Lunta ja pin up -kiekuroita

28.12.14


Heippatirallaa ihmiset! Nyt lomalla on aikaa postailla ja tehdä kivoja juttuja, joten meikähän se täällä taas. Käytiin aamupäivällä aamiaisen jälkeen äidin kanssa tunnin kävelylenkillä. Miettikää, minä, joka vielä muutama viikko sitten melkein väänsin itkut kauppareissulla, kun oli niin huono olo, etten olisi jaksanut pysyä pystyssä. Ehkä elämä viimein voittaa ja aurinko paistaa tähänkin risukasaan!


Tein tänään myös uuden cat eye -meikin uusilla puteleilla, jotka hommasin tänään. Oli hieman helpompi tehdä rajaukset Lumenen nestemäisellä rajauskynällä. Laitoin myös hiuksia vähän pin up -tyyliin ja tuollaiset kiehkurat niistä sitten tuli.


Laseja ei myöskään saa unohtaa!


Mukavat oli maisemat lenkkeillä. Lumi on ihanaa sen pitkän pimeyden jälkeen ja täällä maalla on aina niin kovin kaunista. Jännän näköinen pinkki valo oli taivaalla jo päivällä, kun aurinko pikkuisen yritti kurkistella tänne pakkaseen. Käykäähän tekin ulkona, vaikka siellä kylmää onkin - se piristää!

Amatöörin cat eye -sotku

27.12.14

Heipä hei! Täällä sitä lomaa vietetään rennoissa merkeissä. Käytiin herättyäni kaupassa, minkä jälkeen äidin serkku tuli käymään meillä ja ollaan syöty ja kahviteltu kaikessa rauhassa. 


Ostin ulkonäköä hieman piristämään uuden huulipunan, varsinaisia punaisia punia kun ei minulla taida ollakaan kuin yksi. Nyt on hieman vaaleamman sävyinen sen kirkkaanpunaisen ohelle.   


Tein itselleni hieman tavallisesta poikkeavan ehostuksen. Halusin kokeilla pin up -tyylistä cat eye -meikkiä. Minä en mikään meikkaamisen mestari ole, vaikka noilla puteleilla tietysti monta vuotta jo olen sotkenut, mutta olen tottunut tekemään niin tavanomaisia ehostuksia, etten juuri mitään erikoista osaa tehdä. Kovasti mielenkiintoa kyllä olisi, mutta mun varusteilla ei mitään älyttömän hienoja edes tehdä, kun en ole niin kovia laajoja investointeja meikkipussin sisältöön tehnyt. Muutenkaan en edes meikkaa joka päivä, mikä on osaltaan tietoista, toisaalta mun laiskuudesta johtuvaa. Mä en halua ajautua siihen, etten pysty lähtemään kotoa ilman meikkiä, mutta myöskään meikkien jatkuva ostelu näillä tuloilla ei huvita, joten ei ihan joka päivä senkään takia viitsi meikkailla.


Tälläinen siitä tuli Youtube-tutoriaalien ja oman meikkipussin sisällön avulla. Kaikki meikit eivät edes ole mukana joululomalla, joten näihin oli tyytyminen. Ihan piristävä kokeilu ainakin omasta mielestäni kuitenkin!


Näitä käytin. Lumenen BB-voidetta, Maybellinen puuteria, vanhan väripaletin vaalenpunaista, Lumenen kiiltävää ruskeaa ja Gina Tricotin valkoista luomiväriä. Lumenen Blueberry-maskara on ihan huikea, kiitokset vaan Ilonalle vinkistä. Rajauskynänä toimii Oriflamen puikko ja nurkassa kököttää tuo uutukainen Lumene.

Tämmöstä tällä kertaa. Nyt voisin mennä juomaan vähän lisää glögiä!

Pari sanaa joulusta

26.12.14


On tapaninpäivän ilta eli sinne se joulu taas meni. Kovasti töitä tehtiin pyhien eteen: leivottiin pipareita ja torttuja, tehtiin gluteenitonta lanttulaatikkoa ja paistettiin kinkkua, pakattiin peräkärry täyteen ja kuskattiin huonekalut mökille. Aattona käytiin kaupassa ja haudoilla, pakattiin kaksi henkilöautoa täyteen tavaraa ja vietiin loput kamat mökille, jonne sitten asetuttiin joulun viettoon. Mulla oli koko aattopäivän migreeni, eikä se helpottanut seuraavanakaan aamuna, joten piti lähteä joulupäivänä lääkäriin. Siellä sain sen verran lääkettä nassuun, että päänsärky lähti, mutta sitten pitikin nukkua koko loppupäivä. Tänään on ollut ensimmäinen kivuton päivä ja käytiin sitten vierailulla mummun siskolla.

Vaikka oli hieman haasteita matkalla, oli jouluna ihan kivaakin. Syötiin paljon perinteisiä jouluruokia, pelattiin lautapelejä, juotiin glögiä ja pikkuveljen kanssa hakattiin viime yönä Hearthstonea. Sain lahjaksi rahaa kämpälle tehtäviä hankintoja varten sekä suklaata ja raaputusarvan, josta voitin viisi euroa! Tänään palailtiin mökiltä kotia ja pian pääsee ihan oikeaan sänkyyn unille!

Vielä on lomaa jäljellä, pitää ottaa siitä kaikki irti!

Nälkäpeli - Matkijanärhi osa 1 -arvostelu

22.12.14

(Kuva: http://www.reelcinemas.co.uk/films/the-hunger-games-mockingjay---part-1-f118658.html)

Muistan ajan, jolloin Nälkäpeli-sarjaa alettiin hehkuttaa. Ensimmäinen aiheeseen liittyvä muistikuvani on Eeva Kolun Kaikki mitä rakastin -blogiin laatima kirja-arvostelu. Kävin katsomassa elokuvissa ensimmäisen osan, minkä jälkeen koukutuin täysin: luin kaikki kirjat ja tapitin kakkosleffan ensi-illassa. Nyt pääsin näkemään kolmannen osan.

Katniss Everdeenin (Jennifer Lawrence) seikkailut dystopiamaailman Yhdysvalloissa, Panemissa pääsevät Matkijanärhen ykkösosassa siihen, mitä on odotettukin koko sarjan ajan. Nälkäpelin ideahan kun ei ole mitenkään ainutlaatuinen, esimerkiksi japanilaisessa Battle Royalessa joukko nuoria passitetaan autiolle saarelle surmaamaan toisiaan. Kyseessä on oikeasti aika verinen ja karu pätkä, joten siitä ja Nälkäpelistä ei voisi oikeastaan puhuakaan samana päivänä. Mutta koska Nälkäpelin idea ei tosiaan ole uusi, oli kiinnostavaa nähdä, miten tarina jatkuu pelin jälkeen. Kakkososa eteni samaa kaavaan ykkösosan kanssa pelin ollessa selkeä juonen rytmittäjä. Matkijanärhessä taas pelit on pelattu ja valkokankaalle näyttäytyy aivan uudenlainen maailma: vyöhyke 13:n maanalainen tukikohta. Paikka on kiehtova tiukkoine sääntöineen. Myös maisemat ja tapahtumat vyöhykkeillä ovat mielenkiintoisesti esitetty.

Monet arvostelut sättivät elokuvaa juonettomuudesta: että kyseessä on vain petaus sarjan viimeiselle osalle. Minulle taas tässä oli juuri jutun pointti. Elokuvassa käydään tarkasti kirjaa mukaillen läpi Katnissin vaiheita siihen hetkeen saakka, kun hän päättää todella ryhtyä kapinaliikkeen johtajaksi. Tunnelma on seesteinen ja rauhallinen läpi koko elokuvan. Tunteisiin ja tunnelmiin ehditään jäädä pidemmäksikin aikaa, mikä luo aitouden tunnetta. Tästä kun olisi voinut tehdä tehokkaan tunteettoman toimintapätkän. Minua ainakin saa siis rahastaa kahdella Matkijanärhen osalla.

Näyttelijät tekevät Matkijänärhessä hyvää työtä. Donald Sutherland on huikean hyvä hyytävänä presidentti Snow'na, Julianne Moore on vakuuttava presidentti Coin, Philip Seymour Hoffman ihastuttaa Plutarch Heavensbeena ja Elizabeth Banks on loistavan effiemäinen karuissa evakkokuteissaankin. Ja sanomattakin on selvää, että Woody Harrelson on mahtava Haymitch. Jennifer Lawrencen työtä en osaa lytätä tai sen kummennin kehua, ainakaan hän ei sodi kirjassa esitettyä Katnissia vastaan, joten mielestäni hän on onnistunut tehtävässään. Heikoimmin mielestäni suoriutuvat Josh Hutcherson ja Liam Hemsworth Peetana ja Galena. Toisaalta heidän osuutensa ei tässä pätkässä ole suuren suuri, joten heillä ei oikein olekaan tilaisuutta loistaa.

Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: Katnissin rakkauskiemuroihin. Useissa yhteyksissä kun Katnissin romanttisuutta arvostellaan kovalla kädellä ja näin ollen suhde Peetaan ei kehittyisi elokuvassa odotetusti. Mielestäni taas tässäkin on onnistuttu kirjaan nähden hyvin: Katniss ei räisky rakkautensa kanssa, vaan tunteet palavat ja pysyttelevät hänen sisällään. Tietenkään tämä ei tyydytä pelkän elokuvan katsovaa ja suhde saattaa vaikuttaa ontolta. Mutta mielestäni tässä on koko elokuvan ehkä suurin kömpelyys ylipäänsä: toimiiko se täysin ilman kirjan lukemista. Hankala sanoa, sillä olen itse lukenut kaikki kirjat ja osasin suhtautua kaikkeen niiden tarjoamien lisätietojen avulla.

Kyseessä on kuitenkin mielestäni kaiken kaikkiaan oikein oiva pätkä. Kyseessä on dystopia-seikkailu, joka ei ole kaikkien syvällisimmästä, muttei myöskään pinnallisimmasta päästä. Visuaalinen ilme on hieno, tarina on kirjoista tuttua laatua ja näyttelijät tekevät hyvää työtä. Koska elokuva ei etene perinteisen juonikaavan mukaisesti, saa loppupuolella jännätä loppukohtauksen saapumista, sitä kun ei osaa niin ilmiselvästi aavistaa. Suurin miinus on ehkä kuitenkin tuo loppukohtaus. Omalla tavallaan se on vaikuttava, mutta toisaalta se taas ei anna kovinkaan hyvin osviittaa tulevaan. Kokonaisuutena pidän kuitenkin elokuvasta hyvin paljon ja odotan innolla viimeisen osan julkistamista!

*****

Hassuja torttuja ja joulutunnelmaa

21.12.14


Hejsan ihmiset! Eilen illalla tämä tyttö pääsi perille Pihtiputaalle rauhoittumaan ja joulun viettoon. Seuraavat kaksi viikkoa olisi tarkoitus pitää sijantia täällä ja katsellaan sitten, jos vaikka Antinkin porukoilla pääsisi käymään loman pääteeksi. Tänä aamuna heräsin täällä puoli kahdentoista aikaan ja aamupalalounaan jälkeen nautin aimo mukillisen kahvia ja Enkeli-suklaata, joka on muuten ihan parasta joulukarkkia. Ahh. Onneksi sitä ei ole viety minulta pois! Toisin sanoen siinä ei ole siis vehnää.


Kauneus on katsojan silmässä - tai joskus sitä ei ollenkaan. Ei nimittäin paljoa suloisuus päätä huimaa, kun alkaa gluteenittomalla taikinalla leikkimään. Yllä näette siis joulutorttuja, kaupan valmiista taikinasta taiteiltuja. Ihmeen tortuilta nuo kuitenkin maistuvat, joten plussat taikinalle. Aiemmin syksyllä tehdyt oman taikinan tulokset kun eivät muistuttaneetkaan tortun mausta. Eihän näissä tietenkään sitä samaa kuohkeutta ja ilmavuutta ole mitä vehnällisissä versioissa. Harmi, sillä tortut ovat ehdottomasti parasta jouluherkkua. Onneksi on kuitenkin näitä pahinta tortunnälkää lievittämään!


 Leipuri-Krissu näyttää kuulemma ihan emännältä.


Äiti on laittanut kotiin joulutunnelmaa. Mun mielestä nämä Partyliten porot ovat ihan huikeita. Pianon päältä ihmettelevät maailmaa tonttujen ja jouluvalojen kanssa.

Yksi parhaista jutuista joulussa on mun mielestä jouluvalot. On ihanaa, kun ihmiset laittavat mitä erilaisimpia piristyksiä ikkunoihin ja pihoihin pimeään vuodenaikaan. Tänä vuonna niitä ainakin Jyväskylässä olikin aika paljon, mistä Krissu tykkäsi kovasti. Sisälläkin oli valoja omilla kämpillä ja nyt täällä porukoilla tunnelmaa luomaan.


Haha, meidän kissankorvikkeellekin laitettiin vähän jouluilmettä. Ei näytä kauhen innostuneelta.

Ei ole enää kuin pari yötä jouluun. Huomenna jatkuu leipominen ja muiden valmistelujen tekeminen. Pieni karheus kurkussa ei kauheasti innosta, mutta toivotaan, etten pyhiksi kovin kovaa lenssua saa. Toisaalta nythän sitä aikaa sairastella olisi, mutta joulu kipeänä ei oikein innostaisi. Pitää vaan juoda ahkerasti teetä ja glögiä.

Hauskaa joulunaikaa jokaiselle!

Jouluinen ilta

19.12.14

Hei taas! Viimeisiä päiviä Jyväskylässä viedään ja tänä iltana vietettiin Antin kanssa jouluista iltaa, varsinainen joulu kun vietetään eri osoitteissa kummatkin omien porukoidensa kanssa. Käytiin kaupassa ja ostettiin kaikkia jouluherkkuja suklaineen ja piparin kuorrutteineen sekä pinkki kynttilä. 


Pipareitahan sitten koristeltiin.


Onneksi jouluherkkuja saa gluteenittomanakin. Aurajuusto pipareiden päällä on ihan törkeän hyvää. Glögi oli tällä kertaa vaaleaa, sekin ihan liian maittavaa tällaiselle herkkusuulle.


Annettiin toisillemme myös joululahjat tänään. Antti oli ostanut uuteen kotiin yhteiseksi 600 pikkuruista magneettia sisältävän pakkauksen, josta saa muotoiltua 8-bittistä taidetta. Aluksi tehtiin helppoja juttuja kuten kukkia ja sydämiä, mutta mä halusin tehdä lumihiutaleen. Googlesta löytyi apu tähänkin hätään ja kännykästä mallia katsoen teimme jääkaapin oveen hiutaleen.


Varsinainen lahja mulle oli Big Bang Theorysta tuttu Soft Kitty -kaulakoru. Tuo on ihan älyttömän suloinen ja otin sen heti käyttöön. Tämmöistä koruharakkaa on kyllä helppo miellyttää.

Sellainen oli meidän ilta, mukavan rentouttava. Huomenna ei ole luvassa niin rentoa, sillä pitää kirjoittaa vielä viimeinen koulutehtävä, järkkäillä kamoja ja pakkailla. Mutta ne on huomisen hommia ne. Nyt meikä painuu unosille. Hyviä öitä!

Krissun päivä kuvina

18.12.14

Edellisessä postauksessa kerroin juttua ja vilauttelin pari kuvaa uudesta kämpästä. En maininnut sanallakaan sitä suunnatonta väsymystä, jonka sain muutosta stressaamisesta ja monen päivän muuttourakasta. En ollut mikään tehopakkaus minään päivänä, mutta aika paljon tein kuitenkin ja se oli selvästi ihan liikaa minulle, tämän sairauden kanssa kun tavalliset arkipäivätkään muutaman tunnin askareineen eivät ole helppoja. Onneksi eilinen ilta oli jo kuitenkin niin leppoinen, että tänään on ollut paljon parempi fiilis. 

Kurkataanpa tähän Krissun päivään kuvien muodossa!


Puoli kahden aikaan nousin sängystä ylös ja tassuttelin hiljaa keittiöön, etten herättänyt yötöissä ollutta Anttia. Laitoin äidiltä tuparilahjaksi saadut helmikoristeiset jouluvalot päälle ja aloin puuhastella keittiössä.


Aloin sitten kuoria perunoita. Koska emme olleet jaksaneet käydä kunnolla kaupassa, ei jääkaapissa ollut ihan hirveästi tavaraa, mutta perunapussin loppu sieltä löytyi. Päätin sitten tehdä lohkoperunoita.


Ruokaa laittessani kuulin postiluukun kolahtavan. (Kuinka outoa, että posti tulee suoraan eteisen lattialle!) Menin heti tietysti kurkistamaan, mitä sieltä oli tullut. Eipä muuta kuin K-plussan muutto-onnentoivotus etukuponkien muodossa. Äkkiseltään vilkaistuna ei siitä löytynyt kuin yksi järkevästi hyödynnettävä tarjous K-supermarkettiin.


Aamupalaa söin perunoiden paistuessa. Semperin minibaguetit ovat ihan rikollisen maukkaita gluteenittomia pikkusämpylöitä. Täytteeksi kirsikkatomaatteja ja sulatejuustoa ja lasi täyteen maitoa. Nam!


Antti nousi ylös puoli kolmen aikaan, jolloin ryhdyimme nauttimaan lounastamme, lohkoperunoita ja perunasalaattia. Ei mikään hohdokkain ateria, mutta nälkä lähti. Ja Antti kehui perunoita hyviksi - suloinen.


Ruoan jälkeen piti päästä käymään suihkussa. Pesin hiukset vihaisen vihreän linnun shampoolla. Nuo purkit on kivoja!


Ostin Antille aiemmin syksyllä 20 euron lahjakortin Fantasiapelit-kauppaan kiitokseksi minun tukemisesta ja hoitamisesta tässä onnettomassa tilanteessani. Kävimme viime viikolla keskustassa ja piipahdimme tuolla putiikissa. Antti osti sitten meille yhteiseksi Red November -lautapelin, jossa merimiestontut yrittävät paeta uppoavasta laivasta. Huisin hauska peli, jossa saa todella käyttää aivojaan. Ideana on siis pelata lautaa vastaan ja useimmiten pelin häviää - kuten meille kävi tänään.


Pelihetken jälkeen päätimme tehdä jotain tyhjyyttään lähenevälle jääkaapille ja lähteä kauppaan Keljoon. Harmaa baskeri päähän ja menoks! (Oho, mun hiukset on kasvaneet jo aika paljon.)


Krissun suureksi iloksi lunta oli satanut taas edes jonkin verran. Autoahan siinä päästiin sitten putsaamaan.


Punaista näkyy. Vasemmalla on San Siro Cafe, joka äidin mukaan on hyvä maamerkki meidän kämpälle suunnistettaessa. Meille ei vielä ole ihan selvinnyt, millaisesta paikasta on kyse, sillä se ei oikeastaan ikinä näytä olevan auki, kun me menemme ohi. Nopean googletuksen perusteella kyseessä on enemmän pubi kuin kahvila. (Tästä voisi tulla mun ja Antin McLaren's.)


Ennen ruokakauppaan menoa käväisimme Motonetissa etsimässä tiivisteitä tai jotain semmoisia pyykinpesukonetta varten. Hirveän hankalaa tuommoisten hankkiminen. Onneksi viimein löytyi.


Kotiin päästyämme laitoimme ruoat paikoilleen ja minä ryhdyin selättämään vihollista nimeltään liian monta jätesäkillistä vaatteita. Tehokkaan työskentelyn jälkeen vaatekappaleet olivat siististi paikoillaan ja sain viskattua jätesäkit pois makuuhuoneesta, mikä onnenpäivä!


Vaateprojektin jälkeen nautimme ihanan lohkoperuna-makkara -aterian, josta ei suureksi harmiksi ole kuvaa. Syönnin jälkeen aloimme kuumeisesti pohtimaan kalenterin kanssa, kuinka oikein järjestäisimme joululomamme Antin kanssa. Tarkoituksena kun olisi a) viettää joulunpyhät rauhassa kukin omien porukoidensa kanssa b) mun vierailla Pielavedellä ja nähdä Antin kavereita c) Antin käydä meillä ja d) viettää uutta vuotta jollakin tavalla. Näiden kohtien ja reilun kahden viikon yhdistäminen on yllättävän haastavaa. Pääsimme kuitenkin jonkinlaiseen lopputulokseen.


Ja sitten koitti hetki, kun Antin piti lähteä taas töihin ja meikä istahtaa koneen äärelle. Tässä tätä postausta on väännetty ja musiikkia kuunneltu jo useampi tovi. (Kannattaa kuunnella MCR:n Mama, All That Remainsin What If I Was Nothing ja Amaranthen Transhuman. Mä ainakin kuuntelin.)

Sellainen oli Krissun 17.12. Vielä on edessä pari päivää Jyväskylässä viimeisiä syksyn asioita hoidellen ja lauantaina pääsen lähtemään Pihtiputaalle joulun viettoon. Oi että, sitä irtiottoa odotan kovasti. Toivottavasti meille suodaan edes vähän lunta jouluksi!

Pientä muutosta

16.12.14

Minulla on suuria uutisia, hyvät lukijat! Meikä on nykyään avovaimo! Jos sen noin radikaalisti haluaa ilmaista. Ehkä kuitenkin tyydyn sanomaan, että minä ja Antti muutettiin yhteen viime viikonloppuna.


Viime päivinä ollaan siis saatu nauttia yllä olevan kuvan kaltaisista näkymistä. Jätesäkkien, muovipussien, banaanilaatikoiden ja punaisten lainaboksien värittämää kaaosta on lusikoitu meille yllin kyllin. Miten voi pienellä (tai kahdella) ihmisellä olla niin paljon tavaraa. Kaikki kun pakatessa tuntui säilyttämisen arvoiselta. Näiden varsinaisten muuttopäivien aikana sen sijaan olen miettinyt, ovatko kaikki todella sittenkään...

Mutta meillä on nyt siis oma koti. Ihan ikioma, jossa on tilaa meille molemmille, kummallakin on nyt omat tavarat käytössä, eikä pyöritä kämppisten jaloissa. Tätä minä olen odottanut koko syksyn. Kantanut huolta kämpän saamisesta, kironnut mielessäni (ja toki ääneenkin) kämppiselämän loppuaikaa ja unelmoinut yhteisestä kodista oman kullan kanssa. Jossain vaiheessa se tuntui niin kaukaiselta haaveelta. Laitoimme syksyllä hakemuksia KOAS:lle ja JYY:lle ylioppilaskylään, mutta eipä niistä ole vielä tähänkään päivään mennessä tarjouksia tullut. Selailin sitten eräänä marraskuisena sunnuntaiaamuna JYY:n asuntopalstaa ja sieltä löytyi ilmoitus kämpästä, jonka kuvat veivat heti sydämeni. Onneksi asuntoa pääsi katsomaan heti seuraavana päivänä, ja Anttikin ihastui paikkaan samantien. Kaikki kävi lopulta hirveän äkkiä ja koko ajan on takaraivossa ollut pieni epäilys. Voiko kaikki mennä todella näin helposti? Mutta tässä sitä nyt ollaan. Me saimme tämän kämpän.


Kyseessä on siis 46,5 neliön kaksio vuonna 1952 valmistuneessa kerrostalossa. Ajan jäljen täällä huomaa katosta rapisevasta maalista ja puunvärisistä ovista, jotka pikkuveljen sanojen mukaisesti ovat samanlaiset kuin papan aikoinaan asuttamassa rintamamiestalossa. Kylpyhuoneessa on hassu tuuletusaukko, eikä parvekkeen antiikkinen ovi meinaa mennä millään kiinni. Toisaalta täällä on vain pari vuotta vanha, ihana keittiö, todella hyväkuntoinen laminaattilattia ja sekä olohuoneen että makuuhuoneen tapetit ovat suloiset ja hyvässä kunnossa. Kesällä taas on luvassa ikkuna- ja oviremppa. Ja oikeastaan kaikki vanhat jutut näyttävät vain söpöltä ja sympaattiselta, kun oikein katsoo.

Mutta mikä parasta: meillä on olohuone! Ja siellä on sohva! Meillä on myös huone, jossa on sänky, mutta ei kaikkea muuta omaisuutta. Ja keittiötä saa käyttää kokonaan, ei tarvitse jakaa kuivauskaappia keskeltä kahtia. Vessaan pääsee silloin kuin haluaa ja posti kolahtaa eteisen lattialle. Niin monta uutta ja ylellistä asiaa, ettei tähän heti totu. Eikä tarvitsekaan, tästä on kiva nauttia!


Vielä on jätesäkkejä lattialla, eikä pukeutumispeili ole löytänyt paikkaansa ja pyykinpesukone odottaa asentajaansa, mutta muutama kuvattava nurkka täältä jo löytyy. Makuuhuoneessa on pieni korunurkkaus peileineen, ja ylioppilaslahjaksi saadut Iittalan Aalto-tuikkukupit pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön olohuoneen ikkunalaudalle kynttelikön seuraksi. Kuvat ovat vähän pimeä, sillä olohuoneeseen ei saatu vaarallisen tyngiltä näyttävien sähköjohtojen ansiosta asennettua lamppua, eikä makuuhuoneeseenkaan oikein uskallettu valaisinta vielä asettaa. Onhan täällä hommaa siis jäljellä, mutta asumaan pääsee jo hyvin. Täällä on aika kivaa.
Proudly designed by Mlekoshi playground