Auringonpilkahdus

8.1.18

Tänä vuonna en tee lupauksia, sillä minulla on ainoastaan yksi tavoite ja se on valmistua tämän kevään aikana. Se tulee vaatimaan hirmuisen määrän työtä, joten olisi kohtuutonta vaatia itseltään kaikkea muutakin sen ohella. Vuodenvaihtumisen kunniaksi viilasin kuitenkin blogia hieman parempaan kuosiin. Vaihdoin taustakuvan neturaalimmaksi harmaaksi ja levensin kuvia. Samalla kävin loppuun vanhojen postausten kuva-asetukset klikkaamalla jokaikisen postauksen kuvan "erittäin suuresta" "alkuperäiseen kokoon". Viimein pitäisi siis olla kaikkien blogin kuvien ajantasalla tämän asian suhteen, joten ehkä ne näyttävät nyt vähän paremmalta.


Samalla kun kävin läpi kuvia poistelin joitakin kuvia, jotka olivat niin huonoja, etten jaksanut katsella niitä enää sekä joitakin postauksia, joissa oli huonolaatuiset kuvat joko siksi että ne olivat liian pieniä tai siksi, että olen ollut surkea kuvaamaan. Lisäksi poistelin joitain postauksia, kun en halua tuottaa kyseisenlaista sisältöä blogiini. Nyt koko blogi on edes vähän tasalaatuisempi, vaikka vieläkin vanhoissa postauksissa on toki ihan surkeita kuvia jäljellä. Hyvää puoli tässä vanhojen postauksen läpikäymisessä on se, että huomaa oikeasti kehittyneensä valokuvaajana. Edelleenkään en väitä olevani hyvä, mutta omalla mittapuullani olen parantunut huimasti.


Nyt on vähän enemmän intoa blogin suhteen, kun sain viilattua tätä edes jonkin verran parempaan kuosiin. Saa vain nähdä, miten tässä keväällä tulee olemaan aika postausten raapusteluun, kun graduahdistus on nyt jo ihan liian korkea. Pitäisi yrittää osata tyhjentää pää kaikista vaanivista ajatuksista esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Jospa tulisi parempi fiilis, kun saisi edes vähän etenemään tätä urakkaa!


Mitä tykkäät blogin uudesta ulkoasusta? Entäpä näistä eilen napatuista talvikuvista? Tehokasta viikkoa kaikille!

Tiimipostaus | Kirje minulle vuoden päähän

6.1.18

On vuoden ensimmäinen lauantai, mikä merkitsee vuoden ensimmäistä blogitiimipostausta. Meillä oli tällä kertaa mielestäni aivan mahtava teema postaukselle, meidän tulee nimittäin kirjoittaa itsellemme kirjeet vuoden päähän. Pidemmittä puheitta kirjeen kimppuun!


Hei Krista!

Sinä elät nyt vuoden 2019 alkua ja olet 26-vuotias. Muuta en voi varmuudella sanoa, sillä edelliset vuodet ovat näyttäneet sen, että vuosi on pitkä aika ja moni asia muuttuu. Minä kuitenkin toivon kovasti, että asut Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla Antin kanssa mukavassa asunnossa, jonne teillä on ollut varaa ostaa uusi keittiönpöytä huonekaluliikkeestä. Toivottavasti olet töissä jossain paikassa, jonne heräät joka aamu mielellään ja mietit, että kaikki opiskelu ja sen aikainen vaiva on ollut sen väärti. Ehkä olet ollut samassa työpaikassa jo kesästä lähtien tai sitten olet ollut jo useammassa paikassa. Toivon, että et ole ollut työttömänä, ainakaan kovin pitkään.

Toivottavasti sinä yhä jaksat olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, vaikka opinnot niitä eivät enää sinulle samalla tavalla tuputa naaman eteen kuin aiemmin. Ehkä olet löytänyt Helsingistä uusia ihmisiä, joiden kanssa voit keskustella samalla innolla kaikesta tärkeästä kuin YKP-ystävien kanssa. Toivottavasti et ole unohtanut kaikkia niitä ihmisiä, joihin sait viimeisinä yliopistovuosinasi tutustua. Tai no tiedän jo nyt, ettet heitä unohda, mutta toivon, että sinulla on myös aikaa ja halua nähdä heitä ja pitää yhteyttä.

Perheen kanssa kaikki menee varmasti samaan tapaan kuin ennenkin, mutta olet varmasti viettänyt aikaa Pihtiputaalla vähemmän kuin minä vietän nyt. Bussi kuitenkin kulkee Helsingistä Keski-Suomeen, joten olet varmasti käynyt aina välillä perhettä moikkaamassa. Villekin on päässyt jo armeijasta ja on varmasti kasvanut ja kypsynyt entisestään. Toivottavasti vietitte kesällä kahdet juhlat. Villen lakkiaiset ja niin, toivottavasti sinä olet valmistunut ennen kesää ja saanut viettää kesäisiä juhlia ystävien ja sukulaisten kanssa.

Muista, että hiuksia ei värjätä synteettisillä aineilla ja että luonnonkosmetiikan tulee olla ensisijainen vaihtoehto. Et saa syödä vehnää, etkä maitoa ja punaista lihaa tulee pääosin välttää. En tiedä, missä Pallosalama menee, toivottavasti se on edelleen pihassasi uskollisena menopelinä. Et saa hommata uutta autoa noin vain, vaan ajelet Pallosalamalla niin kauan kuin se kestää ja sitten harkitset tarkasti uuden kulkuneuvon ostamista.

Muista valokuvata edelleen, vaikka kuinka olisit kiireinen töissäsi. Työ ei saa olla koko elämä, vaan pitää olla muutakin. Ihmiset ovat elämässä kaikkein tärkeintä. Toivottavasti olet saanut liikunnasta säännöllisen osan elämääsi ja sillä tavoin olet saanut otteen fibromyalgiasta. Ehkäpä sinuun sattuisi silloin vähemmän kuin minuun nyt.

Ennen kaikkea toivon, että olet onnellinen ja että tiedät, mihin suuntaan elämässä mennä. Tällä hetkellä kun tulevaisuus tuntuu niin ennakoimattomalta ja isoja muutoksia on luvassa. Sinähän jo tiedät, miten kaikki meni. Eiköhän kuitenkin parhain päin.

Rakkaudella,
2018 vuoden Krista

Muiden blogitiimiläisten kirjeet löydät näistä linkeistä
Heli Jenny / Sini

Uusivuosi Milanossa

4.1.18

Tällä kertaa vietin vuodenvaihdetta hieman normaalista poiketen. Lähdin nimittäin äidin ja Villen kanssa reissuun Italiaan. Meidän on pitänyt ainakin puolentoista vuoden ajan mennä Milanoon tapaamaan äidin lukioaikaista kirjekaveria ja nyt se viimein onnistui. Neljän yön reissulla ehti tutkailemaan aika hyvin Italian toiseksi suurinta kaupunkia.


Euroopan toiseksi suurin katedraali Duomo ja sen edustalla oleva aukio ovat Milanon keskusta-aluetta, jossa vilinää riittää. Paikalla oli myös jättimäinen joulukuusi ja Duomon takana söpöjä puukoppeja, joissa myytiin koruja, ruokaa ja kaikkea jouluista.


Reissulla tuli syötyä kolme kertaa pizzaa, joista ensimmäinen oli kaikkein rapsakoin. Sen täytteenä oli juustoa, mozzarellaa, parmesaania, pinaattia ja kananmuna.


Äidin ystävä asuu Monzassa, joka kuuluu Milanon metropolialueeseen. Sinne pääsi kätevästi junalla. Monzassa vierailimme hänen kodissaan ja saimme syödä lounaaksi pasta carbonaraa sekä italialaista uudenvuoden herkkua cotechino-makkaraa ja linssejä. Makkara on tehty possun poskesta ja niskasta ja on melko rasvaista. Täytyy myöntää, että tarjoilulautasen saapuessa pöytään minua hieman epäilytti, sillä ruokavalioni liha koostuu nykyisin vain kanasta ja hirvenlihasta, mutta makkara oli yllättävän hyvää!


Lounaan jälkeen kiersimme Monzan keskustaa, vierailimme kauniissa kirkossa ja menimme lopuksi teelle. Maistelin teen kanssa nutellacroissanttia, mikä kuvaa hyvin reissuruokavaliota.


Joka puolella Milanoa ravintoloissa ja ulkoalueilla oli joulukuusia ja muita joulukoristeita, mikä tuntui niin hassulta, kun pääosin kymmenen asteen kieppeillä liikkunut sää tuntui meistä ihan loppukeväältä. Ei ihan ollut sitä perinteistä joulutunnelmaa.


Pitihän siellä kuuluisassa Duomossa päästä käymään myös sisällä. Ensimmäisenä päivänä emme menneet sisälle, sillä aukiolla oli varmaan monen tunnin jono. Onneksi löysin netistä liput, joilla sai skipattua jonon ja päästä suoraan sisälle katedraaliin. Duomon porteilla kun tehdään kaikille vierailijoille turvatarkastus. Italiassa kyllä huomasi tämänhetkisen maailmantilan, kun metroasemillakin seisoi aseistettuja vartijoita. Hyvä vain, että haluavat suojella Duomoa niin hyvin, sillä onhan se jotain käsittämättömän upeaa. Katedraali vain oli aika hankala saada haltuun, sillä se on niin valtavan suuri. Kaunein yksityiskohta Duomossa oli kultainen madonna, joka on täsmälleen samanlainen kuin katolla oleva patsas.


Duomon vieressä on astetta hienompi ostoskeskus Galleria Vittorio Emanuele II. Siinä on kaksi lasikattoa ja freskoja, mitkä ei ihan heti mielessä yhdisty ostoskeskukseen. Liikkeiden nimet oli kirjoitettuna tyylikkäästi kultaisilla kirjaimilla mustalle taustalle. Hirveästi ei tuolla vain tullut shoppailtua, kun liikkeet olivat Vuittonia ja Pradaa eli eivät ihan meidän kukkaroillemme. Hauska oli kuitenkin käväistä katsomassa tuota itse rakennusta.


Navigli of Milan -kanaali oli oikein kaunis näky kaikkine valoineen illan pimeydessä. Tuona iltana lämpötila laski lähemmäs nollaa ja tuuli melko paljon, joten tuli välillä talvinen fiilis. Oli niin tunnelmallista kävellä kanaalin reunaa ja ihailla valoja.

Viimeisenä päivänämme sitten olikin yli 10 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mikä muistutti Suomen viime kesän säätä. Monenlaista tuli siis nähtyä ja koettua niin sään kuin kaupunkiin tutustumisen puolesta. Ilotulituksia vain ei uudenvuodenyönä juuri räjäytelty, mikä oli pienoinen pettymys. Vuosi vaihtui joka tapauksessa ja reissu tuli hyvään saumaan irroittamaan hetkeksi graduarjesta. Nyt jaksaa taas pakertaa uusin voimin.

Hyvää vuotta 2018 vielä minultakin ihan kaikille teille!

Vuosi 2017

28.12.17

Vuosi on kulunut taas loppuun. On vähän ristiriitaiset fiilikset vuoden suhteen, mutta asiat ovat menneet niin paljon parempaan suuntaan, minkä vuoksi päälimmäinen tunne on tällä hetkellä kuitenkin kiitollisuus. Tuntuu, että elämässä alkoi uusi vaihe tässä vuoden loppupuolella, kun sain viimein lopullisen selvyyden siihen, mikä on vaivannut minua jo paljon kauemmin kuin näinä viime vuosina. Se on todella merkittävää.

Tein tänä vuonna paljon töitä opiskelujen suhteen ja toimittajan työtä tein kesällä melkein kolme kuukautta sekä keväällä ja syksyllä noin joka kolmas viikonloppu. Reissussa kävin Berliinissä ja Tuhkolmassa, mutta muuten olin paljon enemmän paikoillani kuin edellisinä vuosina, mikä oli oikein hyvä juttu. Kai sitä iän myötä oppii koko ajan enemmän rauhoittumaan ja tunnistamaan omien voimiensa rajat. 

Antti muutti pois Jyväskylästä ja minä muutin ensimmäiseen omaan asuntooni, jossa olen kuitenkin viettänyt aikaa melkoisen vähän, kun olen ollut paljon vanhempieni luona Pihtiputaalla. Olen löytänyt musiikin uudelleen ja fiilistellyt kappaleita ihan laidasta laitaan. Painoa on kertynyt taas lisää, mutta se on toissijaista ja kunhan terveys menee parempaan suuntaan, saa sillekin asialle tehtyä jotain.

On levollinen olo.


Hyviä hetkiä ja ihmisiä - niitä oli paljon. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka kiitollinen niistä olen.

Marras-joulukuun positiiviset

27.12.17

Täytyy sanoa, että viime aikoina ei ole valokuvaaminen tai vapaa-ajan aktiviteetit muutenkaan olleet ihan etusijalla, joten päätin jättää marraskuun positiiviset tyystin tekemättä ja yhdistää vuoden viimeiset kuukaudet yhteiseen postaukseen, että edes jotain materiaalia saisin tähän. Ihan mukavastihan niitä kuvia sitten kahdelta kuukaudelta lopulta löytyikin tähän!


♤ Marraskuun alussa oli kauniita säitä, joita ihailla yliopistolle kömpiessä. ♤ Antti muutti uuteen asuntoon, joten sehän tiesi reissua Ikeaan. ♤ Synttäriateria nautittiin Juttutuvassa.♤ Laittauduin iltaa varten. ♤


♤ Illalla etkoiltiin tyttöjen kanssa ja sitten lähdettiin katsomaan Reino Nordinia. Oli hauska ilta! ♤ ♤ Meidän pikkuporukka Fokuksen pikkujouluilla. ♤ Ihanista itsenäisyyspäivän juhlista jäi muistoksi paljon kuvia. ♤


♤ Jansku pääsi ylioppilaaksi, joten syötiin paljon ja nautittiin illasta. ♤ Sairastuin keuhkokuumeeseen, mutta pääsin onneksi sairaalaan paranemaan. ♤ Lunta on saatu viime viikkoina ihan kiitettävästi, joten Pallosalama näytti välillä pelkältä lumikasalta. ♤


♤ Sairaalareissun jälkeen sain antibioottikuurin, jolle olinkin allerginen, joten piti lähteä heittämään reissu Viitasaarelle uusia troppeja hakemaan. Samalla kävin ABC:llä syömässä soijapihvihampparin. Oli hyvvää. ♤ Sieltä joulukin viimein tuli, vaikka joulumieltä ei hirveämmin ollutkaan, kun keuhkokuume ei ihan hetkessä parane. Sen verran parempi olo kuitenkin oli, että jaksoin lähteä mökille ja kyllä siellä saatiin joulutunnelmaa aikaiseksi. Omaa postaustaan en nyt joulusta alkanut tekemään, kun en ottanut kuin muutaman kuvan puhelimella. Syötiin kuitenkin hyvin, laatikoita, muut kinkkua, minä hirvenlihaa ja salaatteja.  ♤ Tänä vuonna ei aattona ollut kuin tämä astetta isompi konvehtirasia, joten suklaata ei tullut ihme kyllä syötyä ihan niin paljoa kuin jouluna yleensä. Lahjaksi tuli meille kyllä useampi rasia, mutta niitä ei tule syötyä sentään yhden-kahden päivän aikana. ♤ Jätkänkynttilä valaisi pimeää joulumaisemaa. ♤

Tässä oli vuoden viimainen positiiviset-postaus. Saa nähdä, millä idealla jatketaan näitä ensi vuonna!

Lushin tuoksua

18.12.17

Tällä kertaa höpötellään vähän kosmetiikkajutuista. Sain nimittäin Lushilta testiin kaikkia ihania tuotteita, joten hypätääs hetkeksi kosmetiikan maailmaan kokeilemaan, miltä nämä jutut iholla tuntuu.


Testissä on neljä kasvojen puhdistamiseen tarkoitettua tuotetta, vartalovoide ja huulipuna. Sain valita Lushin jouluvalikoimista tuotteita ja päädyin valitsemaan vartalovoiteen ja huulivärin. Samaan pakettiin minulle oli laitettu näytteitä kasvojenhoitotuotteita ja olin jo aiemmin ostanut jellynaamion Helsingissä käydessäni, joten nyt on ainakin kasvojenhoitojuttuja luvassa.


Cup O'Coffee on kahvinaamio, joka muistuttaa koostumukseltaan hiekan ja saven sekoitusta. Tuotteessa on pieniä mustia kiteitä, jotka kiinnittyvät iholle. Naamiossa on voimakas tuoksu, joka ei ollut omaan nenääni kovin miellyttävä, tuoksuille kun vielä vähän herkkä olen. Koostumus sen sijaan oli hyvä ja tuote oli helppo levittää kasvoille. Vaikutusajan jälkeen kun naamion pesi pois, jäi iho vähän kiristävän tuntuiseksi. Tämä ei mene minulla jatkoon.

Herbalism on tasapainottavia ja kirkastavia yrttejä sisältävä putsari. Tämän tuoksu ei ole yhtä voimakas kuin Cup O'Coffeessa, mikä on minulle hyvä juttu. Tämän koostumus, samoin kuin
Bûche De Noëlin oli aluksi hieman hankala, koska se oli hyvin karkea ja mureneva, enkä tällaisena kosmetiikkatoopena meinannut aluksi tajuta, miten sitä käytetään. Netin avulla se onneksi selvisi.
Lopulta tuote oli helppo levittää kasvoille ja tuntui puhdistavan hyvin ihon pintaa. Ei tuntunut kuitenkaan niin ihmeellistä tuotteelta minulle.

Bûche De Noël on heleyttävä ja ravitseva kasvojenpuhdistussavi. Tämäkään tuoksu ei ollut yhtä voimakas kuin Cup O'Coffeessa ja vielä miedompi kuin Herbalismissa. Erityisesti tämän tuotteen koostumus oli hankala, koska se oli hyvin karkea ja mureneva. Lopulta minulle selvisi, että savea otetaan purkista hippunen kosteisiin käsiin ja aletaan hieroa sormissa niin että savi sulaa. Sulanut savi sisältää pieniä kiteitä ja kun sitä hieroo kasvoihin, tulee putsauksen ohella tehtyä pientä kuorintaa. Käsittelyn jälkeen iho jäi pehmeäksi ja mukavan tuntuiseksi. Tästä tykkäsin kovasti ja oli näistä kolmesta ehdottomasti paras, koska iho jäi kaikkein pehmeimmän tuntuiseksi tämän jälkeen. Tätä voisin ostaakin!


1000 Millihelens on hauska vihreä jellykasvonaamio. Koostumus on hauskan hyytelömäinen, jelly kun kyseessä on. Tässä on myös haasteena levittäminen, kun hyytelöä pitää osata hieroa oikein, jotta saa sen levitettyä hyvin. Kun tämän on antanut vaikuttaa ja pesee kasvot, ne tuntuvat ihanan sileiltä ja pehmeiltä. Tätä voin suositella lämpimästi. Ainoa miinus tässä on se, että se pitää käyttää suhteellisen pikaisesti, koska parasta ennen päivä kolkuttelee nurkan takana. Toisaalta se kertoo siitä, että kyseessä on luonnollisia ainesosia sisältävä eläväinen tuote, eikä kemikaalein kyllästetty teollinen tökötti.

Kun on kerran käyttänyt Lushin vartalovoidetta, ei halua käyttää enää muita - tai ainakin minulle kävi niin. Once Upon a Time on kosteuttava, omenan ja sitrusten tuoksuinen vartalovoide. Iho kiittää, kun on jälleen Lushin täyteläinen voide käytössä. Tuoksusta joudun taas herkkänä antamaan hivenen miinusta, mutta onneksi tämä on melko raikkaan tuoksuinen, ettei häiritse herkkää nenääni liikaa. Tämä tuote kuuluu Lushin jouluvalikoimaan.


Santa Baby -kiinteä huuliväri punaa ihanasti huulet. Koostumus on hauskan kiinteä, minkä vuoksi levittämiseen tarvitaan sivellintä. Lopputuloksesta syntyy ihanan luonnollinen, kun väriä saa levitettyä sopivan ohuen kerroksen. Silti pigmenttiä löytyy, että pusuhuulista saa kunnon punaiset. Joulunpukin neidon huuliväri kuuluu myös jouluvalikoimaan.

Lushin tuotteet ovat aina varma valinta ja mattimyöhäiset voivat vielä kääräistä pakettiin tuoksuvan lahjan, jos Lushin liikkeen lähelle sattuvat.

Tuoksuvaa joulunodotusta kaikille!


Proudly designed by Mlekoshi playground