Ruoka on ongelma. Vai onko?

24.1.14

Luen blogeja ja kuuntelen ihmisiä ympärilläni. Ihmisillä on liikaa aikaa ja energiaa ajatella ruokaa, syömistä, omaa ulkonäköään ja kroppansa tilannetta. Blogeja pitävät niin luurangolta näyttävät kukkakepit kuin muutaman X:n vaatekoossaan omaavat - ja kaikki siltä väliltä. Toiset punnitsevat salaatinlehtensä, jotka syövät ja toiset nauttivat illalliseksi pussillisen sipsiä ja dippiä. Tästä kaikesta herää kysymys: mitä minä olen, millainen minun pitäisi olla?

Toisaalta tekisi mieli haistattaa pitkät länsimaiselle kauneuskäsitykselle, että vain laiha on kaunista, mutta toisaalta omasta kokemuksesta tietää, että voi paremmin ja elämä tuntuu helpommalta, jos massaa ei ole niin kovasti ympärillä ja tokihan sitä toivoo olevansa paremmassa kunnossa ja sitä kautta myös ehkä paremman näköinen. Mutta jotenkin ajatukset ja kaikki on ihan hukassa ja levällään sen suhteen, miten siihen tavoiteltuun tilaan pääsisi ja millä keinoin sitä tavoittelisi.


Syöminen on tällä hetkellä minulle pienehkö ongelma. Mä olen jo pidempään ollut laktoosittomalla ruokavaliolla, mutta tällä hetkellä pelkään, että minulla on myös gluteeni-yliherkkyys. Maha tulee kipeäksi kun syö leipää ja jalat on niin turvonneet pökkelöt, että pahaa tekee katsoa. Kesällä oli sama homma ja kokeilin silloin parin viikon ajan gluteenitonta ruokavaliota ja kas vain, eiköhän se auttanut! Nyt kyllästyin taas katselemaan noita jalkojani ja kärsimään vatsaongelmista, joten olen toistaiseksi gluteenittomalla ruokavaliolla. Mutta siitä sain eteeni toisen ongelman.


Nimittäin kyltymättömän nälän. Tämä ei ole sinällään mikään uusi ongelma, mutta se paheni jätettyäni gluteenin pois. Esimerkkinä tästä käy hyvin tämän viikon keskiviikko. Kävin syömässä yliopistolla gluteenittoman ruoka-annoksen: riisiä ja kasvis-bolognesetäytteisen paprikan sekä salaattia. Vaikka ruokaa oli ihan normaali määrä, tuntuu kuin vatsani ei olisi saanut mitään täytettä. Ei silti auttanut kuin jatkaa eteenpäin ja mennä hommiin. Kirjaa taittaessa tuntui, että maha on niin tyhjä, että sinne on pakko saada jotain. Kaveri tarjosi pastillin ja join kivennäisvettä ja teetä, niin kestin sen muutaman tunnin ajan. Kotiin päästyäni söin täyden lautasen riisinuudelia ja soijasuikalekastiketta, ison lasillisen proteiini-smoothieta, kirsikkatomaatteja ja kaksi mandariinia. Tämän ruokamäärän jälkeen tuli melkein täysi olo. Mutta viiden tunnin päästä, kun tulin illalla kotiin kirjanjulkkareista, oli nälkä niin sietämätön, että mun mahaan sattui. Niin paha näläntunne pitäisi tulla vasta jos on suunnilleen kokonaisen päivän syömättä, ei viiden tunnin kuluttua aterioinnista.


En tiedä johtuuko tuo näläntunne oikeasta fyysisestä ruuantarpeesta vai onko mun pääkopassa jotain vikaa. Tosin voi olla, että syömäni gluteeniton ruoka ole tarpeeksi energiapitoista siihen nähden, että joululomalla en melkein muuta tehnytkään kuin syönyt. Mutta en tiedä. Olen jotenkin ihan umpikujassa tämän asian kanssa. Ei paljoa laihduttaminen onnistu, jos pohjattomalta tuntuva nälkä piinaa joka toinen tunti. Mutta toisaalta en ala kärsimään tuosta kammottavasta tunteesta päästäkseni eroon parista kilosta. Olen hukassa ja tuskin mistään saa apua tällaiseen ongelmaan. Pitää vain yrittää syödä tarpeeksi mutta silti terveellisesti.

Onko kenelläkään muulla samanlaista ongelmaa? Tai jotakin muuta syömiseen liittyvää ongelmaa. Kaipaan keskustelua aiheesta.

I care about you more than you know

24.1.14


Tässä viimeiset kuvat viime viikonlopulta. Kuvattiin siis yhteensä monen tunnin ajan pakkasilmaa uhmaten ja vähintään yhtä monta tuntia käytimme lautapelien pelaamiseen. Oli kyllä mukavaa olla taas pitkästä aikaa yhdessä. Tällä hetkellä olen viikonloppua viettämässä porukoilla Pihtiputaalla. Aurinkoa ei vieläkään näy. Ehkä se sieltä tulee vielä ilahduttamaan meitä, kunhan jaksaa vain odottaa.

Ikävoin aurinkoa, jonka näin

21.1.14


Lumisia kuvia viime lauantailta. Leppoinen auringonpaiste ja pakkasessa pomppiminen kuvaushetkien välissä ovat enää muisto vain ja arki painaa kovasti päälle. Tosin ainakaan kahden ensimmäisen päivän perusteella tästä ei ole tulossa mikään tehokkain kandiviikko. Eilen nukuin pommiin, tänään nukahdin kirjan kanssa ja iltapäivästä meni monta tuntia shoppaillessa ja nyt olen taas niin väsynyt, etten tee muuta kuin selaile nettiä. Mutta ehkä se ei haittaa, aina ei voi olla niin tuottelias. Ainakin nämä kuvat saivat hymyn taas huulille.

Pientä shoppailua

19.1.14

Kylmän kuvausreissun jälkeen joimme lämpimässä tyytyväisenä teetä ja pelailimme lautapelejä, kunnes Suskin puhelin kilahti viestin merkiksi. Lähettäjä oli Lindex ja sisältönä tieto viime hetken huippualeista: kaksi alennettua tuotetta yhden hinnalla. Silloin jäi pelit kesken ja tytöt lähti ajelemaan Hondalla kohti Ideaparkia.


Ekaksi päälle pääsi pakkasen inspiroimana muhkeat neuleet. Suskille lähti kyseinen vihreä vaatekappale mukaan. Mä taas en innostunut tuosta vaaleanpunaisesta - hieman liian iso ja muhkea ehkä kuitenkin.


Aikaa kului yhdeksään auki olleissa Lindexissä ja KappAhlissa niin paljon, että emme ehtineet enää JC:lle ja Cubukselle katsomaan halpoja farkkuja. Joten piti lähteä heti lauantaiaamuna liikkeelle uudestaan.


Lindexiltä lähti mukaan ihana leopardikuosillinen ohut kauluspaita...


...sekä kauan haaveilemni farkkupaita. En vain ole raaskinut sellaista ostaa, kun aika hinnakaita ovat. Nämä sai Lindexin superaleista yhteensä reilulla 17 eurolla. (Norm. yhteensä melkein 70 euroa.) Lisäksi ostettiin Cubukselta kahdet farkut kahdellakympillä eli hintaa jäi kympin verran kummallekin maksettavaksi.


Kivat oli maisemat lauantaiaamuna katsella auton ikkunasta. Suskin sanoin oli ihan road trip -fiilis, kun ajettiin vaan menemään eteenpäin moottoritiellä rennolla mielellä. Joskus on niitä hetkiä kun kaikista järkisyistä huolimatta haaveilee omasta autosta - tuo jos mikä oli sellainen.

Sellaiset shoppailureissut me toteutimme. Ideaparkissa ei ollut tullutkaan käytyä aikoihin, joten oli mukava päästä siellä kiertelemään. Seuraavalla kerralla luvassa paljon paljon lisää lumisia kuvia. :)
Proudly designed by Mlekoshi playground