Fibromyalgia

18.11.17


Ihmiset saavuttavat unelmiaan. Tekevät suuria asioita. Minulle on saavutus kävellä kolme kilometriä kotiin. Saavutus, joka vaatii sisua ja kyyneleitä. Minä makaan sängyllä ja mietin viidennen miljoonannen kerran, mikä minua vaivaa. Mikä minua on vaivannut viimeiset vuodet, ehkä sittenkin koko elämäni?

Sain taas uuden nimen, toivottavasti lopullisen ratkaisun. Kaiken alun ja juuren, joka on määritellyt minua ehkä enemmän kuin vielä arvaankaan. Syy, miksi ala-asteen liikuntatunnilla opettajatkin nauroivat minulle, miksi en leikkausten jälkeen meinannut oppia kävelemään, miksi olen aina uupunut helposti, miksi lääkärit ovat sanoneet lihaksiani höttöisiksi. Nytkö se selvisi? Niin perustavanlaatuinen asiako selvisi eräänä aivan tavallisen näköisenä harmaana marraskuisena keskiviikkona. Aluksi se tuntui kevyeltä, melkein vain nauroin. Nyt se pistää maahan, on pakko miettiä, pysähtyä, käsitellä. Ehkä homemyrkyt eivät vielä olekaan vallanneet minua täysin, ehkä minun ei tarvitse aina tulla olemaan niin varovainen paikkojen suhteen kuin olen pelännyt. Nyt minulla on toki erilaiset pelot. Mutta jotenkin ne tuntuvat enemmän omilta.

Lihaskipuja, jäykkyyttä, jomotusta, herkkä iho, väsymys, herättyäni unesta tunnen olevani kuumeessa mutta kun nousen en olekaan, kuumotusta, päänsärkyjä, kolotusta, nilkkoihin sattuu, nilkkoihin sattuu. Miten voin olla näin nuori ja tuntea oloni näin vanhaksi?

Mutta sillä kaikella on nimi. Viimeinkin. Se tuntuu melkein onnelta.

Tiimipostaus | Kolme tapaa innostua marraskuusta

9.11.17

Hellou! Marraskuun tiimipostaus tulee nyt erittäin myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen nimittäin sairastanut vuosisadan flunssaa ja tuntuu, ettei marraskuu lähde minun osaltani käyntiin ollenkaan. Siksi tuntuu, että joku muu saisi kertoa minulle näitä tapoja innostua marraskuusta, mutta yritetään!


SYNTYMÄPÄIVÄ JA SYNTYMÄPÄIVÄLAHJA


Tämä nyt ei kovin yleismaailmallinen ole, mutta minulla on syntymäpäivä marraskuun 7. päivä, mikä tekee marraskuusta minulle erityisen. Toissapäivänä täytin 25 vuotta ja nyt sitä ollaan lähempänä 50 ikävuotta kuin syntymää, mikä on aika hurjaa. Sain perheeltä lahjaksi uuden talvitakin, mikä tuli enemmän kuin tarpeeseen, kun minulla ei ollut kunnollista talvitakkia. Äidin kanssa käytiin uudessa Kauppakeskus Sepässä takkia metsästämässä ja Haloselta löytyi tämä Covert Overtin nocturne navy -takki. Kyseessä on todella lämmin toppatakki, joten sillä pärjää kovemmillakin pakkasilla. Tuo valkoinen tekokarvareunus viimeistelee tyylin. Tykkään tosi paljon.


ASIOIDEN SUUNNITTELU


Marraskuu on yleensä aika kiireinen kuukausi, kun vuosi lähenee loppuaan ja deadlinet paukkuu. Sen vuoksi on hyvä tehdä selkeä suunnitelma siitä, mitä tekee ja milloinkin, jotta stressi ei saisi ylivaltaa ja keskittyminen pysyisi olennaisissa asioissa. Itsellä ainakin on pari kurssia lopuillaan ja gradua pitäisi tehdä, mitkä tosin ovat hieman jääneet tässä sairastellessa. Suunnittelu on kuitenkin hyvä työkalu stressin vähentämiseksi.


LÄMMIN MUTTA TYYLIKÄS PUKEUTUMINEN


Samalla reissulla, kun metsästimme Haloselta talvitakkia, piti minun etsiä myös uudet talvikengät, kun edelliset olivat nähneet liikaa elämää. Kuljin liian pitkälle liian ohuilla vaatteilla ja kengillä, mikä ei varmasti vaikuttanut hyvällä tavalla tähän flunssaan, joten oli jo korkea aika pistää talvipukeutuminen parempaan kuosiin. Myyjän suosituksesta kokeilin Riekerin nauhallisia nilkkureita ja se oli rakkautta ensi sovituksella. Kokeilin yksiä toisiakin kenkiä, mutta ne eivät tuntuneet läheskään yhtä hyviltä. Harvoin löytää noin helposti kengät, joissa jalat on kuin kotonaan, mutta näin kun kävi, piti kengät ehdottomasti ostaa. Nyt kelpaa kävellä pitkin talvisia maita ja mantuja.


Millä keinoilla sinä innostut marraskuusta? 
Muiden tyttöjen postauksiin löydät tiesi alla olevista linkeistä.
Jenny // Sini // Heli

Lokakuun positiiviset

3.11.17

Lokakuu oli voinnin kannalta paras kuukausi vähään aikaan ja se vaikuttaa luonnollisesti koko oloon ja eloon, joten voi hyvillä mielin sanoa, että lokakuussa oli paljon positiivista! Ahkeran opiskelun ja hommien hoitamisen lisäksi tein paljon kaikkea kivaa, joten kuukausi oli kaikin puolin oikein onnistunut. Mennäänpä sitten tarkemmin niihin mukaviin juttuihin!


☆ En todellakaan meikkaa joka päivä kun menen yliopistolle, vaan menen tämän asian kanssa täysin fiilispohjalta. Silloin kun jaksaa meikata, se piristää sitten sitäkin enemmän. ☆ Pikkuveljeni tyttöystävineen kävi hakemassa yhden lukiokirjan Jyväskylästä ja samalla vietettiin vähän iltaa ja mentiin katsomaan elokuviin Se. Leffa ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta ilta oli oikein mukava. ☆


☆ Meidän Mitä-verkosto on kasvanut syksyn mittaan ja on ollut ihan mahtavaa päästä tutustumaan uusiin tyyppeihin, jotka on kiinnostuneita samoista aiheista kuin itse on. Vietimme hengailuiltaa ja katsoimme The True Cost -dokkarin myöhempää tapahtumaamme silmällä pitäen. Ilta venyi pitkäksi herkkujen ja keskustelun äärellä. Ihan parasta. ☆ 


☆ Opiskelusyksyyn kuuluu erottamattomasti Kauppakadun approbatur ja taas sitä mentiin. Meikäläinen osallistui tapahtumaan jo kuudetta kertaa ja nyt sitä ollaan kaksinkertainen übertohtori. Näiden tyyppien kanssa oli niin hauskaa seikkailla pitkin Jyväskylää. ☆


☆ Antti oli käymässä Jyväskylässä approviikolla. Samaisena viikonloppuna sain lomarahat kesätöistä ja Antti oli aiemmin auttanut minua parissakin jutussa, joten tarjosin meille ateriat Revolutionissa. Oli oikein kivaa syödä ja jutella rauhassa! ☆ Syksyinen Kekkola oli ihan nätti. ☆


 ☆ Mitä-verkoston syksyn ensimmäinen tapahtuma oli Agoralla järjestetty dokkari-ilta. Paikalla oli todella paljon porukkaa ja The True Costin jälkeen käytiin keskustelua Eetti ry:n edustajien johdolla. Kyseessä oli ajatuksia ja kyynelehtimistä herättänyt ilta. Tuli rutkasti lisää inspiraatiota pikamuodin kuluttamisen vähentämiseen. ☆


☆ Minulla oli myös lokakuun puolessa välissä työviikonloppu ja ensimmäisenä työkeikkana oli Paula Vesalan konsertti Pihtipudas-salissa. Konsertti oli yllättävän hyvä ja tunnistin ihmeen paljon biisejä radiosoiton perusteella, vaikka Vesalaa en varsinaisesti olekaan kuunnellut. Juttelin eturivissä vieressäni istuneen hepun kanssa musiikista ja pääsin myös haastattelemaan Pihtiputaalla nuorena asunutta tähtöstä, joten olipahan mukava työilta. ☆


☆ Tänä syksynä raportoin ahkerasti Mestaruusliigassa pelaavan Plokin joukkueen vaiheista, kun olin kyseisenäkin viikonloppuna peliä katsomassa. Mikäs siinä, kun alkaa jo lajin päälle jotain ymmärtämäänkin. ☆ Pihtiputaan reissun jälkeen ehdin vain kääntymään Jyväskylässä, kun nokka jo osoitti kohti pääkaupunkia. Kävin tekemässä parit graduhaastattelut ja ihastelemassa syksyistä Helsinkiä. Yksinkin reissaaminen on ihan mukavaa, kun asennoituu oikein. ☆ 


☆ Helsingistä matkani vei Tampereelle Suskin luo. Harmi, että emäntäni oli kipeänä, mutta toisaalta ahkerointi ja reissaaminen oli verottanut omiakin voimia sen verran, että löhöilyviikonloppu tuli ihan tarpeeseen. Juotiin inkivääriteetä, syötiin Maraboun Creamy Biscuit -suklaata enemmän kuin laki sallii, pelattiin kaikki Menolippu-versiot läpi, katsottiin telkkaria ja löhöttiin. Sunnuntaina ennen lähtöä syötiin kolmistaan sushia, mikä oli oikein namia. Kuvailut jäi tällä kertaa väliin, mutta ensi kerralla nappaillaan otoksia senkin edestä! ☆


☆ Viime viikolla oli tapahtumaa taas vähän isommalla kauhalla annosteltuna. Maanantaina kävimme verkoston porukalla kaupassa ja leivottiin sämpylöitä ja kaksi pellillistä makeita piirakoita. Toiset verkostolaiset olivat leiponeet lisää, joten meillä oli pöytä toden totta koreana, kun tiistaiaamuna pystytettiin meidän Reilua ruokaa -vegaanikahvila Agoran aulaan. Tuottoakin kertyi ihan kiitettävästi, joten tapahtuma oli oikein onnistunut, vaikka ahkerointi veikin voimat aika tehokkaasti. Hyvän asian eteen tekee töitä kuitenkin oikein mielellään. ☆


☆ Kuten pari postausta sitten todettiin, viime viikolle sattui kahdet eri halloween-kekkerit, joten tätä syksyistä juhlaa tuli ainakin vietettyä tänä vuonna ihan kunnolla. Sitsit ja kotibileet olivat oikein hauskat ja mahat tuli täyteen. Ei voi kuin tykätä! ☆

Positiivista marraskuuta kaikille!

Suru tulee joskus käymään

31.10.17


Istuskellessani bussissa matkalla luennolta kotiin ajattelin, että voisin kirjoittaa positiivisen postauksen siitä, kuinka hyvä päivä tänään on oikein ollut. Kaikki meni kuitenkin toisin. En huomannut oikeaa pysäkkiä, vaan menin sen ohi. Seuraavalta pysäkiltä oli jo niin pitkä matka kotiin asti, etten jäänyt pois, vaan ajattelin mennä samantien keskustaan asti.

Keskustassa ollessani ajattelin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja menin Seppälän loppuunmyyntiä katselemaan. Minulla oli jo vähän väsynyt olo ja mahassa kiersi, mutta ajattelin kuitenkin katsastaa reilussa tarjouksessa ollutta valikoimaa, kun paikalla jo olin. Kiertelin liikkeessä melko kauan, sovittelinkin joitakin vaatekappaleita ja lopulta olin jo jonottamassa ostokseni kanssa vuoroa kassalle, kunnes paha olo yltyi. Piti viedä tuote hyllyyn ja lähteä ulos haukkomaan raitista ilmaa.

Sen sijaan, että olisin tullut kotiin kirjoittamaan hyväntuulista postausta mukavasta päivästä, päästyäni viimein perille ryntäsin juomaan vettä ja riisumaan vaatteet. Olen monesti miettinyt, miksi meitä homesairaita on niin vaikea ymmärtää. Mutta suihkun valuttaessa vettä niskaani istuessani kylpyhuoneen lattialla, tajusin, kuinka vaikeaa toisen on käsittää, kun ei tätä aina ymmärrä itsekään. Tämä on niin järjetöntä.

Nyt päätä särkee, rintaa painaa, ihoa kuumottaa ja tuntuu kuin olisi tulossa kipeäksi. Mutta ei sitä tule. Kunnon unien jälkeen olo on melko normaali. Tämä on tietynlainen altistuksen jälkeinen krapulatila. Elimistö yrittää puhdistautua saamistaan myrkyistä. Nämä myrkyt vain eivät aiheuta mielihyvää laisinkaan.

Haluaisin pyytää keholtani anteeksi. Sitä, että olin vuosia huonoissa tiloissa keräämässä myrkkytaakkaa. Sitä, että en aina tiedä, mitkä paikat ovat hyviä ja mistä saa lisää altistuskuormaa kaiken entisen päälle. Sitä, etten tiedä, millaisten neuvojen ja ohjeiden mukaan eläminen on sille oikeasti hyväksi ja mitkä ovat turhia rajoituksia.

Suurimman osan ajasta yritän olla kiitollinen kaikesta hyvästä ja nauttia täysin rinnoin paremmista päivistä. Mutta joinakin hetkinä ei osaa kuin ihmetellä. Miksi meille annetaan tapahtua näin?

Vastausta ei ole, eikä sillä edes olisi merkitystä. Elämässä viskotaan eteen kaikkea ja lopulta kaikesta aina selvitään. Välillä purraan hammasta ja välillä nauretaan.

Huomenna on jo parempi olo, tiedän sen. Silti suru tulee joskus käymään.

Hirrrrvittävä viikko

29.10.17

Tällä viikolla on ollut enemmän juhlia kuin vähään aikaan. Samaan aikaan olen viettänyt kunnon halloween-teemaviikkoa, kun nämä tämän viikon kekkerit olivat keskiviikolle osuneet halloween-teemaiset sitsit ja eilen taas vietettiin meidän YKP-kaveriporukan ja avecien halloween-bileitä. Minulla oli molemmissa bileissä sama asu, sillä en halunnut panostaa rahallisesti kovin paljoa, mutta kuitenkin kehitellä hienon asun. Päätin hyödyntää jo monessa eri tilanteessa nähtyä 20-luvun asuani ja halloween-twistin siihen sai vampyyrimeikillä. Asu oli molempina päivinä tosiaan samanlainen, mutta meikkiin tein pieniä muutoksia, jotta sai vähän eri vivahdetta.


Sitseillä oli kyllä oikein hauskaa. Viimeksi olen sitsannut joskus huhtikuussa ennen vappua, joten oli jo aikakin. Porukka oli oikein hirmuista.


Riinan luona oli eilen kunnon kauhumeininki päällä tarjoiluja myöten. Minä ja Antti teimme harmaa-musta-kultaisen kakun, joka onnistui yllättävän hyvin siihen nähden, ettei ollut kovin suuria odotuksia onnistumisesta. Ehkä leipomisessakin pätee se, ettei turhaan kannata stressata, kyllä se aina jotenkin onnistuu, haha.


Antti oli hirviötiedemies ja minä vampyyri. Täydellinen pari, eikös?


Minä ja Antti vietettiin valmisteluineen ja jatkoineen aikaa Riinan luona melkein kellonympäryksen, mutta mikäs siinä, kun on hyvää seuraa ja hauskaa tekemistä. Korttia tuli pelattua kahden tienoille, kun piti opetella uusia pelejä puolin ja toisin. Maha oli kyllä illan ja yön jälkeen niin täynnä, että huhhuh. Oli hauskaa. Nyt pitäisi jaksaakin painaa sitten ryhmätöiden, työjuttujen ja gradun kanssa tehokkaasti puolitoista viikkoa putkeen. Mutta ei stressiä, kyllä näistä aina selvitään!

Oletko sinä juhlinut halloweenia?

Leikittelevä syksy

19.10.17

Kyselin jo joskus kesällä Jyväskylän mallien ja kuvaajien Facebook-sivulla halukkaita malleja meikäläisen kameran eteen. Sain muutamia viestejä, mutta hirveää tunkua ei kuitenkaan ole näkynyt. Yksi kuvauskeikka kuitenkin onnistui ja lokakuun alussa kuvailin suloista Denise-tyttöä Tikan rannassa. Syksyinen maisema ja tasainen valo oli oikein sopiva tausta kuvauksille ja saatiin aikaiseksi ihan hauskaa jälkeä ainakin itseni mielestä.


Mitä mieltä olet kuvista ja haluaisitko joskus tulla mallikseni?
Proudly designed by Mlekoshi playground