Tilaus NordicFeeliltä

30.6.15

Huh! Olipas hauska peli-ilta kavereiden kanssa. Pelattiin Arkham Horroria useampi tunti meidän olohuoneen lattialla. Sen parissa on viime päivinä tullut vietettyä aikaa melko lailla tehokkaasti. Nyt laitettiin peli kuitenkin pakettiin viemästä puolta olohuoneen lattiatilasta.

Mutta sitten itse asiaan. Kävin eilen hakemassa Mattilan Siwasta minulle tulleen NorcidFeelin paketin. Se oli saapunut jo joskus viikko sitten, mutta en ollut täällä sitä noutamassa, joten sain vasta nyt uutukaiset käsiini.


Tilatuista tuotteista eniten odotin kulmakarvoille tarkoitettua meikkipakkausta, Nyxin For Everyonea. Se sisältää neljä eriväristä kulmaväriä, siveltimen ja harjan sekä muotteja. Kokeilin noita muotteja, mutta niistä ei kyllä ainakaan ensimmäisellä käyttökerralla ollut muuta kuin haittaa. Väri sen sijaan tuntui erittäin laadukkaalta ja hyvin levittyvältä H&M:n ruskean luomivärin jälkeen.


Paketissa olivat mukana myös Biothermin kasvoille suunnattu puhdistusmaito sekä Victoria's Secretin Vanilla Lace-niminen vartalotuoksu. Kasvojen putsausvoidetta en ole ehtinyt kokeilemaan vielä, mutta tuota vartalotuoksua olen suihkautellut jo parikin kertaa. Aivan ihana vaniljainen, mutta hieman kuitenkin liian voimakas ja pistävä sivutuoksultaan minun makuuni. Käytettyä varmasti tulee, mutta pitää valita ehkä eri tuoksu seuraavalla kerralla. Kaupantekijäisiksi sain tuollaisen Nyxin huulikiillon.


Piti vähän meikkailla tuossa äsken, jotta pääsin testailemaan kulmasettiä. Pakkaus on todella hyvä, mutta tuntuma tuollaisessa pikkusiveltimessä on eri kuin Iberon pidemmässä versiossa, joten vähän vaatii harjoittelua, että tuolla saa täydelliset kulmat aikaan. (Jos nyt sellaisia osaan vielä tehdäkään.) Innolla odotan seuraavaa meikkauskertaa ja harjoittelua uuden siveltimen kanssa!

Sellainen oli ensimmäinen tilaukseni NordicFeeliltä. Hinnat ovat tosiaan huokeammat tai samanarvoiset kuin muissa verkkokaupoissa. Esimerkiksi Biothermin puhdistusmaidon on alkuperäinen hinta MyLook-verkkokaupassa on 34,75 euroa, kun taas itse maksoin NordicFeelin kautta tuotteesta 25,50 euroa. Nyxin kulmapakkausta ei ole saatavilla missään muualla, tosin tuote taitaa olla loppuunmyyty NordicFeelissäkin tällä hetkellä. Victoria's Secretin tuoksuja ei ole yleisesti ottaen myynnissä suomalaisissa verkkokaupoissa kuin Cdon.comissa. Lisäksi NordidFeeliltä tilatessa yli 58 euron tilauksisaa ei tarvitse maksaa postikuluja. Kaiken kaikkiaan valikoima on laaja ja hinnat ovat kohdillaan. Kannattaa siis kokeilla!





Hyviä uutisia

29.6.15

Nyt on ihan hassu olo. Minä pääsin opiskelemaan Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselle yhteiskuntapolitiikkaa. Aurinko porotti koko päivän ja alkaa tuntua kesältä. Takana on elämäni ensimmäinen Provinssi ja tällä viikolla menen töihin Ruisrockiin.


Viime aikoina on siis tapahtunut ihan uskomattoman paljon. Olen ihan hämilläni ja niin kovin kiitollinen tästä kaikesta, mitä saan kokea. Ja samalla ihan hirvittävän väsynyt rymyämisen ja tunteiden vuoristoradan vuoksi.


Eilen palailin reissuiltani takaisin Jyväskylään ja aloimme Antin kanssa opiskella Face-kirpparilta hommattua Arkham Horror -peliä. Todella monimutkainen, mutta älyttömän koukuttava. Aloitimme tänään uutta peliä ja pelasimme kolme tuntia, mutta silti pääsimme vasta alkuun. Varsinainen aikasyöppö.

Tällaista tänne kuuluu tällä hetkellä. Jotenkin on vain niin hämmentynyt olo. Mä en meinaa uskoa, että sain sen opiskelupaikan. Jes!

Maanantai kahdeskymmenestoinen

22.6.15


Ajelin eilen Pielavedeltä juhannuksen vietosta Pihtiputaalle. Täällä nyt sitten kuuntelen sateen huminaa kattoa vasten ja raavin kärsineitä sääriäni. Mun jalkojen ja käsien iho näyttää oikeasti aivan järkyttävältä tällä hetkellä. Itikat ovat pistelleet kaksi edellistä viikonloppua ihan täysillä ja allergiani vuoksi iho hieman ylireagoi. Tällä hetkellä täällä sisällä ei ole yhtäkään hyttystä eilisillan jahdin ansiosta, mistä olen aika lailla onnellinen.


Muutenkin on tietysti hieman väsynyt olo juhannuksen jäljiltä, muttei niin pahasti kuin kuvittelin. Pitäisi käydä hoitamassa muutamia asioita tuossa kylällä ja illalla meidän piti mennä mökille, mutta saa nähdä laantuuko tuo sade tuosta vai onko tiedossa koti-ilta. Mitenkähän käy myös huomiselle suunnitellulle mattojenpesuhetkelle?


Keskiviikkona koppaan Pallosalaman kyytiin pari leidiä ja lähdetään niiden kanssa kohti Seinäjokea. Tarkoituksenamme on mennä hurmaamaan Matt Bellamy. Tai sitten Musen jäbät hurmaa soitannollaan meidät. Sekin käy.


Sunnuntaina suuntaan takaisin Jyväskylään ollakseni siellä muutaman päivän ja lähteäkseni sitten taas tien päälle. Olen ihan hirveän onnellinen näistä mahdollisuuksista, mutta samalla hieman pelottaa miten kaikki sujuu ja kuinka voimat riittää. Mutta halua tehdä, nähdä ja kokea on niin paljon, että se toivottavasti antaa energiaa. Ja kesällä jos milloinkaan täytyy ihmisen elää.


Pääsykokeiden tulosten julkaisemiseen on 11 päivää. Jännittää ihan tajuttomasti. 


Sade näköjään lakkasi tämän postauksen kirjoittamisen aikana. Täytyy vissiin nyt lähteä kylille, jos meinaa kuivana saada asiat toimitettua. Voi tätä kesää. ♥

Juhannuspostaus

21.6.15

Vuoden 2015 juhannus koostui...


♥ kauniista maisemista, auringonnousuista ja -laskuista


♥ hauskoista pelihetkistä, joissa tuli pelattua Isäntä vs emäntää (kuvassa emäntäjoukkue), Aliasta ja Tuttu juttua


 ♥ vaihtelevista säistä - saimme aurinkoa



♥ sekä vettä


♥ hyvistä ruuista ja leipomuksista


♥ shortseista ja sukkahousuista


♥ amerikkalaisesta jalkapallosta (luistin) sekä olympialaisista (osallistuin), jonka lajeja olivat Alias, saappaanheitto, tikanheitto ja Mölkky 


♥ raikkaista juomista


♥ parin karvaisen kaverin toilailuista


♥ ja tämän porukan seurasta.

Kiitos ♥

Kotirouvailua

16.6.15

Huhhuh. Vaikka meillä 2010-luvun leideillä on aika paljon tekniikan tarjoamaa apua kotiaskareiden hoidossa verrattuna sata vuotta sitten eläneisiin kohtalontovereihimme, voisi silti pienenkin asunnon ylläpitoon kuluttaa päiväkausia. Tänään olen laittanut ruokaa, vaihtanut petivaatteita, imuroinut, järjestellyt paikkoja ja pessyt pyykkiä niin monta koneellista, että koko kämppä on verhottuna märillä petivaatteilla. Ja tähän on kulunut aikaa melkoisen paljon. (Aloitin projektin jo eilen.) Nytkin pyykinpesukone hurisee ja keittiön altaassa tiskivuori odottaa valloittajaansa. Tämän ohella olen kuitenkin yrittänyt vääntää projektiakin taas vähän eteenpäin.


Miksen minä voisi olla sellainen kätevä emäntä ja näppärä neiti, jonka koti on koko ajan tiptop, tavarat oikeilla paikoillaan siististi, eikä tietoakaan pölypalleroista missään. Nyt voin tietysti vedota sairauteeni, joka tänään on taas muistuttanut olemassaolostaan enemmän kuin vähään aikaan. Mutta kun se ei ole oikeasti siitä kiinni. Minun huoneeni ja kotini ei ole ikinä ollut tiptop. Ehkä joinain päivinä, kun on ollut tulossa käymään enemmän vieraita, mutta muuten asuinpaikkani on aina näyttänyt melko asutulta. Ei kai siinä sen kummempaa ihmettelemistä ole, minä vain olen tällainen.


Meinaa vain olla huono mieli, koska tänään on ollut heikko olo. Tekemistä riittäisi, mutta päässä keinuttaa ja väsyttää ihan liikaa. Onneksi sain tänään postissa tutkimusaikoja keskussairaalalle, eikä niitä tarvitse odottaa kuin elokuun alkuun. Olen sanonut tämän saman lauseen jo miljoona kertaa, mutta sanon sen vielä. Ehkä se minua vaivaava sairaus selviää viimein. Eihän sitä olekaan kuin kohta vuoden ajan jäljitetty.


Mutta hyviäkin juttuja on tapahtunut ja tuloillaan. Kotirouvailu loppuu huomisen jälkeen, kun torstaina suunnataan Pielavedelle ja siitä alkaa miltei pari viikkoa kestävä reissuamisputki Pihtiputaalle ja festareille. Olen ostanut itselleni uusia vaatteita (raportoin niistä myöhemmin) ja tehnyt parit tilaukset. Eilen postiluukusta kolahti Pöllöpojan paketti, jossa oli kaksi pikkuruista, ihanaa pöllöä.


Dieetti on ohi ja painoa putosi noin viisi kiloa. Nyt olisi tarkoitus jatkaa dieetin linjoilla, vähän kuitenkin hölläten otetta. Tänään tein pinaattilettuja ja söin ne leipäjuuston ja tomaattipalojen kanssa. Oli erittäin hyvää. Laitoin lettutaikinaan vähän vehnäjauhoa, sillä vatsani kestää pieniä määriä, mutta yritän jatkossakin olla syömättä kovin paljon viljoja. Olo ilman niitä on sen verran parempi.

Siinäpä tämän päivän fiilikset. Nyt nousen sohvalta ja lähden hakemaan Anttia töistä, sillä keskustassa pitäisi käydä hoitamassa pari juttua. Sen jälkeen voin huoletta makailla tässä loppuillan. Sitä odotellessa. Hauskaa tiistain loppua kaikille!

Kesäinen arki

15.6.15


On jälleen maanantai. Muse pauhaa ja pyykinpesukone laulaa. Teen välillä projektiin liittyviä juttuja, välillä järjestelen kämppää ja välillä täytän pyykkikoneen. Ulkona sataa ja kohta aurinko alkaa kuivattaa pisaroita. Tällaista on minun kesäinen arkeni. Postauksen kuvat ovat viime viikon torstailta, kun meikkasin, laitoin hiukset ja pukeuduin viimeisen päälle pin-upisti kurssin ennen ja jälkeen -vertailukuvan jälkeen-osiota varten. Meidän kerrostalon pihassa otetuista kuvista tuli ihmeen kivoja, joten ajattelin jakaa niitä hieman tännekin.

Tämän päivän jälkeen on jäljellä kolme näitä hirmuisen rankkoja arkipäiviä, kunnes taas pakataan kamat ja lähdetään tien päälle. Juhannus vietetään Pielavedellä vähän isommalla porukalla saunoten, grillaten ja pelaillen. Sitä minä odotan. Mutta nyt avaan sähköpostin ja toivon, että asiat ovat edenneet edes jonkin verran.

Mökkiviikonloppu

14.6.15


Kyllä se kesä koittaa viimein meillekin.

Elämäni numeroita

10.6.15


Ensimmäinen oma kämppäni oli Koasin solu Myllyjärvellä. Siellä asustelin Sodankylästä Jyväskylään lukioon opiskelemaan tulleen tyttösen kanssa.

Toinen lapsi perheessämme on pikkuveljeni Ville, joka on ainoa sisarukseni. 

Olen ollut kolmella Haloo Helsingin keikalla.

Minulle on ostettu elämäni aikana neljät silmälasit.


Minut on nukutettu elämäni aikana viisi kertaa. Kahdesti nilkan leikkausta ja kolmesti tähystämistä varten.

Vanhempieni asunnon numero on kuusi.

Sain peruskoulussa melkeinpä joka kerta liikunnasta arvosanan seitsemän. Se oli aina huonoin numero todistuksessani.

Pisimmän ajan, jonka olen Lontoossa viettänyt, on kahdeksan päivää. 


Olen katsonut kaikki Himymin yhdeksän kautta.

Sain lukiossa kaikista psykologian kursseista arvosanan kymmenen.

Antin kandikekkerit on heinäkuun yhdestoista päivä.

Olen kuluttanut muutaman viikon sisällä noin kaksitoista euroa avokadoöljyyn.


Meidän talon numero on kolmetoista.

Neljäntoista vanhana tapahtuneista muistoista mieleenpainuvin oli rippileiri.

Tulen työskentelemään Ruisrockin siivoustiimissä miltei viisitoista tuntia.

Lensin ensimmäistä kertaa kun olin kuusitoista vuotta vanha.


Olemme katsoneet seitsemäntoista jaksoa Silicon Valleyta. Kannattaa katsoa!

Kortepohjassa asuessani hyppäsin muutaman kerran bussiin numero kahdeksantoista.

Yhdeksäntoista on kahdeksas alkuluku, opin tämän juuri äsken.

Hearthstonessa ranked-taso on tällä hetkellä kaksikymmentä, vaihtuu kuun lopussa.

Euroviisujen parhaat palat

9.6.15

Viime aikoina on jäänyt suureksi harmistukseksi vähän vähemmälle Euroviisujen seuraaminen, mutta viime kuussa katsoin viisujen toisen semifinaalin ja päälähetyksen. Mielestäni tänä vuonna oli mukana monia erityisen hyviä kappaleita. Toki niitä tusinaballadeja olisi voinut jättää useammankin väliin, mutta piristäviä yllätyksiä löytyi useita. Ne pääsivät meikäläisen Spotify-listoille. 



Tämän vuoden ehdottomasti paras biisi oli Belgian esityskappale. Tuo on yhtä täydellisyyttä alusta loppuun. Mielenkiintoinen tunnelma, raikas äänimaailma, erikoinen ja ihana kokonaisuus.


Viron kappaleesta on muotounut viisujen jälkeisten kuunteluhetkien perusteella mun ehdoton toinen lemppari. Ihanat sanoitukset ja tunnelma, Elinan ääni on jotain niin kaunista ja Stig täydentää sitä hyvin.


Norjan kappale oli itse viisuiltoina raikas ja hyvä tuulahdus miljoonien balladien keskellä, mutta tällaisessa arkikuuntelussa tämä ei niinkään toimi. Annan tälle kuitenkin vielä mahdollisuuden.


Slovenian Maraaya, ah! Tämä kappale on niin hulvaton! Vaihtelevat eri osat täydentävät toisiaan todella hyvin ja sanoitukset soljuvat mukavasti. Maraayan ääni on ihan mahtava.



Voi Måns! Olet niin kovin suloinen ja esityksesi huippuluokkaa, mutta mites se David Guetta. En tykkää kopioinnista, mutta koska Eurooppa antoi sen anteeksi, annan kai minäkin. Ihana biisi.



Tämä oli myös viisuiltoina ihanan raikas muiden kappaleiden välillä kohtalokkaan tunnelmansa vuoksi. Aminatan ääni on huikea, mutta en ole varma, jääkö tämä pidempään kuunteluun. Annan kuitenkin mahdollisuuden tällekin.

Valokuvaamisesta

8.6.15

Tällä hetkellä yksi ehdottomasti rakkaimmista harrastuksistani on valokuvaaminen. Minä olen kuitenkin vielä sitä sukupolvea, ettei viisitoistavuotiailla ollut omaa järkkäriä, joilla ottaa kuvia blogiin tai muuhun sosiaaliseen mediaan. Monilla oli huikea kymmenen megapikselin pokkari, jolla sai niin kovin laadukasta jälkeä verrattuna sen aikaisiin kännykkäkameroihin.

En muista tarkalleen, mikä vuosi oli kyseessä, kun minä ja pikkuveli keräsimme rahaa kasaan, että saimme ostettua ensimmäisen oman yhteisen kameran. Sillä otettuja tiedostoja löytyy ainakin vuodesta 2006 lähtien. Se oli digivideokamera, jolla sitten otimme kaikenlaisia erittäin laadukkaita videioita sellaisille minimaalisille kaseteille, jotka laitettiin kameran sisään tallennustilaksi. Koneelle videot sai johdon avulla. Kamerassa oli myös still-kuvamahdollisuus, mutta kuvat olivat hyvin hyvin pieniä. Noilta ajoilta ei ihan hirveästi mitään yksittäisiä kuvia ole säilynyt, mutta joitain kuitenkin. Alla näette muutamia esimerkkejä. Nuo kuvat ovat oikeasti tuota laatu- ja kokoluokkaa.


Ensimmäisen kännykän, jossa oli kamera, sain vuonna 2007 rippilahjaksi. Siinä oli kamera, jota nuori Krissu tietysti käytti oikein innoissaan. Tuolloin kuvaaminen oli kuitenkin vain aikamoista räpsimistä, eikä siihen tullut kiinnitettyä sen kummempaa huomiota. Tuon ajan räpsyistä ei ole paljoa jäänyt muistoja myöhemmille ajoille, mutta arkistojen selailun jälkeen muutamia otoksia kuitenkin löytyi. Kuten meikän hieno selfie vuodelta 2008.


Ensimmäinen varsinainen kamerakamera oli jälleen minun ja pikkuveljen yhteisostos. Se hankittiin kesäkuussa 2009 ja siitähän tietysti minä innoistuin kovasti hirveiden video- ja kännykkäkameran kuvien jälkeen. Kamera oli Samsungin 10 megapikselin pokkari. Kyseisen kameran saatuani voin sanoa aloittaneeni varsinaisesti valokuvauksen, tietysti kameran ja taitojeni sallimissa rajoissa. Vuodesta 2009 lähtien on kuitenkin järkevämmin kuvia saatavilla arkistoissani. Kuvia otin yleensä kavereiden ja perheen kanssa, joitakin kämäisiä luontokuviakin yritin ottaa. Lisäksi tutustuin selfieiden ihmeelliseen maailmaan.


Samalla näette pientä tyylinäytettä lukioikäisen Krissun pukeutumisesta.


Vuonna 2010 sain toisen simpukkapuhelimeni, jossa oli jo aavistuksen parempi kamera edeltäjäänsä verrattuna. Tuolla kännykällä otettuja kuvia on kuitenkin jäljellä erittäin vähän. Työn ja tuskan takana oli noiden alla näkyvän kahdenkin kuvan löytäminen.


Rakkaus valokuvaamiseen syttyi lopullisesti kesällä 2011, kun sain ylioppilaslahjaksi Canonin 550D-järkkärin. Tuolla kameralla kuvailin aktiivisesti kolme vuotta, joten kuvia on säilössä tuhansia. Monet niistä ovat näkyneet blogeissanikin. Oli erittäin vaikea lähteä rajaamaan ja valitsemaan otoksia, jotka olisivat kuvaavimpia kyseisellä kameralla otetuista räpsyistä. Tässä nyt on valittuna muutama.

 


Ensimmäisen älypuhelimeni sain keväällä 2012, valkoisen Lumian. Sillä tulikin jo kuvattua sitten paljon enemmän. Kunnon lifestylebloggaajana kuvasin ruokia ja selfeitä sekä käytin tyylikkäitä filttereitä.


Viimeisemmän puhelimeni, Huawei Ascendin hommasin viime vuoden maaliskuussa. Viimein sain käyttööni Instagramin ja varsinkin siitä lähtien puhelimellakin on tullut kuvattua aika paljon. 


Valokuvaushistoriani ehdottomasti suurimman investoinnin tein viime elokuussa Tampereella Suskin luona vieraillessani. Ostin miltei tuhat euroa maksaneen Canon 70D:n. Summa on ihan hirvittävä opiskelijalle, mutta toisaalta nuo rahat olisi voinut käyttää huonomminkin. Valokuvaaminen on kuitenkin muotoutunut harrastukseksi vailla vertaa ja harrastukset tuppaavat maksamaan. Lisäksi myöhemmille ajoille jääville muistoille ei voi määritellä rahallista arvoa.

 
 

Siinä oli muutama esimerkki meikäläisen valokuvaushistoriasta. Välineet ovat parantuneet huomattavasti ja ehkä sitä taitoakin on karttunut matkan varrella hieman. Ikinä ei kuitenkaan tule valmiiksi, vaan aina voisi olla parempi. Suuri unelmani onkin kehittyä vielä paljon paremmaksi valokuvaajaksi. Pitäisi perehtyä tuohon kameraan oikein kunnolla ja oppia hyödyntämään kaikkia sen tarjoamia mahdollisuuksia. Ehkä tässä kesän aikana olisi aikaa opiskella kamerajuttuja. Tai sitten ei, mutta ainakin kuvailemaan tulen niin kovin paljon.
Proudly designed by Mlekoshi playground