksanut liikkua enemmän. Ja toivon niin kovasti, että se jatkuisi. Että hiljalleen voisin lisätä liikuntaa ja saisin voimia takaisin. Että pystyisin jälleen tekemään asioita, joita muutkin tekevät.

Rakasta, älä vihaa

14.11.15

Tämä päivä on ollut ihana, kun on saanut vaan köllötellä kotona. Tilattiin Mariasta pizzat, tuijotettiin Modern Familyä ja otin kunnon pitkät päiväunet. Tämmösiä löhöilypäiviä kyllä tarvii kaiken kiireen ja häsellyksen keskelle. Vaikkakin kiire tuntuukin ihan absurdilta käsitteeltä mun elämässä. Miten mä jaksan olla liikkeessä niin paljon, että sitä voi sanoa kiireeksi?


Mä oon ollut tällä viikolla ihan hirveän onnellinen. Vähän on välillä hassu olo, jotenkin levoton ja outo, kun ei tarvitsekaan luennon jälkeen juosta kiireellä kotisohvalle makoilemaan huonoa oloa pois. On voimia, aikaa ja mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä. Tuntuu, että niitä mahdollisuuksia on ihan liikaa, voin valita, mitä teen, enkä yrittää hampaat irvessä saada juuri ja juuri aikaiseksi kaikkein välttämättömimmät asiat.


Vaikka pääkopan hämmennyksestä aiheuttamat tunteet ovat vähän häiritseviä, muuten olen ollut niin onnellinen. Tällä viikolla oli YKP:n fuksien ja henkilökunnan lyhtyilta, jossa syötiin, juotiin viiniä ja juteltiin kaikenlaista, Fakultiteettirock, jossa hengailin Ilonan ja Paavon kanssa, YKP-kommuunin tuparit ja eilen Vaatekaapin kamaluudet -sitsit yliopistolla. Eilen varsinkin oli niin onnellinen olo tuparien jäljiltä, sillä siellä oli niin hauskaa ja myöhäisestä nukkumaanmenon ajankohdasta huolimatta minulla oli melko energinen olo. Sain opintosuoritusotteeseeni pari kurssimerkintää hyvin arvosanoin ja suunnittelin tuleville päiville monta vegaaniateriaa.


Tänään on ollut vähän heikompi olo ja Pariisin tapahtumat ovat laittaneet miettimään ja suremaan maailman tilannetta. Ei voi oikein ymmärtää sitä tosiasiaa, että maailma muuttuu koko ajan epävarmemmaksi ja turvattomammaksi paikaksi. Kaikesta huolimatta on kovin kiitollinen olo kaikesta hyvästä, mitä elämässä on. Ihmisistä ympärillä, ainakin toistaiseksi parempaan suuntaan menevästä terveydestä, uudesta ruokavaliosta, blogien aiheuttamasta inspiraatiosta ja opiskeluista. Elämässä ja maailmassa tapahtuu välillä niin paljon pahoja asioita, mutta pitää muistaa, ettei vihaan kannata vastata vihalla. Pitää olla kiitollinen siitä mitä on ja pitää huolta ihmisistä ympärillä. Rakkaudella ja positiivisuudella saavutetaan paljon enemmän kuin vihalla ja pelolla.

Erilaisia päiviä

12.11.15

Eilen minä olin luennoilla yhdeksästä kolmeen. Kolmelta näin Anua ja Moonaa, join smoothien ja kävin syömässä kasvispizzaa. Puoli kahdeksan aikoihin olin Lutakossa ja katsoimme Ilonan kanssa pari keikkaa Fakultiteettirockissa. Kävelin Jyväsjärven rantaa pitkin kotiin.

Tänään menin yhdekäksi kirjastolle ryhmähaastatteluun, joka kesti puolitoista tuntia. Sen jälkeen luin sosiologiaa ja maha ammotti tyjyyttään, menin syömään. Luin muutaman sivun sosiologiaa ja lähdin kotiin. "Käväisin" sähköpostissa ja pelasin Hearthstonea. Illalla lähdetään tupareihin.

Viime viikon maanantaina hyppäsin aamubussiin Pihtiputaalta ja kävin Antin kanssa yliopistolla syömässä. Pakkasin tavarat ja kävelin naapuriin Lauran asunnolle. Joimme viiniä ja laittauduimme. Otimme muutaman kuvan. 


Ihana Siltsu

10.11.15


Toissa viikonloppuna sunnuntaina minä ja äiti kävimme katsomassa Jari Sillanpään keikkaa. Mies tuli bändeineen Pihtiputaalle, joten pitihän sitä päästä katsomaan. Äiti osti lipun mulle synttärilahjaksi.


Ennen keikkaa olin todella innoissani, vaikka minulla ei mitään erityisempaa mielipidettä artistista ollutkaan. Toki tunnetuimmat kappaleet Satulinnat ja Bum bum bumit tiedän, mutta vanhoista en juurikaan sen enempää. Uudesta musiikista minulla oli käsitystä, sillä Ville kuunteli yhdessä vaiheessa melko paljon Tanssii kuin John Travoltaa, joka on mielestäni melko menevä kipale. Sitä odottaen ja päässäni pyöritellen menin keikalle.


Keikka oli kaikinpuolin positiivinen yllätys. Oletinkin Siltsulla olevan lavakarismaa ja sitähän löytyikin. Miehen olemus oli koko keikan ajan todella rento, eikä häntä hengästyttänyt ollenkaan, vaikka välillä innoistui hyppimään ja tanssimaan laulun ohessa. Muutenkin Siltsu oli oikein suloinen ja hymyili paljon, mikä sai yleisönkin hyvälle tuulelle.


Keikka alkoi menevällä Siltsun versiolla Cheekin Liekeissä-biisistä. Keikan aikana vanhoista kappaleista kuultiin Valkeaa unelmaa sekä perinteinen Satulinna "salsamusiikkiversiona", minkä lisäksi yleisö pääsi laulamaan. Italiankielinen Quién Será -veto oli hauska lisä. Keikan aikana kuultiin myös muutama muu vanhempi kappale, joita en tuntenut. Kun Travolta-biisi pärähti soimaan, meikä oli ihan innoissaan.


Uudelta levyltä kuultiin myös Sinä ansaitset kultaa, Elämäsi tärkein ilta ja Muuri. Radiossa on Kulta-biisiä vissiin soitettu enemmältikin, minkä minä olen skipannut ihan täysin, sillä viimeaikainen radionkuuntelu on meikällä ollut aika minimissään. Tutulta se kuitenkin kuulosti ja se oli aivan älyttömän hienonkuuloinen. Rakastuin Paula Vesalan tekemään Muuri-kappaleeseen ensi kuulemalta ja nyt sitä on tullut popiteltua kotona aivan kuten muitakin uuden levyn biisejä.


Keikalla kuultiin toki Malagaan-kappale, minkä jälkeen Siltsu yllätti ja veti Gangnam Stylen. Siinä vaiheessa viimeistään Siltsu oli vienyt sydämeni. Porukka oli ihan fiiliksissä ja eräs äiti meni lavan luo ottamaan kuvaa, minkä jälkeen pikkutyttö meni lavan eteen joraamaan ihan kunnolla. Tuli niin hyvä mieli siitä näystä ja biisistä.


Kestoa keikalla oli reilu puolitoista tuntia väliajan kanssa, mikä oli mielestäni melko lyhyt. Tuntui kuin olisi vasta päässyt vauhtiin ja sitten kaikki olikin ohi. Muuta moitetta keikasta on vaikea keksiä. Kyllä tuo Siltsu aika karismaattinen kaveri on!
Proudly designed by Mlekoshi playground