Heinä-elokuun positiiviset

16.9.17

Päätin tehdä yhteispostauksen heinä- ja elokuun kivoista jutuista, kun elokuun alku meni sairastaessa ja kaikkea säheltäessä, mutta eipä tilanne siitä ainakaan parantunut ole. Aion kuitenkin tehdä tämän postauksen, vaikka olenkin näin myöhässä. Enkä voi pahoitella epäaktiivisuuttani ja toivoa parannusta, sillä sitä ei ole vähään aikaan tulossa. Olen nimittäin aloitellut gradun tekemistä, joten aikaa ja hermoja tulee sen parissa kulumaan ihan kiitettävästi, enkä voi tällä hetkellä ottaa stressiä blogista. Että tänne tulee juttua silloin kun tulee ja nyt käydään läpi kesän kivoja juttuja.


Heinäkuun alussa Popeda tuli Pihtiputaalle esiintymään Niemenharjun tanssilavalle ja meidän koko perhe lähti katsomaan legendaarista suomirockbändiä. Ilta oli oikein hauska ja Popeda tarjoili kunnon rockmeininkiä. Tykkäsin!


Keikan jälkeisenä päivänä lähdin katsomaan Antin asuntoa Kuopioon. Oli tosi hauskaa käydä ajan kanssa Kuopiossa ja ensimmäisenä iltana menimme Haraldiin syömään pidemmän kaavan kautta. Otettiin alkupalat, minä söin pääruoaksi broileria ja kaiken kruunasi jäätävän iso jälkkärivalikoima. Ensimmäinen kerta Haraldissa vakuutti minut!


Kuopio-viikonlopulle sattui onneksi hyvä sää ja pystyimme käppäilemään kaupungilla ympäriinsä vailla kiirettä.


Eräänä torstai-iltana lähdimme äidin ja Villen kanssa ajelemaan Karstulaan Wanhat Wehkeet -museoon katsomaan äidin aikoinaan omistamaa Opelia. Kuva äidin autosta löytyy instasta, jos jotakuta kiinnostaa. Wanhoissa wehkeissä oli vanhojen autojen lisäksi esillä myös muita näyttelyitä, mutta minun altistuksen takia jouduin poistumaan sisätiloista melkoisen äkkiä ja autotkin katsastin vain pikaisesti. Heinäkuussa aloitin myös pitkälliseksi prosessiksi osoittautuneen keuhkojen toimintakyvyn mittauksen PEF-puhalluksien avulla. Reilun viikon päästä pääsen viimein lääkäriin aiheen tiimoilta.


Yksi vauhdikkaimmista viikonlopuista oli heinäkuun loppupuolella, kun kävin neljässä eri tapahtumassa ja vietin Antin ja äidin kanssa koko lauantai-illan RiihiRock-festareilla. Hauskaa oli ja porukkaa riitti. Sää olisi voinut olla parempi, mutta sellainen tämä kesä oli.


Heinäkuun viimeisen viikonlopun vietin Jyväskylässä. Kävin lounaalla Tuore-salaattibaarissa, jonne pääsee Kauppalaispihalta. Siellä on aina niin hyviä keittoja ja salaatteja ja kylkeen saa gluteenitonta leipää, joten en voi kuin suositella! Samalla kävin vähän kiertämässä kauppoja ja huomasin, että Tuhoa tämä kirja väreissä oli alennuksessa. Olen pitkään miettinyt, että olisi hauska omistaa tuo kirja ja kun uusi versio oli heti alennuksessa, lähti se sitten matkaan.



Varsinainen syy Jyväskylään menooni oli se, että sain vieraakseni uuden ihanan blogikaverini Jennyn. Kävimme kuvailemassa Alppiruusupuistossa, tutustumassa Toivolan vanhaan pihaan ja Jyväskylään muutenkin sekä juteltiin paljon. Sää oli oikein kaunis ja viikonloppu meni kuin hujauksessa!  


Elokuussa tilasin Matsmartilta, ruotsalaisesta hävikkituotteita myyvästä verkkokaupasta 20 kilon verran ruokaa. Mukana oli myös kookosöljyä ja shampoota. Matsmartin ideana on siis vähentää hävikkiä ja se myy alennuksella käyttökelpoisia tuotteita, joissa on jokin virhe, jonka vuoksi niitä ei voi myydä normaalisti. Sain aikamoisen läjän kaikkea ja voin suositella lämpimästi tätä verkkokauppaa. Kannattaa vain varautua siihen, että 20 kiloa painaa aika paljon. Elokuun alussa olin kipeänä ihan hirveässä flunssassa kuten alussa totesin ja viimeinen kokonainen työviikko meni vähän niin ja näin. Harmitti vietävästi, mutta eipä sille mitään mahtanut. Jaksoin yhtenä päivänä poimia hieman marjoja tuolilla istuen, haha.  


Jyväskylään palattuani kävin syömässä yliopistolla ja sain Sonaatin syntymäpäivän kunniaksi ilmaisen kakkupalan ja kahvikupposen. Kävin myös Sirkun ja Hennin kanssa herkuttelemassa Espresso Housessa.


Elokuun lopulla teimme pienen YKP-porukan kanssa reissun Tukholmaan moikkaamaan ystäväämme Saimaa. Teimme pikaisen pyrähdyksen kaupunkiin ja reissu oli aika rankka, mutta hauskaakin oli! Teen reissusta vielä oman postauksensa, kunhan saan sen aikaiseksi. Arki alkoi elokuun lopulla reissun jälkeen ihan kunnolla ja olimme Mitä-verkoston kanssa yliopiston lukuvuoden avajaismessuilla esittäytymässä.

Sellaisia juttuja kuului heinä- ja elokuihin. Toivottavasti syyskuun positiiviset ilmaantuvat blogiin paremmalla aikataululla. 

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Tiimipostaus | Viisi ylpeydenaihettani

2.9.17

Tällä kertaa päätimme tyttöjen kanssa kehua hieman itseämme ja listata viisi saavutustamme, joista olemme ylpeitä. Itsensä kehuminen ja omien hyvien puolien esille tuominen on hirvittävän vaikeaa ja yleensä itseään kohtaan on todella kriittinen, joten välillä on oikein hyvä miettiä niitä juttuja, joissa on onnistunut. Tämän postauksen voisi tavallaan mieltää jatkumoksi elokuun kateuspostaukseen. Kateellinen kun keskittyy siihen, mitä muilla on ja itsellään ei, mutta jos keskittyykin siihen, missä itse on hyvä ja mitä kaikkea on elämässään jo saavuttanut, tulee varmasti vähemmän kateelliseksi ja paljon onnellisemmaksi. Helppoa listauksen tekeminen ei siis ole, mutta sitäkin tärkeämpää!


1) Kandidaatintutkielman kirjoittaminen
Kandin kirjoittaminen on ollut yksi haastavimmista projekteista, joita elämäni aikana olen tehnyt. Alku oli yhtä tuskaa ja jossain vaiheessa olin puoliksi tosissani ja puoliksi vitsillä jättämässä yliopiston kesken, kun tuntui, että tutkielman teko ei lähde vauhtiin sitten millään. Kun aihe tarkentui ja tajusin, mitä kandissa pitää oikein tehdä, sain tutkielman lopulta valmiiksi aika lyhyessä ajassa. Silloisen kämppikseni kanssa urheasti raahasimme itsemme melkein joka arkiaamu kahdeksaksi yliopiston kirjastolle, joten päivät olivat joskus pitkiä, mutta ainakin tuli tehtyä hommia! Olin oikein tyytyväinen, kun toukokuussa sain palautettua valmiin kandin ja sain nelosen eli toiseksi parhaan arvosanan.


2) Hyvät arvosanat ylioppilaskirjoituksista
Toinenkin saavutukseni liittyy opiskeluun. Koko lukion ajan olin ihan hirveä hikari ja käytin paljon aikaa läksyjen tekemiseen ja kirjoituksiin lukemiseen. Varsinkin abikevät oli aikamoisen raastavaa aikaa, mutta työnteko kannatti, kun arvosanariviksi tuli LLEMCC. Erityisen ylpeä olen historian laudaturista, koska sen saavutin työn ja tuskan avulla sekä pitkän matematiikan cum laude approbaturista, sillä minä en todellakaan ole mikään matikkanero, enkä käynyt syventäviä kursseja ollenkaan ja olin unohtanut joidenkin kurssien jutut täysin ennen kirjoituksia. Oikein tyytyväinen olen näihin tuloksiini myös kokonaisuudessaan.


3) Toimittajan työn tekeminen
Paikallislehden toimittajan työ on ainoa oikea ansiotyö, jota olen elämäni aikana tehnyt, mutta sitä onkin tullut tehtyä sitten aika paljon. Olen todella onnellinen, että olen saanut työskennellä lehdessä noin pitkään, mutta varmasti olen jotain tehnytkin oikein, kun työpaikan ovet ovat avautuneet minulle kerta toisensa jälkeen. Yritänkin olla mahdollisimman tunnollinen työntekijä ja kehittyä työssä jatkuvasti. Työssä olen myös tutustunut moniin mukaviin ihmisiin, mistä olen todella iloinen.


4) Kaksi pitkää parisuhdetta
Tämä on vähän erilainen kohta, sillä toisen ihmisen kanssa elämänsä jakaminen ole mikään suoritus, mutta olen silti ylpeä ja iloinen siitä, että olen löytänyt elämääni sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on pystynyt olemaan tosissaan yhdessä. Ensimmäinen parisuhteeni kesti kolme vuotta ja sen aikana molemmat kasvoivat pienistä lukiolaisista nuoriksi aikuisiksi ja oppivat elämästä hyvin paljon kaikkea uutta. Nykyinen suhde on kestänyt jo yli kolme ja puoli vuotta ja asuimme yhdessäkin kahden ja puolen vuoden ajan. Tällä hetkellä elämme uudenlaisessa tilanteessa, kun asumme eri paikkakunnilla, mutta pitkässä suhteessa on erilaisia vaiheita ja minäkin pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan yksin asumaista, mikä on mielestäni vain hyvä juttu. Avoimin mielin eteenpäin ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!   


5) Sairastelusta huolimatta melko normaalin elämän eläminen
Viimeisenä ja kaikkein tärkeimpänä saavutuksenani pidän sitä, että olen jaksanut taistella ja mennä elämässä eteenpäin, vaikka välillä on ollut todella vaikeaa. Olen sairastanut kohta neljä vuotta ja välillä ollut ihan toivottoman huonossa kunnossa, mutta kaikesta huolimatta olen opiskellut, tehnyt työtä, matkustellut, kirjoittanut blogia ja yrittänyt elää elämääni. Olen äärettömän kiitollinen Antille, joka auttoi kotitöiden ja kaiken mahdollisen kanssa huonoimpina aikoinani sekä äidilleni, joka on aina jaksanut tsempata, nostanut minut mielen synkkyydestä kohti valoa, etsinyt kanssani erilaisia parannuskeinoja ja käynyt kanssani lääkärissä lukemattomia kertoja. Sairastelu on muuttanut asennettani moniin asioihin hyvin paljon ja on ironista, tai sitten ei, että se on lisännyt oman arvontuntoani, tervettä itsekkyyttä ja vähentänyt vaatimuksiani itseäni ja elämääni kohtaan. Elämä on vaikeaa, mutta meidän ei tarvitse tehdä itse siitä vielä vaikeampaa kuin se onkaan. Sen kannattaa muistaa ihan jokaisen.

Muiden tyttöjen saavutuksiin pääset tutustumaan näistä linkeistä:

Mitkä ovat sinun elämäsi tärkeimmät saavutukset?

Life isn't about waiting for the storm to pass - it's about learning to dance in the rain

1.9.17

Moikka! Siemailen tällä hetkellä Clipperin vihreää teetä ja kärsin tyhjän paperin kammosta. Pitäisi kirjoittaa paikallislehteen pakina ja jotain juttua pitkästä aikaa olisi varmaan hyvä postailla tänne bloginkin puolelle. Vaikka tauko olisi melko lyhytkin, tuntuu aina siltä, että jatkaminen on niin vaikeaa. Vaikka tällä hetkellä melkein kaikki tuntuu aika hankalalta, eipä sillä.


Viimeinen työviikko lehdessä meni ihan pipariksi kun sain vuosisadan flunssan ja jouduin olemaan monta päivää poissa töistä ja jättämään juttukeikkoja välistä. Sain jotenkin parannettua itseäni ja lähdin Jyväskylään hoitamaan asioita muutamaksi päiväksi. Siellä oli koko ajan pientä hoppua ja tulin sitten viikonlopuksi Pihtiputaalle, kun meillä oli sukulaistapaaminen mummun talolla.


Silloinkin olin aika huonovointinen, mutta halusin niin kovasti nähdä sukulaisia. Sunnuntaina piti lähteä urhoollisesti ajamaan Pallosalamalla, joka oli pakattu melkein täyteen tavaroitani, jotta sain rahdattua omaisuuteni takaisin Jyväskylään. Siellä sitten taas touhuttiin Antin kanssa neljän päivän ajan kaikenlaista. Käytiin syömässä ja kävelemässä, siivottiin asunto ja auto sekä osallistuttiin aktiivisesti Pokemon-raideille.


Perjantaina sitten taas oli odotetun Tukholman reissun aika, joka suoraan sanottuna herätti pientä kauhua jo lähtiessä ja valitettavasti en pelännyt turhaan. Oli toki ihanaa viettää kunnolla aikaa ystävien kanssa ja tutustua kaupunkiin, mutta tuollaiset pikareissut on ihan älyttömän väsyttäviä. Olenkin nyt yrittänyt selviytyä reissuväsymyksestä, flunssasta ja ties mistä oireista, mutta aika heikko happi on kyllä tällä hetkellä.

Välillä meinaa iskeä epätoivo, kun tuntuu, ettei koskaan saa olla terve, virkeä ja kykeneväinen elämään ihan normaalisti. Parhaiten minua tällaisissa tilanteissa lohduttaa Uudesta Sherlockista bongaamani fraasi it is what it is. Ei mitään kyllä se siitä tai se, mikä ei tapa, vahvistaa -latteuksia, vaan karun yksinkertainen se on mitä on. Tämä nyt vain on näin. Ja sen kanssa eletään. En tiedä, miksi tuo fraasi on niin voimaannuttava, mutta se on. Myös otsikosta löytyvä Vivien Greenen quote on oikein hyvä.

Tällä postauksella ei nyt mitään sen syvempää merkitystä ole, halusin tulla vain kirjoittamaan rehellisesti, mitä on taas meneillään. Sillä minä en kykene nyt kirjoittamaan onnellista elämänmakuista postausta mistään, kun olo on mitä on. Yksi tärkeä juttu on kuitenkin ilmoitettavana tässä lopussa, nimittäin klipsutin-arvonnan voittaja. Mitään suurta menestystä arvonnasta ei tullut, vaikka annoin lisäaikaa osallistumiseen, joten arvoin voittajan neljän osallistuneen joukosta.


Onnellinen voittaja on Pirjo. Lähetän sinulle sähköpostia tänään ja lähetän palkinnon sinulle mahdollisimman pian!

Parempaa viikonloppua kaikille! Huomenna palaillaan asiaan tiimipostauksen voimin!

Meikkijuttuja

16.8.17

Bongasin jonkin aikaa sitten paristakin blogista postauksen, jossa vastaillaan meikkaukseen liittyviin kysymyksiin. Tykkäsin postauksesta kovasti, joten päätinpä sitten itsekin raapustella vastaukset näihin kysymyksiin. Minähän tosiaan olen tässä viime aikoina yrittänyt siirtyä luonnonkosmetiikan käyttäjäksi, joillain osa-alueilla se on onnistunut paremmalla menestyksellä, joissain jutuissa vähän epäonnisemmin. Tämä tällaisena taustatietona tähän alkuun!

1. Minkä sävyinen huulipuna sopii sinulle parhaiten? Entä huonoiten? 
Kirkkaanpunainen! Tykkään vaan eniten kunnon perinteisistä punahuulista. Oranssin sävyt ja ihan vaalean pinkit ei oikein käy minulle. Toisaalta en ole kokeillutkaan esimerkiksi vihreitä tai sinisiä huulia, mutta lottoaisin, ettei ne kovin hyviltä minulla näyttäisi. 

2. Millä levität meikkivoiteesi?
Tällä hetkellä Berliinistä ostetulla dm:n feikillä beauty blenderillä. Sitä ennen Ebaysta tilatuilla halpisblendereillä. En osaa enää käyttää muunlaisia välineitä meikkivoiteen levittämiseen!

3. Teetkö ensin silmämeikin vai meikkipohjan?
Laitan meikkivoiteen aina ensin. Joskus kun oikein rähmäkäpälänä meikkaan, luomiväriä varisee poskille meikkipohjan päälle ja sitten ärsyttää. Yleensä en kuitenkaan enää varistele silmämeikkiä, joten tämä järjestys yleensä toimii!

4. Mainitse kolme suosikkimeikkibrändiäsi. Miksi juuri ne ovat suosikkejasi?
Ensinnä Lavera ja Boho ja vielä hetki sitten olisin listannut kolmanneksi NYX:n, mutta etsin juuri lisätietoa aiheesta tätä postausta varten ja järkytyksekseni selvisi, että NYX Cosmetics on nykyisin L’Oréalin omistuksessa. Eli vaikka NYX:n tuotteet itsessään ovat cruelty free -merkittyjä, rahat lopulta päätyvät emoyhtiölle, joka käyttää eläinkokeita. NYX:hän ei tietenkään ole luonnonkosmetiikkamerkki, mutta tuon cruelty free -merkinnän takia olen joitakin heidän tuotteitaan kuitenkin ostanut. Enpä taida kuitenkaan enää uusia tuotteita ostaa. YHYY. Tulisipahan sitten siirryttyä viimein ihan täysin luonnonkosmetikkaan uusien kosmetiikkatuotteiden osalta. Hyvän ja vielä ihan kohtuullisen hintaisen luonnonkosmetiikan meikkivoiteen löytäminen vain on ihan hirvittävän hankalaa. Vinkkejä saa antaa! Kolmanneksi merkiksi voisin mainita sitten vaikkapa Benecosin. Perusteluina tässä tosiaan cruelty free -merkintä ja luonnolliset ainesosat!

5. Kumman valitset: voimakkaan silmämeikin ja kevyesti meikatut huulet vai räväkästi meikatut huulet ja kevyen silmämeikin?
Äh, mieluiten valitsisin molemmat voimakkaana, mutta jos noista pitää jompikumpi valita niin voimakas silmämeikki ja kevyesti meikatut huulet, koska arkisin ei aina tule kyllä laitettua huulipunaa ollenkaan, vaikka muuten meikkaisinkin. 

6. Onko sinulla jokin "luottomeikki", jonka tiedät aina onnistuvan ja joka näyttää aina hyvältä?
Olen kehittänyt omanlaiseni meikin ruskealla luomivärillä, cat eye- rajauksilla, melko tummilla kulmilla ja punaisilla huulilla. Jos meikkaan, teen yleensä tällaisen meikin. Joskus arkena saattaa joku osa jäädä tekemättä, mutta perusidea on aina sama.

7. Suosikkiluomiväripalettisi tai yksittäinen luomiväri?
Tällä hetkellä käytän Benecosin palettia, jossa on neljä erilaista ruskean sävyä ja siitä olen tykännyt kovasti. Mitään sen kummempaa suosikkia en osaa sanoa!

8. Korjailetko meikkiäsi yleensä päivän aikana?
Vähän vaihtelee. Jos olen pitkän päivän liikkeellä ja illalla lähdössä vielä jonnekin, niin yleensä tulee korjailtua. Lisäksi luonnonkosmetiikka saattaa olla vähän hankalaa ja jotkin tuotteet saattaa sottautua kasvoilla helposti, joten välillä pitää pyyhkiä levinneitä juttuja pois.

9. Käytätkö meikinpohjustusvoidetta?
Täytyy myöntää että en. On kyllä viime aikoina ollut kovasti mielessä metsästää ensimmäinen luonnonkosmetiikan meikinpohjustusvoide, mutta olen aika pihi tällä hetkellä meikkien suhteen, joten ei ole tullut vielä hommattua, kun ilmankin kuitenkin pärjää. Katsellaan, josko piakkoin raaskisin sellaisen ostaa!

10. Kuinka kauan aikaa sinulla menee normaalin arkimeikkisi tekemiseen?
Riippuu vähän, pyrin käyttämään aikaa siihen mahdollisimman vähän. Kyllä siihen se 10-15 minuuttia kuitenkin menee, vaikka kuinka nopea yritän olla. Pitäisi joskus katsoa kellosta tarkka aika.


11. Lisäätkö ripsiväriä myös alaripsiin?
En enää. 

12. Irto-, kivi- vai meikkipuuteri?
Ehdottomasti Laveran kivipuuteri! Sitä ei voi koskaan hehkuttaa liikaa.

13. Kokeiletko mielelläsi uusia meikkityylejä vai pysytteletkö mieluummin tutussa ja turvallisessa?
Pysyttelen kyllä tutussa ja turvallisessa. Välillä olen villi ja käytän eriväristä luomiväriä kuin yleensä. Pitäisi kyllä opetella jotain uusia juttuja. Kulmien meikkaamisessa haluaisin tulla paremmaksi.

14. Ehdottomasti paras tuote kulmien meikkaamiseen?
Tähän on pakko vastata aiemmin kiroamani NYX:n kulmapaletti. Onneksi värejä on vielä paljon jäljellä, eikä tarvitse vielä alkaa metsästää luonnonkosmetiikan kulmavärejä.

15. Kuinka usein peset meikkisiveltimesi?
Kerran muutamassa kuukaudessa. Olen tässä tosi huono, tiedän.

16. Miten arki- ja juhlameikkisi poikkeavat toisistaan?
Ei välttämättä mitenkään, korkeintaan juhlameikkiin käytän enemmän aikaa ja olen huolellisempi.

17. Mielipiteesi nestemäisistä huulipunista?
Oi kyllä! Uusi rakkauteni. Ei mene hampaisiin, eikä muutenkaan tahriudu!

18. Minkä meikkibrändin toivoisit seuraavaksi rantautuvan Suomeen myytäväksi kivijalkaliikkeisiin?
En minä tiedä, olen niin oman tieni kulkija näissä jutuissa. Enemmän luonnonkosmetiikkaa vaan tarjolle!

19. Onko sinulla jokin kipuraja, jota enempää et ole valmis maksamaan mistään yksittäisestä meikkituotteesta?
Kaksikymppiä on aika lailla se raja. Sekin tuntuu paljolta, mutta on pakko saada esimerkiksi Laveran puuteria ja se maksaa sen 16-18 euroa. 

20. Varjostatko kasvojasi? Jos varjostat, millä tuotteilla?
En varjosta. En ole jaksanut lähteä tähän trendiin mukaan.



21. Kiinitätkö valmiin meikin meikinkiinnityssuihkeella?
En, koska yritän pitää meikkaamiseen kuluvan ajan ja rahan jossain aisoissa. Kivahan tuollainen kiinnityssuihke varmasti olisi. Parempi, etten osta ensimmäistäkään, koska sitten varmaan pitäisi olla ostamassa sitä jatkuvasti, haha.

22. Paras sivellin luomivärien häivyttämiseen?
Käytän RealTechniquesin siveltimiä ja ne on ihan hyviä tässäkin.

23. Tykkäätkö meikata muita ihmisiä?
En ole varmaan muita meikannut kuin äitiä joskus kokeilumielessä. En mä osaa.

24. Onko sinulla meikkejä, joita koitat säästellä ja joita käytät siksi vain harvoin?
Enpä oikeastaan mitään tuotetta käytä harvoin säästösyistä.

25. Paras irtoripsimerkki?
En ole aikoihin käyttänyt irtoripsiä. Ei ole oikein mielipidettä tähän asiaan!

26. Suositko luomiväreissä enemmän matta- vai shimmersävyjä?
Molempia! Ehkä enemmän taitaa kuitenkin olla käytössä shimmersävyjä.

27. Voidemainen vai puuterinen poskipuna?
En kyllä käytä poskipunaa ollenkaan. Minulla ei taida tällä hetkellä edes olla yhtäkään poskipunaa.

28. Käykö sinulle koskaan niin että huomaat kotiin päästyäsi valinneesi kaupasta täysin vääränsävyisen meikkivoiteen, peitevoiteen tai muun tuotteen?
Eipä oikeastaan, sillä ihoni on niin vaalea, että voin melkeinpä aika huoletta valita sen kaikkein vaaleimman sävyn. Muutenkin olen niin tarkka kosmetiikan ostamisen kanssa, että valitsen tuotteeni tarkkaan, ettei hutiostoksia synny. Toki niitä huonojakin ostoksia on vuosien varrella tullut tehtyä. Esimerkiksi ostin joskus muinoin Gina Tricotista shimmerisen aurinkopuuterin, mutta enhän minä sitä osannut käyttää alkuunkaan. Onneksi tuli äidillä käyttöön, ettei mennyt ihan hukkaan.

29. Kuinka monta huultenrajauskynää omistat?
Kaksi taitaa löytyä tällä hetkellä, mutta aika harvoin niitä tulee käytettyä.

30. Onko meikkaaminen sinulle pakkopullaa, intohimo vai jotain siltä väliltä?
Jotain siltä väliltä, sillä en todellakaan halua meikkaamisesta tulevan pakkopullaa. Tässä elämässä on paljon pakollisia asioita tehtävänä, mutta meikkaamisesta en sellaista halua. Nyt kesällä, kun olen töissä, pyrin meikkaamaan joka aamu, mutta yliopistolle en todellakaan meikkaa joka päivä, sillä ihan sama, miltä minä näytän kirjapinoihin hautautuneena tai luentosalissa istuessani. Intohimoa en ehkä kuitenkaan tähän koe, sillä en ole tarpeeksi hyvä tai osaa niin paljoa erilaisia juttuja.

Mitä sinä vastaisit näihin kysymyksiin? Meikkaatko päivittäin?

Tiimipostaus | Kateus

5.8.17

Tällä kertaa päätimme blogitiimin tyttöjen kanssa sukeltaa pintaa syvemmälle ja puhua kateudesta. Olen todella innoissani tästä aiheesta, mutta tuntuu hankalalta aloittaa kirjoittaminen, sillä näkökulmia ja pohdittavaa olisi niin paljon. Toisin sanoen kai tästä voisi olettaa, että minulla on paljon kadehdittavaa. En silti sanoisi niinkään.

Kateus on epämiellyttävä tunne, jota koetaan silloin, kun toisella on jotain, mitä itsellä ei ole. Kateuteen liittyy myös halu saada tuota jotakin itselleen, mutta ei välttämättä aina. Epämääräistä katetutta voi aiheuttaa monenlaiset asiat, mutta niitä kateuden kohteita ei välttämättä suoranaisesti haluaisi itselleen. Kateus on tunne siitä, että itsellä on jotain vähemmän tai ihan eri tavalla. Olisi helppo sanoa, että en minä ole koskaan kateellinen. Olen tyytyväinen elämääni, enkä mielessäni havittele sellaisia asioita, joita muilla on ja minulla ei. Mutta se olisi, ei ehkä valehtelua, mutta kaunistelua. Jokainen ihminen kadehtii jotakin. Ei välttämättä ole siitä kovinkaan iloinen ja ehkä häpeääkin tätä tunnettaan, mutta kadehtii silti.


Varsinkin näin sosiaalisen median kultakaudella kateus voi ainakin jossain lievemmässä muodossa olla jokapäiväistä. Kun selaa Instagramin loputonta syötettä, jossa on kaunis kuva toisensa perään, olisi ihme jos ei kokisi jonkinlaista alemmuuden tai tyytymättömyyden tunnetta. Tuo on jossain mahtavilla festareilla viettämässä aurinkoista kesää, tuo on meikannut niin paljon paremmin kuin minä ikinä, miten tuolla on noin paljon ystäviä, miten tuo jaksaa käydä salilla, tuokin on uimassa turkoosissa vedessä.

Blogit ja somet ovat täynnä toisten ihmisten elämää, pääosin kuitenkin siloteltua sellaista. Kukapa ottaisi kuvan Instagramiin, kun makaa päänsäryissään peiton alla tai itkuisista silmistään, kun on riidellyt poikaystävän kanssa tai kun ei saa unta ja pohtii syntyjä syviä. Luin jostain enemmän tai vähemmän uskottavasta nettijulkaisusta tekstin, jossa kerrottiin masennusoireiden ja tyytymättömyyden elämää kohtaan lisääntyneen sosiaalisen median myötä, koska ihmiset vertaavat omia huonoimpia hetkiään somessa esiteltäviin huippuhetkiin. Jos seuraa someissa esimerkiksi lähes tuhatta ihmistä, kai sieltä nyt aina löytyy jonkun hauska hetki, onnistunut meikki, huikea reissu tai täydellinen ruoka-annos. Se ei tarkoita sitä, että kenenkään elämä olisi aina hetkestä toiseen yhtä Instagram-kuvaa, vaikka se selaajan mielestä saattaa siltä alkaa tuntuakin.

Somekateus on varmasti yleistä. Sorrun siihen itsekin blogeja ja Instagramia selatessani. Toisaalta tiedän, että se on erittäin typerää ja joskus minua oikein ärsyttää, kuinka kadehdin toisen ihmisen valokuvaustaitoa, meikkien onnistumista, ruumiinrakennetta tai elämäntilannetta. Meillä kaikilla on omat elämämme ja omat polut kuljettavina. Some paljastaa siitä ehkä yhden prosentin. Me kaikki yhtä lailla heräämme aamulla, menemme kouluun tai töihin, palaamme kotiin, siivoamme, laitamme ruokaa, pesemme hampaamme ja menemme nukkumaan. Sitä se arkielämä suurimmilta osin on. Toki omasta arjestaan voi tehdä tyydyttävää ja kauniimpaa monin eri keinoin ja se on oikein hyvä juttu. Mutta somen merkitys on liian suuri, jos alkaa kokea tärkeänä vain asiat, jotka näyttävät hyvältä fiideissä. Lääkkeeksi somekateuteen määrään vähemmän puhelinta ja enemmän oikean elämän seikkailuja.


Syvempi ja kipeämpi kateus on minulla viime vuosina kohdistunut toisten terveyteen. En kaunistele sitä yhtään, kuinka kadehdin terveitä ihmisiä. Joskus tekisi mieli ravistella heitä ja kertoa, että te ette ymmärrä, kuinka onnekkaita olette. Koska ei terve ihminen ymmärrä arvostaa terveyttään. Siihen ei tarvitse kiinnittää huomiota ennen kuin sen menettää ja se on luonnollista. Siksi välillä raastaa katsoa vierestä, kuinka ihmiset stressaavat lopulta niin turhista asioista ja vaativat itseltään ja elämältään liikaa. Ei kaikessa aina tarvitse olla täydellinen, eikä saavuttaa kuuta taivaalta. Joskus terve ihminen voisi pysähtyä ja nauttia elämästään, ymmärtää, kuinka onnekas on.

Sillä sitten kun on pakko pysähtyä ja maata päiväkausia sohvalla, kun ei muutakaan jaksa, ei pysty nauttimaan oikein mistään. Yrittää vain sinnitellä päivästä toiseen ja jaksaa ajatella, että paremmat ajat ovat tulossa. Kun kunto paranee ja jaksaa enemmän, on niin kiitollinen siitä, että aamulla sängystä nouseminen ei ole itkun vaativa suoritus, että voi jo nauraa aidosti, että pään sisäinen sumuverho raukeaa edes jonkin verran, että jaksaa käydä kokopäivätöissä. Silloin kiitollisuus täyttää mielen ja kateus väistyy. Minun ei tarvitse kadehtia ihmisiä, jotka jaksavat juosta viisi kilometriä, kun voin olla onnellinen siitä, että jaksoin pyöräillä neljä kilometriä. Lääkkeeksi tällaiseen kateuteen määrään vähemmän vertailua muihin ihmisiin ja enemmän keskittymistä oman kunnon ja voinnin parantamiseen.


Ihmissuhdekateus on myös varmasti tuttua monille. Se on sitä, että toisilla näyttää olevan niin paljon enemmän ystäviä, niin paljon onnellisempi perhe, niin paljon kauemmin kestänyt parisuhde. Tämä on näistä luettelemistani kateuden lajeista kaikkein karuin. Siihen liittyy niin paljon syviä tunteita ja monenlaisia kokemuksia. Jos on oikeasti yksinäinen, kateus ystävistä ja seurustelukumppaneista on raastavaa. Jos perheessä on vaikeaa, kateus muiden perhesuhteita kohtaan on paitsi surullista myös syyllisyyttä aiheuttavaa. Samoin tyytymättömyys seurustelusuhteeseen ja muiden perään haikailu.

Toiset ihmiset aiheuttavat meissä syviä tunteita ja kateus näissä asioissa on se, jonka tunnustaminen on kaikkein vaikeinta. Tähän lääkkeeksi voisi toimia keskittyminen omiin olemassa ihmissuhteisiin ja niiden hyviin puoliin. Aina kaikki voisi olla paremmin, mutta pitää osata myös ajatella, että kaikki voisi olla huonomminkin. Jos ja kun on rakkaita ihmisiä, heistä täytyy pitää kiinni ja heitä tulee arvostaa. Kun huomioi lähellään olevia ja luo hyvyyttä, jonka toivottavasti ihmiset laittavat kiertämään, saa itselleenkin hyvän mielen ja kateus toivottavasti hälvenee. Ja jos ystäviä tai seurustelusuhteita ole, pitää laittaa itsensä likoon valmiina kohtaamaan myös pettymyksiä, ja lähteä etsimään uusia ihmisiä eläämänsä.

Kateus on sitä, että vähättelee, mitä itsellään on ja arvostaa enemmän sitä, mitä toisella on. Kun keskittyy enemmän siihen, mitä itsellä jo on, eikä ajattelemiseen, mitä voisi olla, on varmasti paljon onnellisempi. Ja jos jonkin tietyn asian haluaa oikeasti omaan elämäänsä, täytyy avata ovi ja lähteä jahtaamaan unelmia. Mutta se kannattaa tehdä siksi, että itse haluaa niin, ei siksi, että muut tulisivat siitä kateellisiksi.

Toisten tyttöjen mietteitä kateudesta löytyy näistä linkeistä.

Klipsuttimesta kiva yksityiskohta asuun

4.8.17

Moikka! Tällä kertaa tulin kertomaan teille Klipsuttimesta, kätevästä asujen kohentajasta ja koristajasta. Klipsuttimen avulla saa neuleet, huivit ja löysät jakut kiinnitettyä kätevästi ja kauniisti. Kokeilin tänään äidin kanssa erilaisia asuja, joihin Klipsutinta voisi käyttää.


Klipsutin on Tuire-Sini Koskisen kehittelemä tuote, jossa on tehty vanhasta ideasta uutta ja modernia. Tuire-Sini rakastaa neuleita, joiden kanssa voi joskus kuitenkin tulla hankaluuksia, kun tuulee tai helmat jää muuten kiinni jonnekin. Tästä idea sai alkunsa ja nyt Klipsuttimella on oma verkkokauppa. Tämän lisäksi Klipsuttimia voi löytää ympäri Suomen erilaisista tapahtumista. Tuire-Sini on käsityöläinen ja toiminut yrittäjänä lähes kymmenen vuoden ajan.


Klipsuttimet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa Hyvinkäällä. Verkkokaupassa on saatavilla kolmeatoista erilaista Klipsutinta. Kaikissa on kaksi kiinnikettä, jotka pysyvät lujasti kiinni niin ohueammassa kuin paksummassakin vaatteessa. Kaikissa muissa paitsi yhdessä mallissa on hopeiset kiinnikkeet, kun taas yhdessä mallissa ne ovat mustat ja pyöreät. Kiinnikkeiden välissä olevat koristeet vaihtelevat erivärisistä helmistä erilaisiin kuviollisiin välikappaleisiin. Valittavana on useita eri värejä sekä hauska pingviinikuvioinen Klipsutin. Heinäkuussa verkkokauppaan on tullut uudenlaisia malleja, joita ei ollut saatavilla vielä silloin, kun valitsin omani. Kaikki saatavilla olevat mallit löytyy täältä.


Itse valitsin Stella-nimisen Klipsuttimen, jossa on valkoinen ja kaksi hopeista helmeä. Valitsin sen, koska se on väreiltään simppeli, mutta silti erittäin kaunis ja sopii useampaan erilaiseen asuun. Saatuani paketin olin oikein tyytyväinen valintaani. Klipsutin myydään kauniissa mustassa pahvirasiassa.


Klipsutin on todella kätevä, koska pidän löysistä neuleista, enkä tykkää pitää niitä napitettuina kiinni. Joskus vapaana liehuvat helmat saattavat olla kuitenkin epäkäytännölliset, jolloin Klipsuttimen kaltainen kiinnityssysteemi on oikein kätevä. Koska siinä on helmiä, se on kaunis asuste ja näyttävä yksityiskohta asuun. Sitä voi kokeilla myös huivien kietomisen viimeistelyyn, nimikorttien kiinnittämiseen ja jopa avaimien karkaamisen estämiseen. Klipsutin on todella jämäkkä ja pitää tiukasti kiinni. Se ei kuitenkaan jätä jälkiä vaatteeseen.


Halusin lähteä tähän yhteistyöhön mukaan, sillä Klipsuttimessa on mielestäni nerokas idea. Olen joskus miettinytkin, että olisi mukava kiinnittää neuleita jotenkin muuten kuin napittamalla ja tässä on vastaus ongelmaan. Yhteistyö on muutenkin mieluinen, sillä kannatan suomalaista suunnittelua ja käsityöläisyyttä. Kyseessä on siis kaikin puolin oikein oiva tuote!


Loppuun vielä pieni yllätys teille lukijoilleni. Sain Tuire-Siniltä yhden Klipsuttimen itselleni ja toisen teille arvottavaksi. Halusin ottaa arvottavaksi samanlaisen mallin, jonka valitsin itselleni, joten tarjolla olisi yksi valko-hopeinen Stella yhdelle onnekkaalle.


Arvonnan säännöt
Yksi arpa: Laita sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään.
Kaksi arpaa: Lisäksi olet lukijani joko Bloggerissa tai Bloglovinissa.
Osallistumisaikaa on ensi viikon suununtaihin 13.8. klo 23.59 saakka.
Vähäisen osallistumisen vuoksi jatkan osallistumisaikaa sunnuntaihin  20.8. klo 23.59 saakka.
Arvonnan suoritettuani olen sähköpostilla yhteydessä voittajaan.

Arpaonnea kaikille!
Proudly designed by Mlekoshi playground